o AJK kotisivu
| Edessäsi on näytelmä, joka pelvotta syöksyy Kälviän
historian kipeimpään ja kuuluisimpaan tapahtumajaksoon. Pelvotta
sikäli, että historian elävöittäminen taiteen
keinoin vaatii aina tiettyä uhkarohkeutta, varsinkin nyt, kun kuvattavana
on hyvin monimutkainen ja merkillinen ilmiö kaukana historian hämärissä:
1730-luvulla saakka. Pelvotta myös siksi, että kyseessä
on Iso Asia, koko valtakuntaa hätkähdyttänyt kokonainen
"uskonsota", jota ei pikkunäytelmällä kuvata -- tähän
esitykseen on vaadittu paljon kälviäläistä rämäpäisyyttä
ja uhrimieltä; myös näyttelijätyössä ja moninaisissa
järjestelyissä.
Vuonna 1733 tuomittiin kälviäläiset papinpojat, Erikssonin veljekset Jaakko ja Erik, maanpakoon uskonnollisista syistä: harhaoppisina ja kirkolle vaarallisina henkilöinä. Tämä näytelmä kertoo tuohon tuomioon johtaneista tapahtumista vuosina 1728-33. Erikssonin veljesten ympärille muodostunut uskonnollinen liike liittyy tuona aikana varsin yleiseen hengelliseen levottomuuteen: monissa maissa pietistiset ryhmät kapinoivat puhdasoppista kirkkoa vastaan. Osin rappeutunut kirkko ja papisto alettiin kokea pelkkänä pinnallisena poliisina joka käsitteli kansaa kuin muodotonta massaa pystymättä tarjoamaan henkilökohtaista hengellistä lohdutustua. Kälviällä elettiin tuolloin vaikeita aikoja. Ison Vihan kauhut olivat lähellä takana, puute oli ankara. Kohtuuttomat verot ja virkavalta nöyryyttivät kansaa. Viina virtasi estottomasti, myös pappiloissa. Erikssonin veljesten isä oli kuollut sotapakolaisena Ruotsissa, Jaakko ja Erik olivat juuri palanneet rintamaveteraaneina kotiin Penttilään, jonne myös heidän sisarensa Anna ja Margareta asettuivat. Annan mies on myös kuollut pakomatkalla Ruotsissa, heidän kahden orpotyttärensä kohtalosta taisteltiin. Margaretan avioliitto pappi Viikarin kanssa on kariutumassa, Jaakko puolestaan oli juuri mennyt naimisiin. Veljesten ympärille alkoi kertyä uskonnollinen piiri, Pentilän salis- sa käytiin kiivaita hengellisiä keskusteluja, joihin osallistui etupäässä lähikaupunkien älymystöä mm. entinen nimismies, nykyinen fanaatikko Cygnell. Mutta myös muutamat kansanihmiset ottivat veljesten opit omakseen - etunenässä Penttilän rengit Johan ja Simon sekä piika Kaisa. Kälviän kirkkoherra Falander ei katsonut suopein silmin Penttilän itseriittoista uskonnollista menoa, kirkossakäyntipakosta huolimatta veljekset näet lopettivat kirkossa käynnin kieltäytyen myös ehtoolliselta. Falander juoruaa ensin piispalle, sitten tuomiokapituliin. Tapahtumat lähtevät liikkeelle: Tuomiokapituli määrää kolmen arvovaltaisen papin ojentamaan veljeksiä vuonna 1730 (kohtaus näytelmässä). Veljekset eivät hätkähdä - päinvastoin: heidän toimintansa jäntevöityy, liike laajenee. Veljekset eivät hyväksy lapsikastetta. Niinpä Jaakko kieltäytyy kastattamasta lastaan, ja niin tapahtumat vyöryvät traagiseen pakkokasteeseen (kohtaus näytelmässä). Kirkko hyököö jo tosissaan. Mutta myös veljekset tiukentavat otteitaan, heittäytyvät lopullisesti poikkiteloin. Saatuaan haasteen käräjille Kokkolaan he pitävät koko oikeudenkäyntiä pilkkanaan varsin rohkealla ja komeljantterimaisella taktiikalla (kohtaus näytelmässä). He lähettävät myös kuninkaalle valituskirjeen. Ja niin tapahtumat saavat jo valtakunnallisen sensaation luonteen ja huipentuvat lopulta hovioikeuden tuomioon, joka annetaan Turussa 4.5.1733. Veljekset lähtevät maasta ja heidän mukanaan lähtee pienellä laivalla kymmeniä heidän kannattajiaan. 11 vuotta nuo Suomen ensimmäiset ja viimeiset uskonnolliset venepakolaiset sitten viettävät maanpaossa lähinnä Pohjanmeren rannikon tuntumassa. Kun Simo Kivelä pyysi minua kirjoittamaan näytelmän Erikssonin veljeksistä, sanoin suostuvani vain, jos löydän aiheesta innostuksen kipinän, oikean draaman ainekset. Minä löysin sen kipinän - suorastaan innostuin kaivamaan esiin totuutta noista ehdottomista tulisieluista. Lopullista totuuttahan tällaisista asioista ei koskaan löydy, mutta sen etsiminen on aina huimaava elämys. Kälviäläiset ovat tuolla historiansa merkillisellä ilmiöllä lahjoittaneet minulle yhden kiehtovimmista etsijänelämyksistäni. Toivon hartaasti, että tämä esitys välittäisi tuon elämyksen myös Sinulle, Arvoisa Katsoja. |