valssi Päivät on pitkät, pimeä yö kiinnosta vähää ei arkinen työ, sinä vain mulla mielessä oot muut kaikki unohtukoot. Sinua kaipaan, usko se ain kipinän polttavan sinulta sain, sitä mä hellin nyt omanain sinä oot rakkahimpain. Tuskaa on täynnä elämä tää pääsyä tästä pois en minä nää, jospa viel luoksein tulla sä voit rauhan mun mieleeni toit. Miksi oot mulle viileä niin oven kun vedät sä edessäin kiin, tunteitas mulle näytä et lain hymyilet kauniisti vain, Kauan ma kestää tätä en voi kellot kai kohta jo minulle soi, toiveita kaikki mulle vain on siks oon ma niin onneton. Enkä mä koskaan sinua saa sitä on vastaan, taivas ja maa. Yksin mun täytyy kulkea ain ikävä vain seuranain. Mennyt on aika, vuodet jo nuo uusia kohtalo ei enää suo, taakseen kun katsoo, hämärää on tieni on niin lohduton. Kunpa vaan oikein elää ain vois onnen se kultaa vain mukanaan tois, kohti nyt iltaa johtaa jo tie pian se satamaan vie. P.P.
Pentti Pohjola 20030213 (20030213) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu