|
|
|
|
|
Käytännön filosofiasta (sofologiasta) |
||
|
Käytännön filosofian (sofologian) instituutio |
||
 12010001 |
|
||
12010002 |
|
||
|
Miksi tarvitaan käytännön filosofiaa? |
||
12010101 |
|
||
12010102 |
|
||
12010103 |
|
||
12010104 |
|
||
12010105 |
|
||
12010106 |
|
||
12010107 |
|
||
12010108 |
Merkittävä puute filosofian kehityksen nykyvaiheessa on filosofian kehitys Neuvostoliitossa juuri nyt ja puuttuu sellainen ’käytännön filosofia’, joka vastaisi ihmisen jokapäiväisen käytännön tarpeita.’ (F285). Neuvostoliittoa ei enää pitkään aikaan ole ollut olemassa, mutta ongelma on meille jäänyt. | ||
12010109 |
|
||
12010110 |
|
||
12010111 |
|
||
12010112 |
|
||
12010113 |
|
||
12010114 |
|
||
12010115 |
|
||
|
Käytännön filosofin (sofologin) työn tavoitteet |
||
12010201 |
|
||
|
Käytännön filosofin työmenetelmät |
||
12010301 |
|
|
|
12010302 |
|
||
12010303 |
Seuraavia menetelmiä voidaan käyttää:
|
||
12010304 |
Näitä menetelmiä voidaan nimittää tiedottamismenetelmiksi. Niissä tarkoitus on antaa ihmiselle mahdollisuus puhua suunsa puhtaaksi ja tunnustaa tai tyydyttää tiedonhalu, poistaa hänen kokemansa tiedonjano. | ||
12010305 |
Tiedottamismenetelmät eivät sellaisinaan ole tehokkaita antiteesi /vaihtoehdot /versiot menetelminä. Kuitenkin niitä voidaan käyttää, jos keskustelukumppani edellyttää keskustelussa kertomistyyliä pohdinta – argumentointi – analyysi. | ||
12010306 |
Mainittujen menetelmien lisäksi varsin tehokas on kysymysten ja vastausten menetelmä. Kysymykset voi tehdä filosofi yhtä hyvin kuin keskustelukumppani. | ||
12010307 |
|
||
|
Sofologin säännöt konsultointi- ja keskustelutilanteessa |
||
12010401 |
|
||
|
Teemoja filosofiseen konsultointiin, keskusteluun ja pohdintaan |
||
12010501 |
Yleisiä teemoja:
|
||
12010502 |
Erikoisteemoja:
|
||
|
Sofologin kanssa käytyjen keskusteluiden vaikutuksia |
||
12010601 |
1. Sivullisen näkemyksen vaikutus. Kun ihminen ’kiehuu omassa liemessään’, niin hän ikään kuin pyörii paikallaan, liikkuu ympyrän kehällä ja seurauksena joutuu päättämättömyyden tilaan. Keskustelu filosofin kanssa sallii ihmisen nähdä omat asiansa ja ongelmansa ikään kuin sivulta päin. Periaatteessa kuka hyvänsä keskustelukumppani voi olla hyödyksi tässä tilanteessa. Mikä on tässä ammattifilosofin etu? Se on siinä, että filosofi on – määritelmän mukaan – laajasti ajatteleva ihminen, sen lisäksi kaiken tietävä (hyvässä mielessä). Hänen näkemyksensä sivullisena on ikään kuin kattavampi (syvempi ja täydempi). |
||
12010602 |
2. Katalysaattorivaikutus (tai inhibiittorivaikutus). Filosofi voi olla hyödyksi keskustelussa ihmisenä, joka auttaa keskustelukumppania nopeuttamaan ajatteluprosessia tarvittavaan suuntaan tai päinvastoin jarruttaa, hidastaa tätä prosessia, jos se on ei-toivottava. |
||
12010603 |
3. Hyvää toivovan kuuntelijan vaikutus (выпускного клапана) Ihminen haluaa usein yksinkertaisesi puhua suunsa puhtaaksi, kertoa itsestään, ongelmistaan, hyvää toivovalle viisaalle keskustelukumppanille. Kun ihminen puhuu itsestään ja ongelmistaan, niin hän alkaa aktiivisesti ajatella, pohtia, analysoida itseään ja omia ongelmiaan, katsella itseään ikään kuin ulkopuolelta. Tämän prosessin aktivoinnin tuloksena (itsepohdiskelu, itsehavainnointi, itseanalyysi) aukeaa ihmiselle itselleen reaalinen mahdollisuus löytää oikea vastaus tai ratkaisu. |
||
12010604 |
Joskus ihmiselle riittää puhuminen, että hän heittää syrjään emotionaalisen jännityksen (liiallisen huolestuneisuutensa, pelkonsa), että hän selvittää itselleen joitakin mutkikkaita kysymyksiä. Tässä filosofi täyttää sellaisenaan (выпускного клапана?) | ||
12010605 |
Ihmiselle, joka on ennakkoasennoitunut kielteiseen itsensä arviointiin (kostoksi), keskustelu filosofin kanssa voi näytellä stabilisaattorin osaa. | ||
12010606 |
Se sama vaikutus voi olla tapauksessa, jos ihminen on taipuvainen itsensä yliarvostamiseen (suuri käsitys itsestään, itsetyytyväisyys, ylimielisyys jne.). Filosofi voi taktisesti viitata tähän puutteeseen ja siten auttaa ihmistä korjaamaan käsitystä itsestään. | ||
|
Sofologin tehtävät |
||
12010701 |
|
||
12010702 |
1. Herättäminen tuumimaan. Kysellä, tehdä kysymyksiä, ehdottaa vaihtoehtoja, versioita, osoittaa ristiriitoja, epävastaavuuksia. Olla pörriäinen, kärpänen, kello, hälytyskello, herättää henkisestä horroksesta, piiskata pohdintaan. | ||
12010703 |
2. Myötävaikuttaa tuumailussa. Olla keskustelukumppani. Kysellä ja vastailla. Puhua ja kuunnella. Argumentoida, perustella ja kritikoida, osoittaa ja hylätä. Olla käymisaineena ja nopeuttajana henkisessä prosessissa. | ||
12010704 |
3. Assist people in formulating their thoughts in words and action. 3.1 Myötävaikuttaa ajatusten muotoilussa sanoiksi. Opettaa puhetaitoa, esiintymistä, kirjoittamista. 3.2 Myötävaikuttaa ajatusten muuttamisessa toiminnaksi. Ajatusten toiminnaksi muuttamisen ehdot: 1) kamppailla ajatusten takkuilua vastaan, 2) voittaa päättämättömyys, inertia. |
||
12010705 |
4. Auttaa tulemaan hieman filosofiksi. 4.1 Oppia näkemään ongelmat ikään kuin ylhäältä päin, lintuperspektiivistä. Oppia näkemään ’metsä puilta’ tai ’yksittäiset puut metsässä’. 4.2 Oppia näkemään ikään kuin ulkopuolelta. Ei olla vain osallistuja, vaan myös sivustakatsoja. Hieman syrjäytyneisyyttä. Objektiivisuutta hyvässä mielessä. 4.3 Oppia katsomaan ongelmia eri näkökulmista ja myös vastakkaisesta näkökulmasta, ottaen huomioon niiden volyymin. 4.4 Työstää tuumaamisen, miettimisen, analyysin, pohdiskelun tarve. Minimoida impulsiiviset päätökset ja toiminta. |
||
12010706 |
|
||
12010707 |
Jos filosofi haluaa vaikuttaa ihmisen käytökseen, niin hänen täytyy tehdä se, ei rakentaen neuvon, vaan kutsuen ja herättäen ajatteluun, myötävaikuttaen ajatteluprosessiin. |
|
|
|
Käytännön filosofien (sofologien) työn organisointi |
||
12010801 |
Käytännön filosofit, sofologit voivat työskennellä sekä yksilöinä, että liittyä toisiinsa, organisoida tätä varten käytännön filosofian (sofologian) keskuksia. | ||
12010802 |
Työolosuhteet. Käytännön filosofin, sofologin työolosuhteet voivat olla mitä moninaisimmat: asiakkaan vastaanottamisesta toimistossa kanssakäymiseen epämuodollisessa tilanteessa (kävelyllä, museokäynnillä, käynnillä teatterissa, näyttelyssä, konsertissa), kotiolosuhteissa, matkalla, ruokapöydän ääressä jne. | ||
12010803 |
Tulevaisuudessa tulee muodostaa käytännön filosofian (sofologian) yhdistys ja laatia yhdistykseen liittymisen säännöt. Sellainen yhdistys voi täyttää tehtäviä, jotka ovat analogisia asianajajien kollegion tehtäville. Tätä tarvitaan ennen kaikkea sen vuoksi, että muodostetaan suoja huijareiden ja diletanttien soluttautumiselle käytännön filosofien (sofologien) joukkoon. Ehdottomasti, käytännön filosofien (sofologien) työhön täytyy päästää vain diplomin suorittaneita filosofeja (joilla on korkeakoulututkinto erikoisalanaan filosofia tai kandidaatin [tohtorin] tutkinto filosofisten tieteiden alalla). Ideaalisesti käytännön filosofeilla (sofologeilla) pitäisi olla erikoiskoulutus, eli yleisen filosofisen koulutuksen lisäksi heidän pitäisi saada erikoiskoulutus nimenomaan käytännön filosofeina (sofologeina). | ||
12010804 |
Käytännön filosofian (sofologian) keskukset muodostetaan tarkoituksella organisoida filosofisen konsultoinnin ja keskustelun palvelut. | ||
12010805 |
Keskusten toimintasuunta:
|
||
|
Käytännöllinen filosofia inhimillisen ajattelun historiassa |
||
12020001 |
Edellä on sanottu, että käytännön filosofialla on rikas kirjallinen historia ja perinne. Monet menneisyyden filosofit ovat jättäneet jälkeensä tekstejä, jotka heijastelevat käytännön filosofoinnin kokemusta tai joissa on käytännön filosofinen sävy. Käytännön filosofian hengessä ovat puhuneet ja kirjoittaneet Konfutse, antiikin filosofit, M. Montaigne, F. Bacon, B. Pascal, A. Schopenhauer, L. Tolstoi, W. James… Käytännön filosofian teoksiin voidaan, tunnetussa mielessä, lukea amerikkalaisen Dale Carnegie ja meikäläinen Vladimir Levi. | ||
12020002 |
Tarkastelemme muutamia nimiä ja maamerkkejä. |
|
|
|
Antiikin suuret filosofit |
||
12020101 |
Seitsemän Kreikan viisasta (7-6 vuosisata eaa). Heiltä on peräisin kokonainen kaari maallista viisautta 128 lyhyen ajatuksen ja sanonnan muodossa. Heidän joukossaan on eräs ensimmäisistä käyttäytymisen kultaisen säännön muotoiluista: ’se mikä naapurissasi sinua kiusaa, sitä älä itsekään tee’. Platonin todistuksen mukaan, yhdistyneinä nämä viisaat omistivat ne Apollon viisauden lähteeksi, tämän temppelissä Delfoissa, kaiverrettuna temppelin seinään sen mitä paljon toistetaan (kiitetään): ’Tunne itsesi’ ja ’Ei mitään liikaa [yli kohtuuden]’ (Protagoras, 343 a) | ||
12020102 |
|
||
12020103 |
|||
12020104 |
Sokrates (469-399eaa) ei kirjoittanut muistiin ajatuksiaan, muta esiintyi ja keskusteli Ateenana kaduilla ja toreilla. Hänellä oli paljon oppilaita. Kaikkein kuuluisin oli Platon |
||
12020105 |
Kuten sofistit, Sokrates ei esiintynyt vain luennoitsijana, viisauden opettajana, vaan myös käytännön filosofina. Diogenes Laertius todistaa: Sokrates ’osasi yhtä hyvin vakuuttaa kuin saada keskustelukumppaninsa epäilemään. Niin pohtiessaan Theodetoksen(?) Kanssa tiedettä hän, Platonin mukaan, sai keskustelukumppaninsa jumalaisen ylevään mielentilaan, mutta pohtiessaan kunniallisuutta Evithronon(?) Kanssa, joka Evithron oli ilmiantanut isänsä tuomioistuimelle, koska tämä oli tappanut vieraansa hän ylipuhui tämän luopumaan tästä aikeesta; myös Lisian hän johdatti kaikkein korkeimman asteen siveyteen. Asia oli niin, että hän osasi tehdä johtopäätöksiä tapahtuneesta. Hän rauhoitti äidin kanssa Lamprokleen poikaa, joka oli sydämistynyt hänelle (kuten siitä kirjoittaa Ksenofon); kun Glaukon, Platonin veli, aikoi ryhtyä askartelemaan valtiollisissa asioissa, Sokrates taivutti hänet hylkäämään ajatuksen, osoittaen hänelle hänen kokemattomuutensa (kuten Ksenofont kirjoittaa), mutta Charmitsaa, jolla oli tähän luontaiset taipumukset, hän päinvastoin rohkaisi. Jopa strategi Ithikrateeseen(?) Hän valoi henkeä, osoittaen hänelle, kuinka parturi Midiaan tappelukukot lentävät Kalliaan(?) Tappelukukkoja vastaan.’’ (F228). | ||
12020106 |
Koko hänen tapansa filosofoida ei ollut opetus, ei profetia, vaan dialogi, keskustelu, vertaisten juttelu. Hän ei niinkään opettanut keskustelukumppaniaan, kuin hänen kanssaan yhdessä etsi totuutta. Kas näin hänestä kirjoittaa V.S. Nersejants: | ||
12020107 |
|
|
|
12020108 |
|
||
12020109 |
Hän keskusteli filosofien, sofistien, poliitikoiden, sotapäälliköiden, runoilijoiden, kuvanveistäjien, taiteilijoiden, käsityöläisten, kauppiaiden, hetairojen, vapaiden ja orjien, vaikutusvaltaisten kansalaisten ja tavallisten ihmisten, miesten ja naisten, vanhusten ja nuorukaisten, ujojen ja härskien, lahjattomien ja nerojen, ystävien ja vihollisten, ateenalaisten ja muukalaisten kanssa, yöllä ja päivällä, sotaretkillä ja kotona, vapaudessa ja vankeudessa. Ja mistä hän puhuikaan: jumalista ja ihmisistä, valtiosta ja laeista, järjestä ja tyhmyydestä, tiedosta ja tietämättömyydestä, hyvästä ja pahasta, siunauksesta ja oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja velasta, hyveistä ja synneistä, rikkaudesta ja köyhyydestä, ystävyydestä ja keskinäisestä avunannosta, itseoppineisuudesta ja sivistyksestä, sielusta ja ruumiista, elämästä ja kuolemasta. Hänen keskustelukumppaninsa ja aiheensa vaihtelivat, mutta ydin pysyi samana: Sokrates järkevän sanan ase kädessään filosfisessa taistelunhalussaan, jatkuvassa totuuden etsinnässä ja taistelussa sen puolesta, oikeuden mukaisuuden ja moraalisuuden, velvollisuuden ja inhimillisyyden asioissa.’ (F291) | ||
12020110 |
|||
12020111 |
|||
12020112 |
Platon (427-347 eaa.) näytteli ylivertaista osaa käytännöllisen filosofian vakiinnuttamisessa ja filosofisen dialogin isänä ja Akatemian perustajana. | ||
12020113 |
Ennen kaikkea Sokratesin vilpittömänä oppilaana hän osoitti filosofisten tekstien riittämättömyyden ja filosofin elävän kontaktin tarpeellisuuden ei-filosofin kanssa. ’Fredin’ dialogista luemme: ’Tässä Fred-kirjoitusten ruma erikoisuus todellakin erottuu maalaustaiteesta: sen synty on elävä, mutta kysypä niiltä jotakin, ja ne ylväästi ja ylpeästi vaikenevat. Sama koskee taideteoksia: ajattelet, puhukoot, kuin järkevät olennot, mutta jos joku kysyy niiltä jotakin, mistä ne puhuvat, toivoen siten ymmärtävänsä, nämä aina vastaavat yhtä ja samaa. Jokainen taideteos, kerran tehtynä, on katsottavissa kaikkialla, ja ihmisten ymmärrettävissä, ja samalla tavalla, niille, jotka osaavat lukea samoin kuin niille, jotka eivät osaa, ja ne eivät tiedä kenelle niiden pitää puhua ja kenelle ei. Jos niitä halveksii ja epäoikeudenmukaisesti moittii, ne tarvitsevat isänsä apua, itse ne eivät kykene itseään auttamaan… |
|
|
12020114 |
Mitäpä sitten, katsokaamme miten syntyy toinen taideteos, ensimmäisen veli, ja kuinka paljon se on ensimmäistä luonteeltaan parempi ja kyvykkäämpi? | ||
12020115 |
(…) Tämä taideteos, joka hankittujen tietojen mukaan laaditaan opitun hengessä; se kykenee puolustamaan ja siten osaa puhua kenen kanssa kuuluu, osaa myös vaieta. | ||
12020116 |
— Puhut elävästi ja innostuneesti kuten ihmistuntija, jonka mallina voidaan oikeutetusti pitää kirjallista puhetta? | ||
12020117 |
— Näin juuri. (…) vielä parempia (tekstien kirjoittaminen – L.B.), mielestäni, ovat sellaiset harrastukset, jos käytetään dialektiikan taitoa: sopivan hengen ottaen sellainen ihminen asian tuntien kylvää ja korjaa siitä puhetta, joka voi auttaa myös kylväjää itseään, vaikka he eivät olekaan lahjattomia, heillä on siemen, joka synnyttää uusia puheita toisten ihmisten mielissä, jotka kykenevät tekemään tämän siemenen ikuisesti loputtomiin, ja sen haltijat onnellisiksi siinä määrin, kuin ihminen vain voi olla.’ (kursiivi minun – L.B.) (274B-277А) |
||
12020118 |
T.V. Vasileva kommentoi: ’Kirjallisen teoksen avaa sen tekijä, tarjottuna kaikille ja jokaiselle, sitä ei voi suojella pahalta lukijalta eikä siihen voi lisätä sanaakaan kiitolliselle lukijalle, mutta lähellä: sitä täytyisi auttaa ratkaisemaan syntynyt väärinkäsitys, mutta teksti kykenee vain yhä uudelleen toistamaan sen, mitä se jo on sanonut. Elävä keskustelu on täydellisempää, keskustelukumppani on edessäsi, näet hänet ja voit hänelle sanoa, kaikki väärinkäsitykset voidaan ratkaista keskustelun kuluessa – joka käydään sellaisen itsenäisen työn kestäessä elävässä keskustelussa, se jää mieleen lujana, ja pääasia, alkaa synnyttää kuulijan mielessä kykyä sisäiseen keskusteluun itsensä kanssa – se on Sokratesin puheen tarkoitus’ (F293). | ||
12020119 |
Vasilevan sanomaan lisäämme, että elävä keskustelu on tärkeä ei vain filosofin keskustelukumppanille, vaan myös itse filosofille (mihin oikeutetusti Platon viittaakin). Siinä filosofi pudottelee uutta tietoa, uusia ajatuksia ja ideoita, lataa luovaa energiaa, kuten sitä tuottaa taiteilija, esiintyessään elävän yleisön edessä. | ||
12020120 |
On vielä otettava huomioon, että Platonin dialogeissa on kiinnitettynä keskusteluita, jotka liittyvät suurimpaan osaan hänen elintärkeitä ongelmiaan. ’Yksi tai toinen täysin arkinen ongelma, jatkaa T.V. Vasileva, (arkipäiväinen, tarkoittaa homeerisessa mielessä elävää esimerkkiä eikä jokapäiväistä maanläheisyyttä) ratkaistaan jokaisessa Platonin teoksessa; nimenomaisen tunkeilevalla tarkoituksella ei sovi selittää ei sen enemmistöä eikä sen kokonaisuutta.’ (F294). | ||
12020121 |
Ja lopuksi, Platonin lapsi, Akatemia. Se ei alun perin ollut vain oppimis- ja tutkimuslaitos, vaan myös omanlaatuisensa käytännön filosofian keskus. Siellä työskentelivät sekä nuoret että vanhat. W. Windelband on kirjoittanut: ’jotkut esiintyivät Akatemiassa jo hyvin nuorina… Muuten kysymys oli kypsistä ihmisistä, jotka kuuluivat Akatemiaan lyhyemmän tai pidemmän ajan. Jälkimmäisten joukossa mainitaan merkittävä joukko henkilöitä, jotka ovat näytelleet näkyvää poliittista osaa tyranneina tai heidän vastustajinaan, heidän lainlaatijoinaan heidän kaupungeissaan tai puolueiden toimihenkilöinä ja ohjastajina; ja jos vielä monet heistä ovat olleet merkittäviä ajattelijoita, niin ei ylipäätään ole epäilystä, että Platonin yhteisö, erityisesti niin kauan kuin sillä oli selkeä poliittinen pyrkimys ja se palveli ajattelun keskuksena kaikille demokratian vastustajille; se säilytti itsellään tämän aseman nimenomaan siksi, että itse Ateenassa periaatteessa se pidättäytyi sekaantumasta käytännön politiikkaan. | ||
12020122 |
Tällaisten ystävien kanssa Akatemiassa ilmeisesti pohdittiin, ei vain tieteellisiä, vaan myös sosiaalipoliittisia kysymyksiä ja filosofiset yhteiskunnan pyrkimyksiin he osallistuivat suurimmaksi osaksi vain siinä määrin kuin itse halusivat esittää jotakin opetusta, jotta sen poliittinen toimeliaisuus kaikuisi ympäristöön. ’ (F295) | ||
12020123 |
Aristoteles (384-322 eaa.). Suuri on hänen perintönsä käytännöllisenä filosofina. Varmaan puolet tämän ajattelijan meidän päiviimme saakka säilyneestä tuotannosta on omistettu inhimillistä käyttäytymistä koskeville kysymyksille. Hän ei väheksynyt kaikkein maanläheisimpiäkään teemoja ja oli avoin kanssakäymiselle kaikkien kanssa |
||
12020124 |
Lyseossaan (Likeum) Aristoteleella oli vielä eräs merkille pantava tapa. Hän lounasti säännöllisesti ystäviensä kanssa, käyden heidän kanssaan oppineita keskusteluita. Ja lounailla, kuten kaikilla Aristoteleen asioilla, oli systemaattinen luonne, aina niin pitkälle, että kerran kymmenessä päivässä niille valittiin uusi puheenjohtaja, ja Aristoteles itse kirjoitti näille oppineille lounaille erityisen sisältöluettelon nimellä ’Aterian lait’’. (F296) | ||
12020125 |
(106-43 eaa.) Näytteli suurta osaa filosofian popularisoinnissa ja sen käytännöllisen merkityksen tunnustamisessa. G.G. Majorov kirjoittaa tästä: ’Toinen kriteeri arvioitaessa kreikkalaisten filosofisten ajatusten merkitystä Cicerolle palvelee niiden ’hyödyllisyyttä tasavallalle’, joka käytännössä merkitsee niiden valmiutta roomalaisten moraalin kohentamista ja roomalaisen valistuksen kehittämistä. Sillä filosofia, Ciceron vakaan käsityksen mukaan, on ’taito sielun eheyttämiseksi’ (Tusc., III, 6) ja ’taito elää arvokkaasti’ (Ibid., IV, 6). Se on ’sielun ohjaaja, hyveiden harjoittaja’, ’paheiden vainooja’, se synnytti valtion, ’yhdisti yhteiskunnaksi hajallaan maapallolla olevat ihmiset’, ’laati lait’ (Ibid., V, 5). ’Mutta me näemme: vähät siitä, että filosofiaa ei ylistetä palveluksistaan ihmisten elämälle, enemmistö ihmisistä yksinkertaisesti halveksii sitä, muutamat sitä jopa parjaavat. Parjata filosofiaa, elämän synnyttäjää on sama kuin yrittää äidinmurhaa, mutta tälläkin ihmiset itsensä tahrivat, kiittämättömyyttään, mutta siihen syyllistyvät myös ihmiset, jotka loukkaavat niitä, joita heidän piti kunnioittaa, osaamatta edes ymmärtää! Mutta ajattelen, että tämä hämmennys, tämä pimeys, joka vaivaa valistumattomia sieluja, estää sen, että ihmiset eivät voi tarkastella menneisyyttä sen vertaa, että tunnustaisi filosofit tämän elämän pioneereiksi.’ (Тusc., V, 6/Per. M. Gasparov). Kuka menneisyyden ajattelija on ylistänyt filosofiaa paremmin kuin Cicero? Kuka enemmän rakasti sitä ja uskoi sen suureen puhdistavaan ja valistavaan voimaan? Kuka paremmin mielsi sen humanistisen tehtävän?’ (F297) | ||
12020126 |
Seneca (5 eaa. - 65 jKr.). Vanhan ajan käytännöllisten filosofien joukkoon hänelle kuuluu eräs eturivin paikka. Hänen ajatuksensa eivät olleet suunnatut filosofikollegoille, vaan kaikille, jotka ajattelivat elämää, jotka olivat valmiit vastaanottamaan järkevän sanan, osallistumaan järkevään keskusteluun. ’Niiden hyvien tekojen joukossa, joita ihminen voi toiselle tehdä, kirjoittaa S. Osherov, Seneca ajattelee suurimmaksi erään: jos viisas tai pidemmälle viisaudessa edistynyt ymmärtämättömän puoleen filosofiassa ja vetää hänet perässään hyvään elämään’. Edelleen S. Osherov selvittää: ’Opettajakunta edusti koko antiikin tietämystä: vielä Hesiodotos omisti didaktisen eepoksensa veli Persille, ja Lucretius filosofisen runoelmansa Memmialle. Sokrateen malli, ei niinkään opettavana keskustelijana, kuin sen ohella totuuden etsijänä, määritti itsessään filosofisen dialogin laadun… Hellenistisen kauden alusta, kun filosofoinnin tarkoitukseksi tehtiin moraali, kun syiden ja seurausten etsiminen koko olemukseltaan muuttui haluksi elää jonkun säännön sanan mukaan, opetus sai tärkeän merkityksen. Ensimmäinen ja luonnollisin sen muoto, elävä keskustelu, oli sitäkin tärkeämpi, kun se edusti sellaisten suhteiden vaihtamista, jotka määrittelivät ihmisen paikan virallisen kansalaisyhteiskunnassa sisällä… Suullinen filosofinen keskustelu, diatriba, jäi eläväksi lajiksi monen vuosisadan ajaksi… | ||
12020127 |
… Senecan valitsema muoto on kirje, joka korvaa päivittäisessä käytännössä keskustelun, osoittautuu kirjallisuudessa luonnolliseksi sen hypostaasi.’ (F298) |
||
12020128 |
Alkinoi (Albin). Platonin filosofian oppikirja (2. vuosisata). Tässä oppikirjassa, todellakin ensi kerran käytetään ilmausta ’käytännöllinen filosofia’. Tältä se näyttää: | ||
12020129 |
’III.1. Platonin mukaan filosofi käsittelee intohimoisesti kolmea asiaa: hän miettii ja tietää olemassa olevan, luo hyvää ja tarkastelee teoreettisesti puheen ajatusta (logos). Olevaisen tarkastelua nimitetään teoriaksi, tiedoksi siitä, miten tulee käyttäytyä, käytännöksi, puheen merkityksen tiedoksi – dialektiikaksi. | ||
12020130 |
3. Käytännöllisen filosofian eräs aspekti on luonteen kasvattaminen, toinen on talon hallinta, kolmas valtio ja siitä saatava etu. Ensimmäistä nimitetään etiikaksi, toista taloustieteeksi, kolmatta politiikaksi.’ (F299) | ||
12020131 |
Boetius (’Lohduttaminen filosofian avulla’, v. 524) jatkoi Ciceron ja Senecan työtä. Hän säilytti meille todella kallisarvoisen filosofian avulla parantamisen ja lohduttamisen kokemuksen. Boetiuksella kuten myös Cicerolla, kirjoittaa valistaen G.G. Majorov, filosofia todellakin lohduttaa ja parantaa. Sen lääkkeet, tieto ja ideat, ja ainoa lääkitsemiskeino, on looginen pohtiminen, runollisilla mielikuvilla kertoen. Ei mikään mystinen terapia, ei mitään okkultisia keinoja, ei mitään välittävää hypnoosia. Boetiuksen ’Lohdutuksessa’ ei lainkaan käytetä paljastuksen menetelmää. Tämä myös ihmetyttää, sillä kirja on kirjoitettu keskiajan alussa, ja muodostaa saa meidät ajattelemaan sitä kuinka väkevä on ollut Rooman rationaalinen traditio, sillä siihen katsomatta, että Ciceron ja Boetiuksen välillä on puolituhatta vuotta, heidän näkemyksensä filosofiasta on yhteinen. Tämän takia väärin tai oikein, kuten sen sanoo P. Kurseljin, ’Lohdutus’ sisällytetään sen tradition virtaan, johon kuuluu myös hermeneuttinen väitöskirja ’Poimander’. Siinä olevaisen salaisuuksia, profeetallisella kielellä avaa puolijumala, tässä olevaisuuden totuuksia osoitetaan inhimillisen filosofian rationaalisella kielellä. Ei turhan takia ole Filosofialla Boetiuksen teoksessa jumalan vaan kuolleen naisen hahmo.’ (F300) | ||
12020132 |
’Lohdutus’ on kirjoitettu vankilassa ennen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa. ’Lohdutuksen genre’, kirjoittaa G.G. Majorov, on varsin vanha. Sitä on käyttänyt vanhan Akatemian platonisti Kantor, myöhemmin Cicero, kirjoittaessaan ’lohdutuksen’ tyttärensä Tullian muistoksi, sitten Seneca laatiessaan ’lohdutuksen’ Helvian äidille, Polybiolle, Marcialle; on ollut olemassa muita samantapaisia sepitelmiä. Koska niissä on lohdutetun avuksi kutsutaan tavallisesti filosofiaa, tällä kirjoitusten lajilla on paljon yhteistä muiden vanhojen kirjallisuuden lajien kanssa, ’protreptika’ eli ’herätys’, tai ’kutsu’ filosofiaan. Tämän lajin klassikkona antiikissa pidetään Aristotelesta (hänen teoksensa ’Protreptik’ ei ole säilynyt); on sen malli. Cicero kirjoitti oman kuuluisan dialoginsa ’Hortensia’ kääntäen siten filosofian puoleen nuoren Augustinon. Aristoteleen jälkiä asteli myös Jamvlih, joka myös laati ’Protreptikin’. (s. 393-394) | ||
12020133 |
Boetius… mitä suurimmalla johdonmukaisuudella soveltaa filosofian diatribin esimerkkiä opettavaisesta keskustelusta, missä opettajan roolissa on itse herra Filosofia, ja opetettavan osassa esiintyy Boetius, vanki tästä maailmasta. Keskustelulla ei ole vain didaktinen vaan myös terapeuttinen luonne. Aiheen kehitys näyttää jonkin lääketieteellisen tehtävän johdonmukaiselta ratkaisulta: sairauden diagnoosin toteamisesta ensimmäisessä kirjassa, ensin väliaikaisen ja sitten perusteellisen, radikaalin lääkityksen kautta muissa kirjoissa, potilaan täydelliseen parantumiseen työn lopussa. Terapian kestäessä lääkärinä toimiva Filosofia seuraa Boetiuksen muuttuvaa tilaa, kyselee hänen tuntemuksiaan, järjestelmällisesti vuorottelee pehmeämpiä ja heikompia parantavia lääkkeitä katkerampien ja voimakkaampien kanssa, rohkaisten ja lohduttaen potilasta. Ja kaikki tämä Boetiuksen kirjoituksessa ei lainkaan yksinkertaisen kirjallisen eksperimentin, leikin tapaan. Hänen ymmärtämänsä filosofian tehtävä sielun parantajana on hyvin vakava ja sillä on syvät juuret antiikin kulttuurissa, missä filosofialla kauan oli elämää synnyttävä ja sielun pelastava funktio, joka melkein täysin sitten siirtyi uskontoon. Tässä autenttisesti käytännöllisessä tehtävässä se esiintyi pythagoralaisten, Sokrateen ja Platonin (’Phaedon’, varhaiset dialogit), Aristoteleen, ja kaikkien stoalaisten, skeptikoiden ja epikurolaisten, ylipäänsä jossakin määrin kaikkien hellenismin ajan filosofien teoksiin. (kursiivi minun – L.B.) Mutta kukaan siihen mennessä eikä sen jälkeen ilmaissut tällaista filosofian ymmärtämistä niin selkeästi ja väkevästi, kuin sen teki Cicero; riittää muistuttaa hänen ’Keskusteluita Tusculanumissa’ ja se, mitä tiedämme hänen ’Hortensiastaan’ ja ’Lohdutuksistaan’. Eikä ole meille vähämerkityksellistä, että Cicero on eräs Boetiuksen päälähteistä mitä lajiin ja tyyliin tulee, samoin liittyen ideoihin. Mutta koska Cicero maalatessaan filosofian kaikkein kirkkaimmin taiteellisin värein, nimitti sitä ’sielun parantamisen taidoksi’ (Тusc., III, 3, 6), ja hän vielä pitkään ennen Boetiusta tosiasiassa esitti sitä ’Consolatio’ ja ’Tusculanumit’ teoksissaan vallitsevan keskustelukumppanin mallina, joka lohdutti surun ja sielullisen sairauden lääkityksen tapauksessa. ’Asia on näin: jotta parantuisi onnettomuudesta, tarvitaan sielun paranemista, ja sitä ei saavuteta ilman filosofiaa. Tämän takia, ryhdyttyämme asiaan, antaudumme siihen itse ja jos haluamme, paranemme.’ (Cicero. ’Keskusteluja Tusculanumissa, III, 6, 13)’. (s. 394-395) (F301). | ||
|
Renesanssin ajan filosofit |
||
12020201 |
Monet Renessanssin ajan ajattelijat vuosisatoja skolastikkojen, kristittyjen filosofien taholta tapahtuneen käytännöllisen filosofian halveksunnan jälkeen yrittivät päästää filosofian pilvistä maan pinnalle. He ajattelivat ja puhuivat siten kuin kirjoitti Guillaume Bude: ’Heittää filosofia alas taivaasta, sijoittaa se ihmisten kaupunkiin, viedä niitä koteihin ja asettaa ja vastata kysymyksiin elämästä ja moraalista ja hyvistä ja pahoista asioista’ Guillaume Bude Filologia. Pariisi. 1552) (F302). Eikö tämä ole käytännöllisen filosofian tehtävä ja ohjelma! | ||
12020202 |
Sanalla sanoen, filosofit rajoittivat mielenkiintonsa skolastisiin ongelmiin ja riitoihin tieteestä, havainnoista, taiteesta, keksinnöistä, politiikasta. He vapautuivat vähitellen uskonnon vaikutuksesta, julistaen vapaan ajattelun erääksi suurimmista arvoista. Jumalakeskeisyyden (F303) tilalle tuli ihmiskeskeisyys. Ihminen ja hänen ongelmansa asetetaan huomion keskipisteeseen. Antroposentrismi julistaa ihmisen Maailmankaikkeuden keskipisteeksi (että kaikki pyörii hänen ympärillään, että Jumala ei ole pääasia, vaan ihminen). Tästä lähteestä syntyi antiikin humanismin traditio. Humanismi vastustaa alun perin kaikkea ihmisen pakonomaista riippuvuutta mistä tai kenestä hyvänsä. Siitä on alkanut ihmisen oman itsensä tiedostaminen. | ||
12020203 |
Pico della Mirandola (1463-1494) osoitti, toisaalta ihmisen epätäydellisyyden, mutta toiselta puolen suunnan, mihin hänen pitää liikkua. Kuuluisassa ’Puheessaan ihmisen arvosta’ hän asettaa Jumalan suuhun, osoitettuna Aatamille, nämä sanat: ’En tehnyt sinua taivaalliseksi, enkä maalliseksi, en kuolevaiseksi enkä kuolemattomaksi, jotta itse, vapaana ja hyvänä mestarina, muodostaisit itsesi kuvaksi siitä, mitä kuvittelet. Voit uudestisyntyä alhaisiksi järjettömiksi olennoiksi, mutta voit uudestisyntyä oman sielusi halun mukaan myös korkeimmiksi jaumalaisiksi olennoiksi’. Tässä ihminen on esitetty itselleen kykenevänä itsensä kehittämiseen. | ||
12020204 |
Erasmus Rotterdamilainen (1469-1536) oli kuuluisin Renessanssin ajan humanisti. Tärkeimmässä teoksessaan ’Tyhmyyden ylistys’ hän pilkkasi ihmisten tyhmyyttä sen mitä erilaisimmissa hahmoissa. Hän on eräs ensimmäisistä, joka puolusti uskonnollista suvaitsevaisuutta. | ||
12020205 |
Michel Montaigne (1533-1592) oli kaikista Renessanssin aikana käytännöllisen filosofian aiheista kirjoittaneista hedelmällisimpiä ja menestyneimpiä. Näihin aikoihin saakka hän on eräs kaikkein kuuluisimmista ja luetuimmista filosofeista ja nimenomaan hänen ’Esseensä’ (1580) ansiosta. Tämä varsin laaja kirja on todellinen arkielämän viisauden hakuteos. | ||
12020206 |
F. Bacon (1561-1626) kuuluisa filosofina, tiedon käytännöllisen hyväksikäytön ja soveltamisen ja tieteen ja filosofian popularisoinnin ajatuksen läpitunkema. Kaikki tietävät hänen iskulauseensa: “scientia est potentia” (tieto on valtaa). Hänen teoksensa on kirjoitettu kielellä, jota melkein kaikki ymmärtävät. Hänellä on kirja, joka on omistettu välittömästi arkipäivän viisauden kysymyksille, käytännölliselle filosofialle. Tämä on ’Esseet’ (1597-1625). Itse F. Bacon kirjoitti, että kaikista hänen teoksistaan ’Esseet’ ’sai suurimman levikin’ koska ’se oli lähinnä käytännön asioita ja ihmisten tunteita’ (F304). | ||
12020207 |
On tärkeätä huomata, että ’Esseissä’ Bacon aktiivisesti käyttää erästä käytännöllisen filosofian perusmenetelmistä – antiteesin menetelmää. Hän esitti argumentteja teesin puolesta ja vastaan jättäen lopullisen johtopäätöksen tekemisen lukijalle. ’Viittauksen tähän menetelmään, kirjoittaa J.P. Mihalenko, löydämme ’Antiteesin esimerkeissä’. Riittää, että vertaa argumentteja innovaation puolesta ja vastaan (Osa 1. S. 391-392) “esseetä” “Innovaatioista” (Osa 2. S. 404-405).” J. P. Mihalenko oikeutetusti tekee johtopäätöksen: ’Tämä selityskeino on heikentymättömän mielenkiinnon lähde ’Esseissä’, koska jokaisena aikakautena niitä voidaan lukea omalla tavallaan.’ (F305) | ||
|
Kant, Hegel ja muut käytännön filosofit |
||
12020301 |
I. Kant (1724-1804) ymmärsi erinomaisesti filosofian ja elämän yhteyden merkityksen. Leijonan osa hänen filosofiastaan on suunnattu elämän käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseen. |
||
12020302 |
On merkillepantavaa, että Kant vastaanotti moitteita riittämättömästä ymmärrettävyydestä teoksessaan ’Puhtaan järjen kritiikki’. ’Teille on sopiva mainita, hän kirjoitti, riittämättömästä helppotajuisuudesta kuten myös oikeutetusta moitteesta, jota voidaan esittää oman tuotantoni suhteen, sillä todellakin jokainen filosofinen teos on selitettävä niin, että se ymmärretään, muuten syvämietteisyyden alle voidaan kätkeä järjettömyyksiä.’ (F307) | ||
12020303 |
Edellä ensimmäisessä luvussa olen puhunut Kantin kyvystä keskittyä oleelliseen, eli taidosta soveltaa yleistä yksityiseen. Toisessa yhteydessä Kant on kirjoittanut tästä: ’Aina, jopa jokapäiväisessä elämässä, panen paljon painoa sille, että kuulijani alusta pitäen ja loppuun saakka eivät saisi luennoiltani pelkästään kuivaa teoriaa, vaan jatkuvasti vertaisivat jokapäiväistä kokemustaan minun huomautuksiini, löytäisivät tässä elävän heitä kiinnostavaa askaretta.’ (F308) | ||
12020304 |
Hegel (1770-1831) useammin kuin kerran puhui filosofian käytännöllisyydestä, käytännöllisestä merkityksestä. Näin, ’Luennoissa filosofian historiasta’ hän kirjoittaa: ’Yleisesti levinnyt ennakkoluulo edellyttää, että filosofinen tiede käsittelee vain abstraktioita, tyhjiä yleistyksiä, mutta kuvaus, empiirinen tiedostamisemme, tunteemme, ’minämme’, elämän tunne, on päinvastoin sisällä meissä konkreettisena, määräytyneenä, rikkaana. Ja itse asiassa filosofia on olemassa ajatusten alueella, ja se tämän takia käsittelee yleistyksiä; mutta vaikka sen sisältö on abstraktia, se on kuitenkin sitä vain muodoltaan, perustaltaan; itse sen idea on olemukseltaan konkreettinen, koska se on erilaisten määritelmien yhteenliittymä. Tässä onkin järkevän ja pohditun tiedon ero, ja filosofian tehtävä on siinä, että pohdinnoista huolimatta se näyttää, että todellinen, idea, ei muodostu tyhjistä yleistyksistä, vaan jostakin yleisestä, joka itsessään on erityistä, määriteltyä. Jos totuus on abstraktinen, niin se ei ole totuus. Terve inhimillinen järki pyrkii konkreettiseen, vain aivotoiminta on abstraktia teoriaa, se ei ole totuus, se on oikeassa vain päässä eikä, muun muassa, myöskään käytännöllistä; filosofia on vihamielisempää abstraktille ja johtaa meitä takaisin konkreettiseen. (F309) | ||
12020305 |
Jos puhutaan konkreettisesti käytännön filosofiasta, osana filosofiaa, niin kuuluu huomauttaa, että siihen Hegelillä oli kaksoissuhde. Toisaalta hän suuresti arvosti sen erillisiä edustajia (Sokratesta esimerkiksi), ymmärsi sen tärkeyden ihmisille, toisaalta hän piti sitä filosofian alempana muotona, jota joko sovelletaan kaikkiin ihmisten kaikkiin yleisiin käsityksiin’ (F310), tai se esiintyy alempana momenttina suhteessa teoreettiseen, puhtaaseen filosofiaan. ’Sokrates, hän sanoo, ottaa hyvän vain yksityisessä mielessä, käytännöllisyyden mielessä, mutta sen lisäksi se on vain yksi substanssi-idean muoto; yleinen ei ole vain minua varten, vaan on myös luonnonfilosofian periaate, kuten itsessään ja itseään varten ehdoton tavoite, ja tässä korkeammassa mielessä sen ymmärsivät Platon ja Aristoteles. Vanhoissa filosofian historioissa esitetään sen vuoksi Sokrateen luonteenomaisena piirteenä hänen lisäyksenään filosofiaan uutena käsitteenä, etiikkaan, kun varhaisemmat katsoivat sen kuuluvan luontoon. Diogenes Laertius puhuu niin (III, 56), että joonialaiset keksivät luonnonfilosofian, Sokrateen anti oli etiikka, ja Platonin dialektiikka… | ||
12020306 |
Koska Sokrates näin antoi alun moraalifilosofialle, niin kaikki seuraavat moraalin puhumisen ja populaarifilosofian aikakaudet julistivat hänet oppi-isäkseen ja omistivat ja tekivät hänestä itselleen kilven, joka teki oikeutetuksi kaikenlaista epäfilosofiaa. Totta joka tapauksessa, että hänen filosofian käsittelynsä tekee hänestä suositun. Tähän tuli vielä lisäksi se seikka, että hänen kuolemansa antoi hänelle vielä liikuttavan ja kaikkien ymmärtämän mielenkiintoisen syyttömän kärsijän lisäpiirteen. Cicero (Tusc. Quaest., V, 4), joka toisaalta suuntasi ajattelunsa hetken kysymyksiin, toisaalta pitäytyi käsityksessä, että filosofian pitää olla vaatimatonta, niin että hän ei sille edes löytänyt mitään erityistä sisältöä, ylisti Sokrateessa (tätä usein toistettiin sitten hänen jälkeensä), luonteenomaisena ja ylevimpänä piirteenä, että hän alensi filosofian pilvistä maan pinnalle, toi sen elämään ihmisen jokapäiväiseen elämään eli kuten Diogenes Laertius ilmaisee, toi sen torille. Tämä on nimenomaan se mitä sanoimme. Tästä seuraa, että ikään kuin parasta ja todellisinta filosofiaa esiintyisi vain kotikäytössä tai keittiöfilosofiana, jota sovelletaan kaikkiin tavallisiin ihmisen oloihin ja jossa me näemme ystäviä ja keskustelijoita rehellisyyden jne. aiheista, kaikesta siitä, mitä voidaan havaita maan päällä, olematta taivaan syvyyksissä tai paremminkin tietoisuuden syvyyksissä, ja tämä on nimenomaan juuri sitä mitä Sokrates, kuten ajattelevat kaikkein suosituimmat filosofit, ensimmäisenä uskaltautui tekemään. Hänelle ei myöskään suotu pohtia kaikkia sen ajan filosofian mielenmaisemien alkujuuria, jotta olisi sitten ollut mahdollisuus käytännöllisen filosofian alueella syventyä ajatuksen syvimpiin syvyyksiin. Tämä on se mitä meidän on sanottava sokratesilaisuuden periaatteesta yleisesti.’ (F311) | ||
12020307 |
Huomatkaa: Hegel käyttää itse ilmausta ’käytännöllinen filosofia’. Ja sen hän tekee ei vain kerran (ks. Esimerkiksi ’filosofian historian luennoissa’ kohtia, joissa puhutaan kyreneläisestä koulukunnasta, Aristoteleesta, Epikurosta jne.). Tarkastellessaan Aristoteleen filosofiaa Hegel suhteuttaa käytännöllisen filosofian osaston sielun filosofiaan (psykologian ja logiikan rinnalle). Itse (Aristoteleen) käytännön filosofian hän jakaa etiikkaan ja logiikkaan. | ||
12020308 |
On olemassa todisteita Hegelistä viisaana keskustelijana, jonka kanssa kanssakäyminen oli todella arvostettua. Näin kirjoitti esimerkiksi Hölderlin: ’Kanssakäyminen Hegelin kanssa on minulle erityisen suotuisaa. Minä pidän sellaisista rauhallisista järkimiehistä; he voivat toimia vertailukohtina sellaisissa tapauksissa, joissa ei tiedä miten määritellä suhteensa maailmaan.’ (Hölderlin Koot., М., 1969, s. 487). Merkille pantavat ovat Hölderlinin viimeiset sanat: ne paremmin kuin mikään luonnehtivat filosofin merkitystä ihmisenä, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään elämän kannalta merkityksellisiä kysymyksiä. | ||
12020309 |
Mutta tässä on L. Feuerbachin todistus. Kuunneltuaan Hegelin luennot hän kirjoitti: ’Olen ymmärtänyt, mitä minun tulee toivoa ja mihin pyrkiä: minä en tarvitse teoriaa, vaan filosofiaa. Minä en tarvitse uskoa, vaan ajattelua! Hegelin ansiosta olen tiedostanut oman itseni ja tunnistanut maailman. Hänestä tuli toinen isäni, ja Berliinistä henkinen kotimaani.’ (F312). | ||
12020310 |
A. Schopenhauer (1788-1860) on näytellyt merkittävää osaa käytännöllisen (arkipäivän) filosofian ideoiden vakiinnuttamisessa. Hän, todellakin, on viimeisten kahden vuosisadan suurista filosofeista ainoa, joka ei väheksynyt käytännöllisen filosofian tai kuten hän sitä nimitti arkipäivän filosofian aiheita. | ||
12020311 |
’Aforismeja arkipäivän viisaudesta’ johdantoartikkelissaan A.A. Huseinov ja A.P. Skripnik kirjoittavat: ’Genreltään tämä työ on hyvin vanhan eettisen tradition uomassa, joka kumpuaa seitsemästä kreikkalaisesta viisaasta, jotka asettivat eurooppalaisen sivilisaation alun: Pittakos, Biant, Hilon, Lakedaimonilainen jne. Nämä puolilegendaariset ajattelijat antoivat etiikan mallin arkipäivän viisautena, ilmaistuna osaksi selkeinä, alkuperäisinä puheenparsina, osaksi triviaaleina truismin luontoisina totuuksina. Perustavaa laatua olevan tämän viisauden sisällöstä kertovan käsityksen antaa Diogenes Laertioksen teos ’Kuuluisien filosofien elämästä, opetuksista ja sanonnoista’. Tätä traditiota uudistettiin vuosisadasta toiseen niin Lännessä kuin Idässäkin (esimerkiksi, Lao-Tse, Konfutse, Mo-tsy, muinaisessa Kiinassa). Senecan, ja Ciceron, Horatiuksen ja Plutarkosin siveysopilliset teokset keskittyivät Rooman arkiviisauteen. Se ei tietenkään ollut homogeenista. S.S. Averintsevin havaintojen mukaan osa siitä painottui intohimoisen rigoristiseen stoalaistyyppiseen moralisointiin, toiselle osalle (henkilöitynyt Plutarkokseen) oli luonteenomaista rauhallinen uteliaisuus inhimillisiin asioihin ja elämään. Uutena aikana ensimmäinen mainituista tendensseistä ilmeni voimakkaimmin B. Pascalin ja muiden kristillisten ajattelijoiden jännittyneissä mietteissä, ja toinen oli upotettuna Montaignen ja La Rochefoucaultin, Chamfortin, ja Lichtenbergin loistaviin, teräväjärkisiin lauseisiin, espanjalaisen kirjailijan Balthasar Gracianin ’Taskuoraakkeliin’, kirjaan jonka muuten Schopehauer käänsi saksaksi. Dale Carnegien best sellerit kertovat meille, millainen evoluutio tällä genrellä ja tällä tendenssillä on ollut nykyisessä kulttuurissa. Schopenhauerin aforismit paatoksellaan omistautuvat tietenkin rauhalliseen siveyden kuvaamiseen, eikä intohimoiseen moralisointiin. | ||
12020312 |
Neuvostokulttuurissa mainitulla traditiolla ei ollut odotettavissa parasta osaa. Paremminkin se melkein kuoli, tarkemmin se jakautui kerroksiin, toisaalta teennäisiin virallisiin Moraalikoodin tulkintoihin, joista puuttui siveysopillisten kirjailijoiden teräväjärkisyys ja stoalaisten loisto, ja sen vuoksi ne olivat ikävystyttäviä jopa propagandisteille, ja toisaalta etiketin mukaiseen kirjallisuuteen sovellettavaksi kelpaavampiin ja käytetympiin, mutta koskien vain inhimillisen käyttäytymisen ulkoisia puolia ja täysin riisuttuina filosofisen kirjallisuuden antamista perusteluista. Näiden kahden navan välillä oli tyhjiö… | ||
12020313 |
’Arkiviisauden aforismit’ antavat rikasta aineistoa moraalisiin pohdintoihin, muodostettaessa oma järkevä ja kriittinen suhde elämään. Inhimillisen käytöksen tarkastelu ajattelijan silmin, kun se ei ota kantaa inhimillisten hyveiden ihastelijoiden määrään, on aina hyvin hyödyllistä. Mutta sille, joka haluaisi käyttää tätä arkiviisauden versiota automaattiseen opiskeluun ja uudelleen tuotantoon se tuottaa kaiken todennäköisyyden mukaan vakavan pettymyksen. Kirjassa on paljon todellisia huomioita ja hienoja havaintoja, mutta ei läheskään kaikki se ole riidatonta, ja joku osa suorastaan kaipaa huolellista ja selväjärkistä tarkastelua’ (F313) | ||
12020314 |
A.A. Huseinov ja A.P. Skripnik ovat laatineet lyhyen ekskurssin käytännöllisen filosofian kehitykseen. Kaikkien heidän esittämäänsä voi yhtyä, mukaan lukien Schopenhauerin Aforismien arviointi, paitsi yhteen: miksi he pitävät käytännöllisen arkipäivän filosofian problematiikkaa eettisenä? Sillä tämä problematiikka on mittaamattomasti laajempi kuin varsinaisen etiikan problematiikka. Se koskee kaikkia ihmisen elämän aspekteja, ei vain moraalisia. Esimerkiksi elämää yleensä, kuolemaa, terveyttä, kauneutta, järjen kehitystä. Ei ole sattuma, että Schopenhauer antoi kirjalleen nimeksi ’Arkiviisauden aforismeja’. Sanoilla ’arki’ ja ’viisaus’ ei ole spesifistä eettistä sisältöä. | ||
12020315 |
Johdannossaan ’Aforismeihin’ A. Schopenhauer kirjoitti: ’Käsitteellä arkiviisaus on tässä immanentti merkitys, nimenomaan merkityksessä taito viettää elämänsä mahdollisimman mukavasti ja onnellisesti, taito, johtaminen, jota voidaan myös nimittää eudomonologiaksi: tämä on siis onnellisen olemassaolon aikaansaamista.’ (F314) | ||
12020316 |
Otamme tähän kaksi lainausta ’Aforismeista’. Aivan alussa A. Schopenhauer kirjoittaa: ’Aristoteles (E N, 1, 8) jakaa ihmiselämän siunaukset kolmeen luokkaan: ulkoiset, henkiset ja ruumiilliset. Minä puolestani säilytän tästä kolmijaosta vain itse jaon kolmeen: sen joka riippuu erosta kuolleiden arvassa, ehkä, minun mielestäni saadaan kolme peruskohtaa. Ne ovat tässä: |
||
12020317 |
1) Mikä on yksilö – se on persoonallisuus sanan kaikkein laajimmassa merkityksessä. Tähän kuuluu siis terveys, voima, kauneus, temperamentti, moraalinen luonne, järki ja sen kehitys. | ||
12020318 |
2) Mitä yksilö omistaa – se on kaikenlainen vastuu ja valta. | ||
12020319 |
3) Mitä yksilö edustaa. Tällä ilmaisulla, kuten tunnettua, ymmärretään sitä, millaisena hän näyttäytyy toisille eli varsinaisesti kuinka he hänet näkevät. Sillä tavoin, tässä me olemme tekemisissä heidän mielipiteensä kanssa siitä, mikä ilmenee kolmijaossa: mikä on kunnia, asema ja maine.’ (Luku 1. Основные отделы. (Perusjako) — Sama. S. 20.) | ||
12020320 |
Toinen lainaus on omistettu sielun rohkeudelle ja terveydelle: | ||
12020321 |
’Ensimmäinen ja tärkein ehto onnellemme on siis subjektiiviset hyveet – ylevämielinen luonne, pätevä pää, onnellinen mieli, rohkea mieliala ja hyvin muodostunut täysin terve ruumis, eli siis yleensä ’ mens sana in corpore sano [Terve sielu terveessä ruumissa] (Ювенал. Сатиры, Х, 356), ja siksi meidän pitää paljon enemmän huolehtia näiden ominaisuuksien kehityksestä ja ylläpidosta kuin ulkoisten etujen hankkimisesta ja ulkoisesta arvonannosta. | ||
12020322 |
Kaiken tämän jälkeen lyhyin tie onneen on iloinen mieliala: sillä tämä erinomainen ominaisuus palkitsee vähitellen itse itsensä. Kuka on iloinen, hänellä on jatkuvasti syy olla sellainen, nimittäin se, että on iloinen. Mikään ei siinä määrin kuin tämä ominaisuus, korvata muita hyveitä, sitä itseään ei mikään voi korvata. Olkoon ihminen nuori, kaunis, rikas, kunnioitettu: hänen onnellisuuttaan arvioitaessa syntyy kysymys: iloitseeko hän siitä. Toisaalta jos hän on iloinen, silloin, olipa nuori tai vanha, vahva tai kumara, köyhä tai rikas hän on onnellinen. Varhaisessa nuoruudessa satuin kerran avaamaan vanhan kirjan, josta luin: ’joka paljon nauraa, hän on onnellinen, mutta joka paljon itkee, hän on onneton’ – varsin yksinkertainen huomautus, joka kuitenkin siihen sisältyvän yksinkertaisen totuuden ansiosta on lopullisesti iskostunut mieleeni, olkoonkin mikä itsestäänselvyys hyvänsä. Tästä syystä meidän pitää avata ovet selälleen iloisuudelle, miten se sitten ilmeneekin: sillä se ei koskaan tule sopimattomaan aikaan. Sen sijaan me usein olemme kahden vaiheilla päästämmekö sen sisään, haluten ensin tietää, onko meillä todella täysi syy olla tyytyväisiä, tai pelkäämme, että se häiritsee vakavia ajatuksiamme ja tärkeitä huoliamme; mutta mikä huoli häipyy niistä häipyy, se ei ollenkaan ole selvää, kun ilo esittäytyy suorana etuna. Vain siinä meillä on käteisenä onnen lanttina eikä minään setelinä, kuten kaikessa muussa: vain se antaa välittömän onnen tässä hetkessä ja on sen vuoksi on olemisen korkein hyve, jonka suhteen todellisuus pukeutuu jakamattomana todellisuutena kahden loputtoman ajan kesken. Tämän takia tämän hyveen hankkiminen ja säilyttäminen meidän tulee asettaa kaiken muun huolen edelle. Sillä epäilemättä mielen iloisuudelle ei ole sen vähäisempää ehtoa kuin rikkaus, eikä sen suotuisampaa kuin terveys: vaatimattomimmin elävillä, työtä tekevillä, erityisesti maata viljelevillä näemme iloisia ja tyytyväisiä kasvoja, rikkaille tunnusmerkillisiä ovat synkät ilmeet. Meidän kannattaa siis ennen kaikkea pyrkiä mahdollisimman hyvään terveyteen, jonka paras ilmaisu on iloisuus. Tätä varten meidän tulee, kuten tunnettua, välttää kaikkea liiallisuutta ja hämmentävää sekaannusta, kaikkea myrskyisää ja epämiellyttävää mielenliikutusta, mutta myös liian voimakasta tai liian pitkäaikaista mielen jännitystä; tulee joka päivä vähintään kaksi tuntia pyhittää liikunnalle raittiissa ilmassa, ahkerasti käyttää kylmiä kylpyjä ja noudattaa muita samanlaisia diettisääntöjä. Ilman sopivaa päivittäistä liikuntaa ei voida pysyä terveenä: kaikki elintoiminnot normaalia toimintaansa varten tarvitsevat liikuntaa kuten elimet, jotka sitä suorittavat niin myös koko ruumis.Tästä syystä Aristoteles oikeutetusti huomauttaa: bios en te cinesei esti (Elämä muodostuu liikunnasta). Elämä sisältyy liikuntaan, siinä on sen olemus. Elimistön sisällä kaikkialla vallitsee keskeytyksetön, nopea liike: voimakkaasti ja väsymättä lyö sydän kaksijakoisen, systolisen ja diastolisen järjestelmän mukaan, saavuttaen 28 sykäyksellä koko verimassan suuren ja pienen verenkierron läpi; ilman pysähdystä toimivat keuhkot höyrykoneen lailla; suolisto koko ajan liikuttavat in modus peristalticus (suoliston tyyliin): kaikilla kiskoilla tapahtuu imeytyminen ja irtautuminen; jopa aivoissa kulkee pysähtymätön liike jokaisella pulssin lyönnillä ja jokaisella hengen vedolla.Kun tällöin melkein kokonaan puuttuu ulkoinen liike, kuten näemme suunnattomalla ihmisjoukolla, jotka noudattavat istuvaa elämäntapaa, niin syntyy äkillinen ja kohtalokas keskinäinen vastaamattomuus ulkoisen rauhan ja sisäisen liikkeen välillä. Sillä pysähtymätön sisäinen liike etsii apua ulkoisesta liikkeestä; mainittu ristiriita on analoginen sille kuin jos jonkun vaikutuksen takia koko sisikuntamme kiehuu, mutta ulospäin jostakin syystä emme uskalla näyttää tunteitamme. Jopa puiden häiriintymätöntä kasvua varten on tarpeen, että tuuli niitä heiluttaa… Missä määrin onnemme riippuu iloisesta mielestä, jälkimmäinen taas terveydestämme, se voidaan nähdä vertaamalla vaikutelmia tai tapahtumia, kun olemme terveitä ja reippaita siihen miltä ne meistä tuntuvat, kun sairaus saa meidät alakuloisiksi ja murheellisiksi ja huolestuneiksi. Onnellisiksi ja onnettomiksi meitä ei tee se, millaisia asiat ovat objektiivisessa todellisuudessa, vaan se millaisilta ne meistä näyttävät kuvitelmissamme… Yleensä 9/10 onnestamme riippuu yksinomaan terveydestämme.Siinä kaikki muuttuu nautinnon lähteeksi: päinvastoin, ilman sitä mikään ulkoinen hyvä, olkoon se mikä hyvänsä, ei anna tyydytystä ja jopa muut subjektiiviset hyveet, mielen, sydämen, luonteen ominaisuudet, kutistuvat sairauden takia ja kärsivät suuria vahinkoja. Ei perusteetta, siksi, ihmiset kysy toisiltaan terveydestä ja toivota toisilleen hyvää terveyttä: sillä se todellakin näyttelee pääosaa ihmisen onnellisuudessa. Ja tästä seuraa, että suurimpia kaikista tyhmyyksistä on uhrata terveytensä minkä hyvänsä edestä, taloudellisen edun, arvoaseman, oppineisuuden, maineen, puhumattakaan nautinnonhalusta tai tilapäisistä nautinnoista: päinvastoin, sen edessä kaiken täytyy siirtyä taka-alalle.’ (F315) | ||
12020323 |
Dale Carnegie (1888-1955) aloitti puhetaidon, julkisen esiintymisen propagandalla ja lopetti arkiviisauden elementtien systematisointiin ja sen propagandaan. Näin hänestä ja hänen kirjoistaan kirjoittavat V.P. Zintshenko ja J.M. Zhukov (В. П. Зинченко, Ю. М. Жуков): ’Lukija voi löytää tekstistä (D. Carnegien kirjoista) paljon ajatuksia, jotka ansaitsevat pohdiskelua, ja haastavat milloin hyväksymään, milloin epäilemään, ja milloin hylkäämään (voi olla ettei niitä löydykään, riipuen siitä, miten etsii). Tässäkin teksti on hyvä. Ja jopa se, joka vaikuttaa mahdottomalta hyväksyä on vaikeata hylätä heti kynnyksellä. Sillä kaikki pyrkii olemaan perusteltua, määräytyy logiikan ja tosiasioiden, ajattelun perusteella. Kotitekoisen viisauden leima, joka usein liitetään Carnegien ajatuksiin, ei pidä paikkaansa.Dale Carnegie ei väitä rakentavansa omanlaatuistaan elämänfilosofiaa. Pikemminkin hän pyrkii ammentamaan ihmiskunnan ikiaikaisesta viisaudesta, sille samalle ihmiskunnalle, väliaikaisesti sitä retusoiden, uudelleen pakaten, antaen, missä vain mahdollista, tämän viisauden käyttöohjeita yksityisen elämän ongelmien ratkaisemiseksi. Carnegien teokset on koottu kirjan kansien väliin, ja ne ovat edessänne, lukija, ja näyttävät hyviltä työnäytteiltä tässä suunnassa, malleilta, selkeiltä ja pulskilta samanaikaisesti. Tässä on lainauksia kuuluisilta ajattelijoilta, sananlaskuja, tieteelliset tosiasiat esitetään terveen järjen kanssa, sovelletaan tämän päivän ongelmien ratkaisemiseen, ne käyvät läpi käytännön kokeet. Ja siinä tarjotaan kuluttajalle.’ (F316) | ||
12020324 |
Itse D. Carnegie kirjoitti[AJK19]: ’Todellinen kirja (Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa, Wikipedia) ei ole kirjoitettu sanan tavanomaisessa merkityksessä. Se on kasvanut, niin kuin lapsi kasvaa. Se on kasvanut ja kehittynyt tässä omalaatuisessa laboratoriossa tuhansien ihmisten kokemuksesta. | ||
12020325 |
Monta vuotta sitten aloitimme toimintamme työstämällä joukon sääntöjä, jotka on painettu isoilla kirjaimilla postikortin kokoisille korteille. Seuraavana vuonna me julkaisimme hiukan isommat kortit, sitten luettelon, ja sitten joukon vihkosia, joista jokainen muuttumattomana suurennettiin sen sisältämän aineiston vaatimaan kokoon ja laajututeen. Ja näin viidentoista vuoden työn, kokeilujen ja tutkimusten tuloksena on ilmestynyt tämä kirja. | ||
12020326 |
Kirjaan sisällyttämämme säännöt eivät edusta puhtaasti teoreettisten pohdintojen tai mietiskelyn hedelmiä. Ne ovat maagista toimintaa. Ehkä tämä kuulostaa epätodennäköiseltä, mutta olen nähnyt, kuinka niiden soveltaminen on perusteellisesti muuttanut monien ihmisten elämää. | ||
12020327 |
Valaisen tätä esimerkillä. Viime vuonna meidän kursseillamme oli henkilö, joka työllistää 314 henkilöä. Aikaisemmin hän vuosien mittaan hän jatkuvasti hoputti, arvosteli ja moitti kaikkia työntekijöitään tutkimatta. Hyvää sanaa, kiitosta tai hyväksyntää ei hänen suustaan irronnut. Opiskeltuaan periaatteita, joita on analysoitu tässä kirjassa tämä yrittäjä muutti jyrkästi elämänfilosofiaansa. Nyt hänen organisaatiossaan vallitsee uusi ilmapiiri, hänelle uusi innostus, tähän asti tuntematon yhteishenki. Kolmesataaneljätoista vihollista on muuttunut kolmeksisadaksineljäksitoista ystäväksi. Eräässä ryhmätehtävässä hän ylpeänä ilmoitti: ’Kun aikaisemmin kuljin yritykseni läpi, kukaan ei minua tervehtinyt. Työntekijäni yrittivät olla katsomatta minuun päin, kun näkivät, että lähestyin heitä. Nyt kaikki he ovat ystäviäni, ja jopa ovenvartija puhuttelee minua etunimellä.’ | ||
12020328 |
Nyt tämän yrittäjän tulot ovat kasvaneet, hänellä on enemmän vapaa-aikaa, ja mikä loputtomasti tärkeämpää, hän tuntee itsensä paljon onnellisemmaksi sekä työssä että perhepiirissä.’ (F317) | ||
12020329 |
Kiinnostava tapaus, jonka D. Carnegie on kertonut: ’Itsemurhista puhuttaessa, muistan tapauksen, jonka on kuvaillut tri Henry S. Link kirjassaan ’Ihmisen toinen avautuminen’. Tri Link on Psykologisen yhtymän varapresidentti ja hän keskustelee monien huolista ja depressiosta kärsivien ihmisten kanssa. Luvussa ’Pelkojen ja huolten voittamisesta’ hän kertoo potilaasta, joka halusi päättää päivänsä itsemurhalla. Tri Link tiesi, että sairaan kanssa oli turha riidellä, siitä hänen tilansa vain huononisi. Niinpä hän sanoi potilaalleen: ’Jos joka tapauksessa aiotte päättää päivänne itsemurhaan, voisitte edes käyttäytyä sankarillisesti. Juoskaa korttelin ympäri, kunnes kaadutte maahan kuolleena.’ | ||
12020330 |
Potilas yritti tehdä näin, ei vain kerran, vaan useita kertoja, ja joka kerran tunsi olonsa paremmaksi, psyykkisesti, ellei fyysisesti. Kolmantena iltana oli päästy siihen, mitä tri Link ensisijaisesti tavoitteli. Potilas väsyi fyysisesti niin paljon (ja heikkeni), että nukkui kuin tukki. Jatkossa hän liittyi urheiluseuraan ja alkoi osallistua urheilukilpailuihin. Pian hän tunsi itsensä niin hyvänoloiseksi, että halusi elää ikuisesti!’ (F318) | ||
12020331 |
Tämä tapaus kertoo monesta asiasta ja ennen muuta siitä, että itsemurhaehdokkaalle ei tarvittu psykiatria eikä edes psykologia vaan käytännön filosofi eli asiantuntija, joka arvioi hänen tilansa kokonaisuutena, psyykkisenä ja fyysisenä kokonaisuutena. Sillä hän ei ollut psyykkisesti sairas eikä vastaavasti kuulunut psykiatrin potilaaksi. Psykiatrin puoleen kääntyminen pikemminkin pahensi hänen tilaansa. (Joskus lääkäreiden on ’tavoitettava tauti’). Vain tri Linkin epätoivoinen intuitio pelasti tilanteen. Hän kieltäytyi yrityksistä käydä potilaan kanssa sielunpelastuskeskusteluita, ja ehdotti hänelle että hän alkaisi juosta… Osoittautui, että henkilöllä oli häiriintynyt psyykkisen ja fyysisen elämän tasapaino: psyykkinen aktiviteetti oli selvästi voittanut fyysisen. Juoksemisen avulla hän palautti tämän tasapainon ja depressio hävisi niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. | ||
12020332 |
Varsin mielenkiintoinen on kirjan ’Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa’ kahdeksas luku, jossa puhutaan siitä, miten ihmiset ovat päässeet irti huolista ja hermojännityksestä käyttäen tervettä järkeä ja suurten lukujen lakia. Tämä on jo käytännön filosofiaa puhtaimmillaan. Ei mitään moraalista taivuttelua, ei mitään hyssyttelyä eikä hypnoosia, vaan turvautuminen ajatteluun, puhtaaseen analyysiin! Tämä on se tapaus, jossa kylmä terve järki auttaa jäähdyttämään kuuman pään tai karistamaan pois huolet, pelon ja levottomuuden. Carnegie kirjoittaa tässä luvussa: lapsuudessa ’olin jatkuvasti huolissani. Ukonilmalla pelkäsin, että salama lyö minut kuoliaaksi. Kun vaikeat ajat tulivat, pelkäsin, että meillä ei ole mitään syötävää. Pelkäsin, että kuoleman jälkeen joudun helvettiin. Olin kauhuissani, että Sam White, joka oli minua vanhempi, leikkaa pois minun suuret korvani. Sillä hän uhkasi niin tehdä. Minä koin kauhua, että tytöt nauravat minulle, jos yritän heidän kanssaan seurustella… Vuodet menivät, ja minä näin etäämpää, että 99 prosenttia peloistani oli valheellisia ja tapahtumia, joita niin pelkäsin, eikä niitä koskaan tapahtunut… | ||
12020333 |
On täysin ymmärrettävää, että tässä tapauksessa puhe on huolestuneisuudesta, jotka ovat ominaisia nuorukaisiälle. Mutta monet aikuisten ihmisten huolet ovat melkein samalla tavalla absurdeja. Te ja minä voisimme heti poistaa 90 prosenttia huolistamme, jos lakkaisimme huolehtimasta riittävän pitkän aikaa, jos toteaisimme, ovatko huolemme oikeutettuja suurten lukujen lain mukaan. | ||
12020334 |
Maailman kuuluisin vakuutusyhtiö Lloyd Lontoossa hankki miljoonia ihmisten taipumuksella kantaa huolta siitä, mitä tapahtuu erittäin harvoin. Lontoon Lloyd lyö vetoa sellaisten ihmisten kanssa, jotka kääntyvät heidän puoleensa, että onnettomuus, josta he ovat huolissaan ei koskaan tapahdu. Kuitenkaan yritys ei nimitä sitä vedonlyönniksi. Se nimittää sitä vakuutukseksi. Mutta itse asiassa se todellakin on vedonlyöntiä, joka perustuu suurten lukujen lakiin… | ||
12020335 |
Jos tutustumme suurten lukujen lakiin, niin pian meihin tekevät vaikutuksen tosiasiat, joista teemme havaintoja. Esim. jos tietäisin, että seuraavien viiden vuoden aikana joudun taistelemaan yhtä verisessä taistelussa kuin oli taistelu Gettysburghin lähellä, olisin kauhuissani. Minä kirjoittaisin testamentin ja laittaisin kaikki maalliset asiani järjestykseen. Ajattelisin: ’Kaiken todennäköisyyden mukaan en selviä hengissä tästä taistelusta, ja sen vuoksi minun tulee elää muutamat jäljellä olevat vuodet parhaalla tavalla.’ Kuitenkin tosiasiat puhuvat suurten lukujen lain mukaan, että yritettäessä elää viisikymmenvuotiaasta viisikymmentäviisivuotiaaksi rauhan aikana ei ole niin vaarallista eikä ladattu niin kohtalokkailla seurauksilla kuin jos joutuisi taistelemaan Gettysburghissa. Tarkoitan seuraavaa: rauhan aikana jokaisesta tuhannesta 50-55 vuotiaasta kuolee niin monta kuin kuoli tuhannesta 163000 sotilaan suuruisessa sotajoukossa.’ (F319) | ||
12020336 |
Sen saman kirjan luvussa 9 (Laskelmoikaa välttämättömän kanssa) on annettu aineistoa teemaan, jota voidaan luonnehtia näin: ’filosofian lohdutus’. Tässä kappale: ’Annan teille erään rakastetuimmista filosofeista, William Jamesin antaman viisaan neuvon. ’Suostukaa ottamaan vastaan jotakin, jota teillä jo on’, sanoi hän. Sopeutuminen siihen, joka jo on tapahtunut, on ensimmäinen askel minkä hyvänsä onnettomuuden seurausten voittamiseen.’ Elizabeth Connley (?) Tuli vakuuttuneeksi tästä katkeran kokemuksen kautta. ’Päivänä, jolloin koko Amerikka juhli asevoimiemme voittoa Pohjois-Afrikassa, sanotaan kirjeessä, minä sain sähkeen sotaministeriöstä: veljenpoikani, jota rakastin eniten maailmassa, oli mennyt ilman sanomaa. Pian tuli toinen sähke, ilmoittaen hänen kuolemastaan. | ||
12020337 |
Minä olin surun murtama. Siihen saakka olin elämääni kovin tyytyväinen. Autoin veljenpoikaani opinnoissa. Hän oli minulle kaiken erinomaisen henkilöitymä, mikä on ominaista nuoruudelle. Tunsin, että ponnistukseni palkittiin satakertaisesti! Ja äkkiä tämä sähke. Koko maailmani romahti. Tunsin että elämä menetti minulle merkityksensä. Menetin mielenkiinnon työhöni, unohtelin ystäviäni. Minulle oli kaikki yhdentekevää. Muutuin kovaksi. Miksi tappaa tämä kaikkein rakkain poika, jonka edessä oli avoinna koko elämä? Tätä en voinut hyväksyä. Murheeni kaiveli minua niin, että päätin lähteä työpaikastani, piiloutua ihmisiltä ja viettää koko loppuikäni kyynelissä ja murheessa. | ||
12020338 |
Laitoin kirjoituspöytäni järjestykseen ollen valmiina lähtemään töistä. Ja äkkiä käteeni sattui kirje, jonka aikoja sitten olin unohtanut, kuolleen veljenpoikani kirje. Hän kirjoitti sen minulle muutama vuosi sitten, kun minun äitini kuoli. ’Tietysti tulemme häntä suremaan, hän sanoo kirjeessään, erityisesti sinä. Mutta tiedän, että kestät sen. Henkilökohtainen filosofiasi auttaa sinua kestämään. En koskaan unohda erinomaisen viisaita totuuksia, joita opetit minulle. Missä ikinä olin, kuinka kaukana olimme toisistamme, aina tulen muistamaan, että opetit minua hymyilemään ja miehekkäästi ottamaan vastaan kaiken, mitä voi tapahtua’. | ||
12020339 |
Luin muutaman kerran tämän kirjeen. Minusta tuntui, että hän seisoo vierelläni ja puhuu minulle. Tuntui, että hän sanoo minulle: ’Miksi et itse tee sitä, minkä minulle opetit? Kestä, mitä ikinä tapahtuukin. Kätke koettelemuksesi, hymyile ja kestä.’ | ||
12020340 |
Aloin uudelleen työskennellä. Lakkasin hämärtämästä ja valittamasta elämää. Yhä uudelleen ja uudelleen sanoin itselleni: ’Tämä tapahtui. En voi muuttaa mitään. Mutta voin ja tulen kestämään, kuten hän neuvoi minua.’ Olen täydellisesti omistautunut työhöni, panen siihen kaiken moraalisen ja fyysisen voimani… Olen lopettanut palaamattoman menneisyyden murehtimisen. Nyt joka päivä elän iloisesti, kuten toivoi minun tekevän veljenpoikani. Olen tehnyt sovinnon elämän kanssa. Nyt elän iloisempaa ja täysipainoisempaa elämää, kuin koskaan ennen…’ | ||
12020341 |
Ilmeisesti, mikään yksi seikka ei tee meitä ei onnelliseksi eikä onnettomaksi. Tärkeätä on se miten niihin reagoimme. Nimenomaan tämä määrää tunteemme. | ||
12020242 |
Kaikki me kykenemme elämään läpi onnettomuuksien ja tragedioiden ja saamaan niistä voiton, jos meidän on se pakko tehdä. Voi osoittautua, että emme voi, mutta meillä on hämmästyttäviä sisäisiä resursseja, jotka voivat kestää kaiken, jos vain käytämme niitä (F320)’. | ||
Viesti tekijöille |
|||
|
|
|
|
|
F285Ks.: А.В. Соколов. Объективные трудности и пределы сближения философии с жизнью (A.V. Sokolov: Objektiiviset vaikeudet ja rajat filosofian lähestymisessä elämään). — Teoksessa: Характер и способы связи философии с жизнью (тезисы к научной конференции) (Filosofian ja elämän yhteyksien luonne ja keinot [teesejä tieteellisissä konferensseissa]. М., 1988. s. 61-61. F286Ks.: kok. “Наука и нравственность” (Tiede ja moraalisuus), М., 1971. s. 290-291. F287Huomattava venäläinen filosofi A.F. Losev (А.Ф.Лосев) on toisessa yhteydessä kirjoittanut: ’Dialektikkofilosofit kuvatessaan asioiden monitahoista loogista rakennetta, vaikkakin turvautuen yksinkertaisimpiin havaintoihin, hyvin usein ovat käyttäneet näitä selittämättömiä ajatuksen rippeitä siinä määrin, että mistään yksinkertaisimmista kannanotoista ei enää voi olla puhetta heillä itsellään eikä heidän lukijoillaan. Dialektisen ajattelun monitahoisutta ja hienoutta vastaan ei sovi kapinoida: tämä monitahoisuus ja hienous ovat todella suuria. Siinä ei voida vain kääntyä pois ja käyttää haukkumasanaa ’skolastiikkaa’. Kuitenkin voimme täysin oikeutetusti vaatia, että kaiken dialektiikan monitahoisuuden ja hienouden on vastattava yksinkertaisinta ellämänkokemusta, jotta kaikissa monitahoisuuksissaan ja hienouksissaan ajatuksella olisi suora ja ilmeinen suhde tavanomaisiin ja jokapäiväisiin havaintoihin.’ — А.Ф.Лосев. Миф–Число–Сущность (A.F. Losev: Myytti-Numero-Olemus). М., 1994. s. 409 («Самое само»). F288А. Гулыга. Кант (A. Guliga: Kant). М., 1977. s. 177. F289Ks. tästä myöhemmin s. [Практ.философия в истории челов. мысли, Платон (Käytännön filosofia inhimillisen ajattelun historiassa, Platon)]. F290Б. Рассел. История западной философии (B. Russell: Länsimaisen filosofian historia). Osa 1, Novosibirsk, 1994. s. 88-89. F228Диоген Лаэртский. О жизни, учениях и изречениях знаменитых философов (Diogenes Laertius. Filosofien elämästä, opetuksista ja puheista. M. 1986. s. 102) F291В.C.Нерсесянц. Сократ (V.S. Nersejants: Sokrates). М., 1984. s. 49. F292Ks.: А.Ф. Лосев, А.А. Тахо-Годи. Платон. Аристотель (A.F. Losev, A.A. Tajo-Godi: Palton, Aristoteles). М., 1993. s. 372-373. F293Т.В.Васильева. Афинская школа философии (T.V. Vasiljeva: Filosofian ateenalainen koulukunta). М., 1985. s. 109. F294Sama. s. 115. F295В. Виндельбанд. Платон.(W. Windelband: Platon). Kiova , 1993. s. 34-35. F296А.Ф. Лосев, А.А. Тахо-Годи. Платон. Аристотель (A.F. Losev, A.A. Tajo-Godi: Palton, Aristoteles). М., 1993. s. 248. F297Г.Г.Майоров. Цицерон как философ (G.G. Majorov: Cicero filosofina). Ks.: Цицерон. Философские трактаты (Cicero: Filosofisia kirjoituksia). М., 1985. s. 16-17. F298Ks.: Сенека. Нравственные письма к Луцилию (Seneca: Moraaliopin kirjeitä Lucillolle). s. 349-350. F299Ks.: Платон. Собр. соч. (Platon: Kootut teokset) 4 Osassa. Osa 4. М., 1994. s. 626. F300Боэций. Утешение Философией и другие трактаты (Boetius: Filosofian lohdutus ja muita kirjoituksia) mukaan. М., 1990. s. 396. F301Saman mukaan. F302Р.C.Гутер, Ю.Л.Полунов. Джироламо Кардано (R.S. Guter, J.L. Polunov: Girolamo Cardano). М., 1980 mukaan. s. 136. F303Teosentrismi on käsitys, jonka mukaan Jumala on huomion ja huolen (kunnioitus, palvonta, armo) keskipisteessä. Maailmanja ihminen ovat Jumalan luomia ja ohjauksessa. F304Ks.: Кант И. Соч. в 2-х тт. (Kant I. Kootut. 2 osaa. Osa 2. М., 1978. s. 353. F305Ю.П. Михаленко. Ф. Бэкон и его учение (J.P. Mihalenko: F. Bacon ja hänen opetuksensa). М., 1975. s. 49. F306И. Кант. Трактаты и письма (I. Kant: Asiakirjoja ja kirjeitä). М., 1980, с. 355. F307Kirjeestä “Kant – Гарве (Harva?). 17830807” — И. Кант. Трактаты и письма (I. Kant: Asiakirjoja ja kirjeitä) (I. Kant: Asiakirjoja ja kirjeitä). mukaan М., 1980. F308Kirjeestä “Kant - Herzille. 1773 lopulla.” — Sama. F309Гегель. Лекции по истории философии (Hegel: Luentoja filosofian historiasta). Kirja 1, Pietari, 1993. s. 88 F310Ks.: Гегель. Лекции по истории философии (Hegel: Luentoja filosofian historiasta). Kirja 2, Pietari, 1994. s. 36. F311Гегель. Лекции по истории философии (Hegel: Luentoja filosofian historiasta). Kirja 2, Pietari, 1994. s. 35-37. F312Л. Фейербах. История философии (L. Feuerbach: Filosofian historia). Osa 3, М., 1967. s. 373. F313Ks.: А. Шопенгауэр. Афоризмы житейской мудрости (A: Schopehauer: Arkiviisauden aforismeja) (A: Schopehauer: Arkiviisauden aforismeja). М., 1990. Osa 1. s. 14. F314А. Шопенгауэр. Афоризмы житейской мудрости (A: Schopen-hauer: Arkiviisauden aforismeja). М., 1990. Osa 1. s. 18. F315А. Шопенгауэр. Афоризмы житейской мудрости (A: Schopenhauer: Arkiviisauden aforismeja). М., 1990. Osa 1. s. 28-30. F316Ks. esipuhe kirjaan: АД. Карнеги. Как завоевывать друзей и оказывать влияние на людей (D. Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa). Moskova, Baku, 1990. s. 7-8. F317Карнеги Д. Как приобретать друзей и оказывать влияние на людей. (D. Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa). Moskova, Baku, 1990. s. 38. F318Д.Карнеги. Как перестать беспокоиться и начать жить. (D. Carnegie: Miten lakata huolehtimasta ja alkaa elää). (Luku 27). — Д.Карнеги. Как вырабатывать уверенность в себе и влиять на людей... Москва-Баку (D. Carnegie: Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa). Moskova, Baku, 1990. s. 439. F319Sama. s. 295-297. F320Sama. s. 303-304. |
Asko Korpela 20111116 (20111116) o AJK homepage o BalaPedia-page o Webmaster