o AJK kotisivu
| Nyt Pekkateatteri on saanut näytelmän, joka taatusti kiinnostaa
väkeä laajemmastikin kuin Raahessa. Kaupungissa nuoruutensa viettäneeltä
näytelmäkirjailija Matti Pajulalta tilattu teksti tuo ensimmäistä
kertaa estradille pitkään vaietut ja syrjässä säilytetyt
asekätkennän tapahtumat. Pajula on kirjoittanut näytelmän
Raahen näkövinkkelistä. Hän pakottaa Raahen keskiöksi,
vaikka Oulu pyrkii väen väkisin kovasti esille. Kätkentäoperaatiota
Raahessa johtava 2. esikuntaupseeri Osmo Viima todetaan oululaiseksi, Ouluun
soitellaan ja Oulusta soitellaan pikapuheluita. Lopulta Oulusta löytyvä
rahtikirja pakottaa purkamaan kätköt myös Raahen piirissä.
Pekkateatterille ja raahelaisille teksti on kultakimpale: Vihdoinkin kaupunki on saanut oman näytelmän: tapahtumat liikkuvat kotinurkilla -joskin 60 vuotta sitten - ja tekstissä vilahtelee tuttuja nimiä: Tuikkaloita, Sälöisten kirkkoherraa, asemapäällikköä ja Kauppaklubia. Paikallista makua antavat myös originelli vähittäiskauppias Perkis-Jussi ja oululaisen toripolliisin tyyppinen poliisikonstaapeli Salovaara. Pajula päästää katsojan aitiopaikalle asekätkennän sisäpiiriin. Yleisö sidotaan kätkijöiden kanssa samaan salaisuuteen ja kuulemme toimintaan mukaan lähtevien perustelut heidän omasta suustaan. Yleisö jännittää yhdessä sisäpiiriläisten kanssa, mitä valvontakomissio keksii ja mihin Helsingistä tullut äärimmäisen keljumainen ja epäluuloinen Valpo eli valtiollinen poliisi nokkansa pistää. Näkökulma on koko ajan ruohonjuuritasolla, vaikka korvat ulottuvat päämajaan saakka. Käsikirjoittaja tuo jännitystä pintaan pukemalla kätkijöiden viestit koodikielelle: milloin on kerättävä lampaan raatoja saaresta, milloin koottava koko kööri kuoroharjoituksiin. SARI OHINMAA
Petturiksi tituleerattu sotamies Kumpulainen myy Oulussa kätkötavaraa
omaan laskuunsa. Myyntiartikkeleina on "Kosken-
Pekkateatteri esittää Orpopojan tangon hillitysti ja hallitusti. Ohjaaja ja Pekkateatterin "Äitee" Sari Ohinmaa tuntee ryhmänsä. Näyttämöllä ei hötkyillä ja esiintyminen on varmaa kautta linjan. Tapahtumat etenevät kiirehtimättä, ehkä vähän liiankin tasatahtisesti. Asekätkennässä on niin paljon asiaa ja esiin nousee niin paljon tekijöitä, että rauhallinen tempo ja jarruttelu on myös perusteltua. Pajulan näytelmässä on kaksikymmentä roolia. Roolitöiden joukossa ei ole heikkoa lenkkiä. Eri tavoilla vaikuttavia ovat Ville Okkonen kapteeni Viimana, Jaakko Keränen keskikoululaisena Erkki Heininginä, Pekka Nissinen poliisikonstaapeli Salovaarana sekä naiskolmikko Päivi Tuomainen piiriesikunnan toimisto- ja keskusneitinä, Jonna Kettukangas Esteri Viimana ja Merja Siuvatti meijeristi Helmi Haapasena. Naiskööri rakentaa esitykseen huumoria ja romantiikkaa. Valtiollinen poliisi on personoitu Valpo-nimiseksi mieheksi. Pekkateatterin konkarinäyttelijä NÄKÖKULMA Raahessa ollaan kovasti ylpeitä omasta näytelmästä, kun sellainen on vihdoin saatu. Ensi-illassa näytelmää verrattiin nivalalaisten Pula-oopperaan, vaikka samaan hengenvetoon todettiin, ettei Orpopojan tango ole yhtä suuri ja hieno. Tällainen vähättely sai kuulijan ymmälleen. Matti Pajulan asekätkennästä kirjoittama näytelmä on huolella taustoitettu, seudulle sijoitettu, paikallisesti mukavasti väritettyjä parhain harrastajavoimin esitetty. Se on Tapaus isolla teellä. Pekkateatterilaiset totesivat nöyrinä, ettei harrastajaryhmällä ikinä olisi varaa tilata tällaista näytelmää. Tilaajana olikin kotiseutuyhdistys Raahe-seura. Tilaus osui muhevaan maaperään, sillä käsikirjoittajan pitkäaikaisena haaveena oli ollut luoda nuoruutensa kotikaupunkiin sijoittuva näytelmä. Tekijä oli valmiiksi motivoitunut. Mauri Kaarela on Valpona vakuu tava ja onnistuu myös Lennartin sisimmän paljastavassa käänteessä. Valpon rooli on olennainen, sillä asekätkijöiden toiminnallinen vastavoima on näyttämöllä tämän yhden henkilön harteilla. Nuori näyttelijälahjakkuus Teni Kettukangas tekee ryyppyputkeen juuttuneen kaukopartiomies Jussi Heiningin roolin koskettavasti ja heiluu humalaisena taitavasti ylilyömättä. Ajankuvaa Orpopojan tangoon luodaan puvustuksella ja sota-ajan iskelmämusiikilla. Patalan pihapiiri on esityspaikkana melko karu eikä sitä ole pyrittykään ehostamaan. Esitys olisi voitu kotiuttaa ympäristöönsä vielä napakammin Mahdollisuuksia kyllä olisi: käyttämättä jäävät talon vasen siipi ja oikealla oleva lauta-aita. Käsikirjoittaja on vakuuttanut, ettei asekätkijöiden haastattelujen pohjalta kirjoitetussa näytelmässä ole mitään vailla todellisuuspohjaa. Väite haastaa yleisön paikalle todistamaan ja puhumaan asekätkennästä suunsa puhtaaksi. EEVA KAUPPINEN
Raahe-seura ei etukäteen tiennyt mitä tilasi. Ainoa evästys
oli näytelmä Raahesta. Tilaajat eivät arvanneet, että
Pajulalla olisi hihassaan näin kutkuttava ja ainutlaatuinen aihe.
Näytelmää varten Pajula haastatteli useita asekätkijöitä
ja toiminnasta tuomittuja henkilöitä. Haastatellut olivat pääosin
raahelaisia, mutta joukossa oli myös muutamia oululaisia. Pajulalla
on varmasti paljon ylijäämää, materiaalia joka ei sopinut
tiukasti Raaheen sijoittuvaan Orpopojan tangoon. Löytyykö Oulusta
tahoa, joka hyödyntäisi tilanteen ja tilaisi Pajulalta seuraavaksi
näytelmän asekätkennän ja sen paljastumisen kannalta
polttopisteessä olleesta Oulusta? Silloin Pajulan ei tarvitsisi vältellä
Oulu-kohtauksia ja olla Oululle asiasta kateellinen niin kuin hän
on kertonut olleensa. Pajulan kerällä on helppo ihmetellä,
miksei Oulussa kukaan ole tarttunut näin herkulliseen aiheeseen. Valpo
kuulustelee. Valtiollisen poliisin mies (Mauri Kaarela) kovistelee lukiolaista
Silve Heiningiä (Anne Karjaluoto). Epäilyksen alla ovat kaikki,
myös työmies Eikka Mäki (Esko Raitala).
EEVA KAUPPINEN
|