Voisimmeko ryhtyä kokoontumaan epävirallisesti silloin tällöin, kerran, kaksi vuodessa, kerran kuussa? Meillähän on tähän tarkoitukseen yhteistilahuone alakerrassa. Sinne voisimme laittaa pöydän, jolle voitaisiin vuoron perään tai joka kerta kukin nyyttiperiaatteella tuoda jotakin pientä naposteltavaa. Pöydälle voisimme myös tuoda lukemiamme aikakauslehtiä tai vaikka kirjojakin. Ja sietä niitä voisi ottaa ja taas sinne palauttaa.

Mikä olisi sopiva 'yhteisöllisyyden taso' Manttaalinkulmassa? Emmekö voisi pyrkiä vanhan kunnon kyläyhteisön tasoon? Jokainen tuntee toisensa nimeltä. - Ei juuri muuta tarvita. Tervehditään (jo nytkin) kun tavataan ja pari sanaa vaihdetaan. Siinä kaikki. Toinen malli yhteisöllisyydelle on koululuokka. Ei olisi hullumpi juttu, vaikka antaisimme toisillemme vähän yhteystietoja pahan päivän varalle. Puhelinnumeroja ehkä olemmekin vaihtaneet. Avaimellakin voisi olla varakoti, jos sattuisi jäämään sisälle, kun itse lähdemme ulos... (Minulla muuten on piilossa ulkona. Kerran olen joutunut siihen turvautumaan).

Jos tämä idea ottaa tulta, voisimme hankkia yhteistilahuoneeseen myös kuntopyörän kaikkien halukkaiden käyttöön. Yhteistila- huoneeseen mahtuisi. (Hankittiin hallituksen päätöksellä upouusi kuntopyörä välittömästi)

Iloisen tapaamisen merkeissä olemme merkinneet:
- Etunimet sukunimien perään. Korjaa, täydennä.

17 Hakkarainen Hanna, Otto	Nilsiän Manttaalinkulma
15 Markkanen Niina, Jaakko	16 Kuosmanen Anna-Liisa
13 Puustinen	14
11 Lappalainen Leena	12 Putkonen Kari, Senja
09 Airaksinen Kusti	10 Launonen Oili, Veli
07 Savolainen	08 Kohonen Maija
05 Räsänen Maija, Pekka	06 Kaipainen Vilho, Leena
03 Turunen Aino, Matti	04 Korhonen Marja-Leena
01 Korpela Asko, (Salli)	02 Kuosmanen Sulo, Vieno