19790724Osaton

Kyyneltenjäljet jo haihtua vois
päivänkin paistaa vuoro se ois,
surut ei tehty kestämään lie
edessä uusi tie.
Talven taas jälkehen kevät se saa
lämpöä kaipailee kukkiva maa,
lintujen laulu kaunehin soi
mielehen ilon toi.


Tuulessa kuulen ma kuiskeita vain
sinulta terveiset äsken kun sain,
luotani lähdit sä kauaksi pois
miksei suru nyt ois.
Onni ei mulle nyt ruusuja suo
kaipuuta mielehen yhä vain luo,
irti nyt päästävä huolista pois
pian jo vihdoin ois.

----------------------------

Kerran' vielä varmaankin kohdataan
silloin uudelleen silmäsi nähdä saan,
ehkä' kerran hiustesi kultaa nään
tuon kaunihin kiharapään.

P.P.

Pentti Pohjola 20030213 (20030213) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu