| Syyskuun 15 päivä illalla tuli taisteluhälyytys, niinkuin
jo useasti aiemminkin. Olimme kasinolla katsomassa elokuvaa, josta kipinkapin
heitinasemalle pirunpellon laidan lähelle. Otettiin heittimet
suojasta (raskas heitin on kumipyörä alustalla kujetettaessa)
ja laitettiin ampuma-asentoon. Vietettiin aikaa, kuka mitenkin.
Kun puolen yön aika lähestyi, alkoi tuntua jollakinlailla erikoiselta. Ei oltu viitsitty poistaa säilytysrasvoja putkista, vaikka se aina hälytytilanteissa olisi täytynyt tehdä. Kireä tunnelma lisääntyi. Olimme ensimmäinen joukkue raskaasta kranaatinheitin komppaniasta, sijoituspaikkana Pohjoiskorkian lähellä sijaitseva raivattu metsäaukio. Puoliltaöin tuli tulikomento: kranaatti putkeen! ( heittimiä kussakin joukkueessa 3 kappaletta). Sitten ei mennyt kauaa kun taivas repesi. Saksalaiset avasivat pirullisen tulen aluksiensa tykeillä. Kranaatit vilistivät valojuovineen puitten välistä, kuin myös hieman korkeammalta onneksemme, lisäksi hieman sytytyspitkinä. Oli siinä meteliä, heittimiemme yhtyessä leikkiin. Olin apusuuntaaja, mutta laukaisut olivat vähän mitensattuu, joten tartuin laukaisunaruun, milloin ei tarvinnut suuntapuolella, se taas oli kahden erisuuntaisen vesivaa-an jetissä pittämistä, ja suuntaajan asetuksista huolimatta. Aamu yhdessä rätinässä. Pohjoiskorkialla paloi tiilinen rakennus, jossa patruunavarasto, ihan kuin päistärkokko siviilissä ennen?Sakemanni ampui, että pirstaleet lentelivät rakennuksen seinistä vuorella. Ammuimme Suurkylän aallonmurtajalle ja satama-alueelle. Tulenjohto ilmoitti, että tuli oli tarkkaa. Haukkavuorella oli toinen krh joukkue, jotka myös tapasivat taistelu
alueelle. Isot tykit saaresta oli viety jo pois, ja meidänkin
ammuksista jo osa? Päivänvaljettua tuli hiljaisempaa, myöhemin
sitten yllätten pari saksalaiskonetta yli, ja toinen pudotti pomminsa.Heräsin
torkuttuani selälläni nurmella, ja yritin poteroon, mutta löin
maihin, kun koin etten siihen ennättäisi, mutta pommi menikin
Pohjoiskorkialle,
Päiväsaikaan haettiin Pohjoiskorkian varastosta lisäammuksia,
sillä yöllä niitä oli mennyt paljon. Oli aika rauhallista
ja päivä paistoi. Sellaisessa mäenrinteessä oli
tyhjiä ammuslaatikoita, kun aivan yhtäkkiä ja arvaamatta,länsipuolelta
ja metsäntasalta tuli suuri määrä
Pelko oli siinäkohdassa turha. Paruski ampui ja pommitti satamassa olevia Saksalaisia, tehden suurta tuhoa kaikenlisäksi. Koneet lensivät ehkäpä kahdenkymmenen metrin korkeudessa, ettei ihme tuo pelkotilanne, asiaa tuntematta. Illan suussa piti vastahyökkäyksen alkaa. Meillä ei ollut montaakaan kranaattia heitintä kohti, sitten olisi pitänyt tarttua kivääreihin. Saksalaisten lisävoimat eivät ehtineet heille apuun - sanoisin onneksemme. Seuraavana aamuna lähdimme Tuomisen Nikun kanssa katselemaan paikkoja.
Vähän matkaa kuljetuamme, tiellä oli kaatuntut sotilas taskut
nurin käännettyinä. Otin partasudin,jonkun merkin,
siitä kaatuneen vierestä. Heitä meni iso joukko. P.P.
|
Pentti Pohjola 20030219 (20030219) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu