valssi Mä' katsessa äidin huolta nyt nään poskelle kyynel taas vierähtää sairaalan sänkyyn tiensä kun käy lohtua vaivaan vielä ei näy. Jalkansa heikot kannata ei vuosienvirta voimat niin vei toista ol ennen nuoruudessaan elämäntie ol leikkiä vaan. Ol' kukkaisat niityt, marjaisat maat viljaisat pellot niin laadukkaat nähdä ei tuota sairas hän voi apean tunteen mieleen vain toi. Muistoissaan taasen ulos hän käy kukkainsa ääreen jo ennättäy kiitosta mieli tulvillaan on luonto on kaunis lahjomaton. Taas' omaiset hälle kukkia tuo halusta mennään vanhuksen luo katseensä lämpöön kyllästy ei omatkin huolet kauas taas vei. Kunpa vain pian pääsisi pois lietensä ääreen kotihin sois vanhus näin huokaa miettehissään jospa ois totta toiveensa tää. Jospa' viel kerran, voisi hän taas luontoon vaeltaa sieltä' uutta voimaa vaikeuksiin jälleen ammentaa. Oisi' vanha äiti onnessaan ei huolta huomisen, kesä sää, huolet jää vielä nään, elämää onni on, rajaton tulevaan.
Pentti Pohjola 20030216 (20030216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu