Kyyneltenjäljet jo haihtua vois päivänkin paistaa vuoro se ois, surut ei tehty kestämään lie edessä uusi tie. Talven taas jälkehen kevät se saa lämpöä kaipailee kukkiva maa, lintujen laulu kaunehin soi mielehen ilon toi. Tuulessa kuulen ma kuiskeita vain sinulta terveiset äsken kun sain, luotani lähdit sä kauaksi pois miksei suru nyt ois. Onni ei mulle nyt ruusuja suo kaipuuta mielehen yhä vain luo, irti nyt päästävä huolista pois pian jo vihdoin ois. ---------------------------- Kerran' vielä varmaankin kohdataan silloin uudelleen silmäsi nähdä saan, ehkä' kerran hiustesi kultaa nään tuon kaunihin kiharapään. P.P.
Pentti Pohjola 20030213 (20030213) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu