valssi Taas' aurinko armainen paistaa töllihin niin matalaan. jok on' suojassa myrskyjen tyynessä tyrskyjen, honkien helmassa vain jonka seinät on harmajat, kuitenkin armahat sille ken siellä asustaa. Siel' onni on toivottu vieras muutenhan olla ei vois, siel on riemua rinnassa iloa pinnassa, kuka nyt surra siel vois. Ja on' välkettä lampien talvella hankie vieläkö parempaa ois. ------------------------ Tuuli' kuiskeita tullessaan sinne toi että kohta taas nousevi uusi koi, jonkamyötä nyt olla voi onnellinen taasen jokainen nyt ihminen. Kuiskii' korpi nyt kauneimmat laulut nuo meitä kutsuvi hellästi, suojan suo, salo uinuvi untansa, sävel taas soi joka viihtehen kaikille toi. P.P.
Pentti Pohjola 20030213 (20030213) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu