| 00 | 01 | 02 | 03 | 04 | 05 | 06 | 07 | 08 | 09 | 10 | 11 | 12 |

09 Elämän negatiivi: antikulttuuri ja antifilosofia

Antikulttuuri
Antifilosofia

0901

Antikulttuuri

Antikulttuuri on sivilisaation sairaus
Epänormaalin propaganda nyky-yhteiskunnassa
Joukkoviestimien, taidekirjallisuuden, elokuvan vaikutus
Mihin opettaa nykyinen mainonta?
Antikulttuurin nekrofilia
Niinsanotusta ’oikeudesta kuolla’
Tappamisen filosofia
Alfred Hitchcock ja muut
Mystisismin boomi

090101

Antikulttuuri on sivilisaation sairaus

09010101

Mitä on antikulttuuri?Viimeisten 80-100 vuoden aikana on puhjennut kukkaan antikulttuuri (F202). Aluksi se iski länteen, mutta tunnettujen vuosien 1987-1991 tapahtumien jälkeen (kun ideologiset esteet poltettiin ja rautaesirippu putosi) sitä sovelletaan aktiivisesti meidän venäläiseen todellisuuteemme. Antikulttuurin piirteitä:

09010102

jatkuva suuntaus kuoleman teemaan, nekrofilia: loputtomat kauhuromaanit ja kauhufilmit, katastrofit, thrillerit, toimintaelokuvat jne. Massatiedotusvälineiden nekrofilia.
erilaisten anomalioiden saarnapropaganda: absurdi teatteri, absurdismin filosofia, narkotismin antikulttuuri, rikollisen romantisointi (kun rikollinen antisankari esitetään sankarina), yletön huomio seksuaalisen käyttäytymisen ääri-ilmiöihin (sadismi, masokismi, homoseksuaalisuus); mieltymys psykopatologian kuvaukseen, sairaalloisiin ihmissielun ilmiöihin, dostojevskilainen hekumointi.
nihilismi suhteessa vanhaan kulttuuriin, vanhan alas repiminen tai yritykset sen ’nykyaikaistamiseksi’ tunnistamattomuuteen saakka, sanalla sanoen tasapainon rikkominen traditioiden ja uudistusten välillä jälkimmäisen hyväksi; uudistaminen uudistamisen vuoksi, kilpailu siitä, että omalla uudistuksella väkevämmin lyödään ihmetyksellä, hämmästytetään katsojia, lukijoita, kuulijoita.
taisteleva irrationalismi: postmoderneista löydöksistä ja väännöksistä mystisismin ylistyksiin.

1. Antikulttuuri Venäjällä.
(09010102)

09010106

Valitettavasti kultturitoimijat yhä enemmän siirtyvät vastapuolelle antikulttuurin toimijoiksi.

09010107

Ensinnäkin, sen sijaan, että ’hyvät tunteet’ ’lyyralla herätettäisiin’ (A.S. Pushkin), ’kylvettäisiin järkeä, hyvää, ikuista’ (N.A. Nekrasov), ne on päästetty kaikkeen raskaaseen: taulujen ja näkymien kuvaukseen, joissa näytetään väkivaltaa, tappamista, täysin rikollista käyttäytymistä, raakuutta, karkeutta, kyynisyyttä, kaikenlaista kiemurtelua, örinää, loukkaavaa.

09010108

Toiseksi, kauneus, erinomaisuus, ei ole muodissa nykyisillä kulttuuritoimijoilla: mitä hirviömäisempiä ja kummallisempia kuvattavia, sen parempi (esimerkkejä: Viktor Jerofejevin ’Elämää idiootin kanssa’, Maurice Bejartin sovituksena ’Joutsenlampi’, Dostojevskin ’Idiootti’ F. Bondartshukin televisiosovituksena jne.).

09010109

Kolmanneksi, totuutta ei kunnioiteta. Luonteenomainen esimerkki: televisiomainoksessa (kanavalla ORT 19990115-1230) kuuluu ’Reaaliset tosiasiat ovat vähemmän kiinnostavia kuin fantasia ja kömmähdykset’. Tämä mainos lähetettiin useaan kertaan televisiossa. Ajatelkaa vain, miten tästä kavahtavat ihmiset: illuusioiden maailma, irrationalismin maailma on kiinnostavampi kuin reaalinen elämä?! Eläköön manilovilaisuus, münchhausenismi, castañedalaisuus, kaikenlaiset stimulantit, henkiset ja aineelliset! Tämä on melkein suora haaste hulluuteen, poistumaan reaalisesta elämästä aina narkoottiseen hourailuun saakka.

2. Totuutta ei tervehditä.
(09010109)

09010110

Sanalla sanoen, hyvyys, kauneus, totuus – inhimillisyyden perusarvot, joihin elämä perustuu, eivät antikulttuurin toimijoita juurikaan kiinnosta, ja jos kiinnostavat, niin vain kääreinä ja ympäristönä anomalioille (poikkeamille ja patologioille).

09010111

Miksi antikulttuuria pidetään vaarallisempana kuin atomipommia?Antikulttuuri on tiettyjen kulttuurin pimeiden puolten ylenmääräinen kehitys, syöpäkasvain sen ruumiissa. Antikulttuurin vaara ei ole vain suorassa vaikutuksessa tiedostamiseen ja käyttäytymiseen. Se jäljittelee ja maskeerautuu kulttuurin alle. Ihmisiä usein petetään, heitä kalastellaan antikulttuurin syöteillä, esittämällä se kulttuurina, kulttuurin saavutuksena. Antikulttuuri on nyky-yhteiskunnan sairaus. Se tuhoaa kulttuuria, tuhoaa inhimillisyyttä ihmisessä, itse ihmisen sellaisenaan. Se on kauheampi kuin mikään atomipommi, mikään Osama bin Laden, koska se jäytää ihmistä sisältä päin, hänen sieluaan, ruumistaan.

3. Vaarallisempi kuin atomipommi.
... koska se jäytää ihmistä sisältä päin, hänen sieluaan, ruumistaan. (09010111)

09010112

Mitä on kulttuuri ja mitä on antikulttuuri?Venäläinen filosofi V.S. Solovjev on kirjoittanut: ’Mitä onkaan itse asiassa kulttuuri? Se on kaikkea, ehdottomasti kaikkea, mitä ihmiskunta tuottaa. Siinä on Haagin rauhankonferenssi, mutta siinä on myös tukehduttavat kaasut, siinä on Punainen Risti, mutta siinä on myös palavien nesteiden heittely toisten päälle, siinä on Uskon Symboli, mutta siinä on myös Heckel ’Maailman arvoituksineen’’. Valitettavasti tämän V.S. Solovjevin näkemys kulttuurista jakavat monet, ymmärtävät sen alla jotakin amorfista ja rannatonta, lukevat siihen asioita, jotka ovat yhteen sopimattomia tavallisen ihmisyyden kanssa. Minä päättäväisesti sanoudun irti sellaisesta kulttuurin käsitteestä. Minulle ovat läheisempiä tällaiset filosofien lausunnot: ’Kulttuuri on kerättyjen kalliiden arvojen kertymiä’ (G. Fedotov); ’Kulttuuri on ympäristö, joka kasvattaa ja ruokkii persoonallisuutta’ (P. Florenskij). Tai tällainen Tolstoin lausuma: ’… meillä on oikeus nimittää tieteeksi ja taiteeksi vain sellaista toimintaa, jolla on tämä tarkoitus ja joka sen saavuttaa (yhteiskunnan ja koko ihmiskunnan paras). Mutta kuten emme nimittäisi itseämme tiedemieheksi, pohtiessamme nurkkakunnan, valtion ja kansainvälistä oikeutta, miettiessämme uusia tykkejä ja räjähdysaineita, tai taiteilijoiksi, laatiessamme karkeita oopperoita ja operetteja tai samanlaisia karkeita romaaneja, meillä ei ole oikeutta nimittää kaikkea tätä toimintaa tieteeksi ja taiteeksi, koska tällä toiminnalla ei ole tavoitteena yhteiskunnan tai ihmiskunnan paras, vaan päinvastoin, se suuntautuu haitaksi ihmisille’ (F204). L.N. Tolstoin kirjojen muistiinpanoista.

09010113

Mikä on kulttuurin suhde elämään?Kulttuuriin kuuluu vain se mikä palvelee elämän säilyttämistä, kehittämistä ja edistämistä. Tarkemmin, kulttuuri on sellaisen tiedon ja taidon kokonaisuus, joka tähtää ihmisen olemassaolon turvaamiseen, lisääntymiseen, kehittämiseen (F205) ja elämän normien osaksi ruumiillistuttamiseen (tavat, traditiot, kaanonit, kielen standardit, sivistys jne.) osaksi materiaalisen ja henkisen kulttuurin esineistämiseen. Kaikki, mikä menee näiden tiedon ja ymmärryksen kehysten ulkopuolelle, mikä tuhoaa ihmistä tai estää häntä kehittymästä, sillä ei ole suhdetta inhimilliseen kulttuuriin ja se palvelee vain yhtä jumalaa: antikulttuurin jumalaa.

4. Raja: kulttuuri contra antikulttuuri.
Kulttuuriin kuuluu vain se mikä palvelee elämän säilyttämistä, kehittämistä ja edistämistä. (09010113)

090102

Epänormaalin propaganda nyky-yhteiskunnassa

09010201

Milloin vihdoinkin opit, että normaalisuutta ei ole hyväntekijä, vaan sankaruuden puuttuminen.

Amerikkalaisesta elokuvasta «Practical joke »

09010203

Nykyinen yhteiskunta, sen ilmapiiri kokonaisuutena on varautunut anomalian (anomalisen, rikollisen tiedostuksen) basilleilla. Elokuva ja televisio ovat tulvillaan väkivaltaa, murhia, kaikkea kauhua herättävää, hirviöitä, katastrofeja, ihmisten tuhoa. Rikolliset ja tappajat esitetään usein sankareina. Kuvaavia esimerkkejä: usein televisiossa esitettävä kotimainen elokuva ’Nerot’, missä pääosassa on tunnettu elokuvanäyttelijä Aleksandr Abdulov tai äskettäinen sarja ’Prikaati’:

5. Killers as heroes.
(09010203)

09010204

Evgenij Petrosjan 20030630 televisio-ohjelmassa ’Naurupanoraama’ («Смехопанорама») (ОРТ, 18.20) viitaten televisiosarjaan ’Prikaati’ huomautti äskettäin: ’aikaisemmin poika katseli televisio-ohjelmaa «Небесный тихоход» (Hiljainen kulku taivaalla) ja sanoi: haluan lentäjäksi; nyt hän katselee ohjelmaa nimeltä ’Prikaati’ ja mitä sanoo? – haluan bandiitiksi’ (F206). Pääosassa sarjassa näyttelee tunnettu näyttelijä Bezrukov (Безруков). Haastattelussa (filmissä, joka näytettiin 20030921-0940 kanavalla «Московия» hän puolustelee tätä televisiosarjaa, julistaa jopa tyhmyreiksi ne, jotka eivät ymmärrä televisiosarjan myönteistä merkitystä. Mikä onkaan ’Prikaatin’ aihe? Se on sellainen, että pääosan esittäjä on bandiitti, joka selviytyy voittajana kaikista kahakoista kaltaistensa ja miliisin kanssa. Sarja huipentuu siihen, että tämä rikollisporukan pomo asettuu ehdokkaaksi Venäjän valtion Duumaan ja voittaa vaalit. Sarjalla on jo matkijoita. Eräs Vitalij Djomotshko on ohjannut Ussurijskissa (Уссурийск) Kauko-Idässä televisiosarjan ’Spets’. Tämä V. Djomotshko vain viisi vuotta sitten vapautui. Mutta tähän saakka on istunut vankilassa. Kuten hän itse puhui itsestään, hän oli organisoidun rikollisuuden alkulähteillä Kauko-Idässä, oli rikollisyhteisöjen organisaattorina. Ja nyt tämä entinen jengiläinen ohjaa televisiosarjaa, joka paljossa on omaelämänkerrallinen. Hän on myös tuottaja ja pääohjaaja, ja sarjan pääosan esittäjä. Useimmissa osissa näyttelevät hänen ’veljensä’. Miliisejä ja uhreja kukaan näistä ’veljistä’ ei halunnut näytellä; oli kutsuttava miliisiosiin ja uhreiksi taiteilijoita paikallisista teattereista. Ensimmäinen osa televisiosarjasta ’Spets’ on jo näytetty paikallisella televisiokanavalla (200309). Katsojia miellytti ensimmäinen osa ja he halusivat nähdä jatkoa. Tässä on esimerkki ’menestyneestä’ rosvosta, joka uskalsi, ei sentään asettua ehdokkaaksi valtion Duumaan, mutta ohjata televisiosarjan omasta elämästään, eli ikuistaa itsensä. Hän itse tästä puhui. Koko tämän ’tuottajan’ ulkonäkö kertoo, ettei hän vähääkään katunut tehtyä ja jatkaa rosvoustaan (muuten, hän itse haastattelussa avoimesti viittasi tähän sanoen, että toimittuaan laillisessa tuottajan ja ohjaajan tehtävissä hän ehkä ohjaa näytettäväksi kaikki omat aikaisemmat toimensa.) Ei ole sattuma, että hän halveksien suhtautui oikeussuojaa ylläpitäviin elimiin, etteivät ne kykene pitämään kurissa organisoitua rikollisuutta.

09010205

Mikä on rikollisen tietoisuuden aiheuttama vaara?Havaitsemme loputtoman herkuttelun väkivallan, murhien yksityiskohdilla, karkean ja kovan ihmisten kohtelun. Elokuvan ja kirjallisuuden sankareiden kielestä ja käyttäytymisestä puuttuu säännöllisesti normaali inhimillisyys, hienovaraisuus, tahdikkuus. Jatkuva karkeus, karkea käyttäytyminen, karkea katukieli on käytössä. Kaikkea tätä lapset, keskenkasvuiset, nuoret ihmiset, näkevät, imevät itseensä kuin sieni, latautuvat tällä negatiivisella energialla, alkavat matkia sitä. Heistä alkaa näyttää, että kaikki on tässä yhteiskunnassa mahdollista ja sallittua. Rikollisen tietoisuuden kielteinen energia, joka on pesiytynyt nykykulttuuriin, elokuvaan, kirjallisuuteen, joukkotiedotusvälineisiin, tunkeutuu nuorten ihmisten vastustuskyvyttömiin mieliin.

6. Nuoret omaksuvat rikollista tietoisuutta.
Rikollisen tietoisuuden kielteinen energia, joka on pesiytynyt nykykulttuuriin, elokuvaan, kirjallisuuteen, joukkotiedotusvälineisiin, tunkeutuu nuorten ihmisten vastustuskyvyttömiin mieliin. (09010205)

09010206

Niin, mitä olisi sanottavaa nuorista ihmisistä?! Myöskään täysikasvuiset eivät välistä siedä tätä kriminalisoidun kulttuurin painetta. Lokakuussa 2001 televisiokanavalla NTV (HTB) näytettiin poliisitapaus ensiapulääkäri Maxim Sergejevin sarjamurha Pietarissa. Vasta 30-vuotiaana tämä suuri salapoliisiromaanien ystävä (kuten hän itse sanoi itsestään eräässä kuulustelussa) ryhtyi rikoksen tielle, aluksi ryöstöjä, mutta sitten murhia. Hänen tunnollaan on 10 murhaa! Kun kirjallisuudessa, elokuvassa ja televisiossa on loputtomasti murhia ja salapoliisiohjelmia, se väistämättä johtaa yhteiskunnan kriminalisoitumiseen, siihen että ihmiset tahtoen tai tahtomattaan myrkyttyneenä kaikilla näillä rikollisen tietoisuuden myrkyllisillä höyryillä yhä suuremmassa määrin joutuvat rikoksen tielle.

7. Rikollisen tietoisuuden myrkyllisiä höyryjä.
(09010206)

09010207

(Mieleeni muistuu eräs aihe Mihail Rommin elokuvasta ’Tavallinen fasismi’. Vaalitilaisuuteen piti pienessä italialaisessa kaupungissa tulla Mussolini, juuri muodostetun fasistipuolueen puheenjohtaja. Kaupungin asukkaille hän ei ollut kovin tuttu. Muutama päivä ennen Mussolinin tuloa kaupungin päätorille ilmestyi plakaatti, joka kuvasi Mussolinia tavanomaisessa fasistitervehdyksessä. Kun Mussolini ilmestyi kokoukseen ja nosti kätensä fasistiseen tervehdykseen, kaikki kokouksen osanottajat kuin yhtenä miehenä kohottivat kätensä tähän samaan tervehdykseen… Siinä nähtiin moninkertaisen demonstraation voima lehdistössä, elokuvassa, joukkotiedotusvälineissä.)

09010208

Lukemattomat esitykset, joissa näytetään rikollista käyttäytymistä johtavat vain rikollisuuden kasvuun, kasvattavat ja synnyttävät yhä uusia ja uusia rikollisia.

09010209

Tässä muutama tuore esimerkki. Elokuvaohjaaja Aleksei German poikansa kanssa hakattiin (200112) kulttuuritalo ’Repinossa’. Kirjailija, satiirikko M. Zhvanetskij joutui alttiiksi rikollisten hyökkäykselle ja ryöstön kohteeksi: hänen hakattiin ja häneltä otettiin hänen juuri ostamansa Jeep, joka oli maksanut muutaman kymmentä tuhatta dollaria (200201). Hakattuna omassa rappukäytävässään Psykologian RAN instituutin johtaja kuuluisa psykologi Andrej Vladimirovitsh Brushlinskij. Eläimellisesti hakattu yhdessä ystävänsä kanssa MGUn sosiologian tiedekunnan dekaani V.I. Dobrenkov vaati Venäjän presidentille osoitetulla avoimella kirjeellä kuoleman rangaistuksen kieltoa kumottavaksi?! Asia on edelleen ilmassa. Melkein avointa epämoraalisen käyttäytymisen propagandaa СМИ-kanavalla, rikollisen tietoisuuden ylläpitämistä, nykyisen antikulttuurin viljelemistä. Siinä kaikkien näiden draamojen ja tragedioiden syy.

09010210

Miten perustellaan rikosaiheiden esittämistä?Elokuva- ja televisioväki, kirjailijat ajoittain puolustelevat mieltymystään salapoliisi-genreen sillä, että heidän elokuviensa, televisio-ohjelmiensa, kirjojensa kriminaaliset ainekset heijastelevat elämää, että sellaista elämä on (F208). Minä täysin vastuullisesti ilmoitan: he panettelevat elämää, ihmisiä, Venäjää, ihmiskuntaa! Ylivoimainen enemmistö ihmisistä elää normaalia elämää, synnyttää, kasvattaa, opettaa lapsia, tuottaa materiaalista ja henkistä hyvinvointia. Rikollisuus ja taistelu siinä on vain mitätön osa ihmisten elämää, Venäjää, ihmiskuntaa. Rikolliset, sairautta aiheuttavien mikrobien tavoin, voivat vain parasiittien tavoin elää yhteiskuntaruumiissa. Yhteisunta ei tästä elä! Ihmisten peruselämä on joko rakkautta, lasten synnytystä ja kasvatusta, uuden elämän aikaansaamista, tai materiaalisten ja henkisten hyvinvoinnin tuotantoa, elämää kulttuurissa, materiaalista ja henkistä edistystä. Kaikki muu on elämän periferiassa. Rikollisuus on periferistä, marginaalista (F211) elämää. Vastaavasti sitä tarvitsee näyttää tässä suhteessa. Ei 50-70 prosenttia katsomisajasta vaan jotakin 5-10 prosenttia. Taiteilijat, kirjailijat, televisioväki ei saa kulkea marginaalin mukaan eikä niiden jotka ovat valmiit katsomaan elämää tältä marginaaliselta kannalta. Muuten, edelliset käyttävät ajoittain tällaista argumentointia perustellessaan kantaansa: ihmisille on näytettävä kiinnostavaa, mukaansatempaavaa; toiminta- ja salapoliisiohjelmat ovat yleensä kiinnostavia ja kiehtovia; merkitsee, että niitä pitää ihmisille näyttää. – Tämä on loogisesti virheellinen argumentointi. Toiminta- ja salapoliisiohjelmat ovat vain pieni osa kiinnostavista ja kiehtovista ohjelmista. Käsitteen ’kiinnostava ja kiehtova’ sisältö on mittaamattomasti suurempi kuin käsitteen ’toiminta- ja salapoliisiohjelmat’ sisältö. Ihmisiä kiinnostaa rakkaus, rakkauden käänteet, kiinnostaa kamppailu sen erilaisissa muissa kuin rikollisissa muodoissa (urheilu, tutkimattoman ja tuntemattoman valloitus, luova toiminta, tiede, politiikka, talous) mukaan lukien kilpailumuotoiset kamppailut. Kiehtovia ovat matkat, seikkailut, historialliset tapahtumat, eläinten ja kasvien elämä, huumori, satiiri, komedia, jne. Viitataan myös kysyntään, että salapoliisikertomusten kysyntä on suuri. Itse asiassa tämä on keinotekoista, keinotekoisesti aikaansaatu ilmiö (kun tarjotaan markkinoille kiinnostavaa ja kiehtovaa enimmäkseen jotakin yhtä, se myös saa aikaan vastaavan reaktion tätä yhtä koskevan suuren kysynnän muodossa). Jos kirjailijat, elokuvantekijät, televisio-ohjelmien tuottajat tekisivät enemmän kiinnostavaa muuta kuin salapoliisitarinoita koskevaa tuotantoa niin kysynnän rakennekin muuttuisi tämän tuotannon eduksi.

8. Mielenkiintoinen ja kiehtova.
(09010210)

09010211

Sen lisäksi, näissä tilanteissa on aina vaara edetä karkean maun mukaan tai houkutus noudattaa sitä. Kansa ei aina ole oikeassa. Se voi nauttia antisankareista, sellaisista kuin Mussolini, Hitler, samoin kaikenlaisesta anti- asiasta taiteen piirissä.

09010212

Tässä esimerkki: jostakin Vladimir Sorokinista tuli muotikirjailija hänen suureksi osaksi skandaaleihin perustuvan tuotantonsa ansiosta (ks., esimerkiksi romaani «Голубое сало» (’Sinistä ihraa’, 1999). Televisio-ohjelmassa «Накануне» (’Aattona’ НТВ, juontaja Parfenov (Парфенов), 20020630) esitetään videopätkä, jossa V. Sorokin profeetalliseen sävyyn lausuu sanat: ’Tunnen kuinka Venäjä jäätyy. Se vaipuu horrokseen… Traditionaalisesti… Tämä on karhu’. Itse huolitellun näköinen, hyvin syönyt, muotoon leikattuine partoineen (selvästi huolehtii itsestään) ja sellainen tyhmä oma mielipide, sellaisia katkeria sanoja Venäjästä. Kaikki V Sorokinin alhainen, mitätön on näissä sanoissa! Hänen teoksiaan julkaisee kustantamo «Ad marginem» (johtaja Александр Иванов), joka julkaisee myös Aleksandr Prohanovin (räikeä nationalisti) ja poliittisen ekstremistin Eduard Limonovin, joka keksi ’kansallis-bolshevismin’, teoksia. Hyvää seuraa!

09010213

Ihmiset ovat ahnaita sensaatioille, kaikelle epätavalliselle, häikäilemättömälle, äänekkäälle. Jo yli kaksi tuhatta vuotta sitten syntyi opettavainen legenda Diogenes Sinopista: ’Kerran hän pohti tärkeitä asioita, mutta kukaan ei häntä kuunnellut; silloin hän alkoi piipittää linnun lailla; ihmisiä kerääntyi hänen ympärilleen, ja hän häpesi sitä, että he mitättömyyksien ansiosta juoksevat, mutta tärkeiden asioiden takia eivät liikahdakaan.’ Ihmiset ovat sellaisia. Aina ei kansan ääni ole jumalan ääni.

09010214

20. Vuosisadalla on saavuttanut suurta kuuluisuutta espanjalainen taiteilija Salvador Dali. Tämä taiteilija on anomaalisen todellinen apostoli. Käytännöllisesti katsoen kaikki hänen tuotantonsa on skandaalimaista. Hän ei kaihda edes pahoja ja rikollisia temppuja. Eräässä hänen näyttelyssään hänelle oli tehty tällainen esittelyteksti: ’Joskus tunnen mielihyvää kun sylkäisen äitini muotokuvan päälle.’ Saatuaan tietää tästä pojan tempusta isä kirosi hänet.

09010215

Valitettavasti monet kulttuurin toimijat ovat virittyneet tällä negatiivisella hengellä. He ovat vakuuttuneet siitä että kiinnostavaa on vain elämän varjopuoli, sen sijaan hyvät ihmiset ovat epäkiinnostavia. Sellaisen mielipiteen esitti erityisesti kuuluisa elokuvanäyttelijä McDowell. Hän näytteli Caligulan osaa elokuvassa ’Keisarintappaja’ («Цареубийца»). Tämän mielipiteensä hän esitti televisio-ohjelmassa, joka oli omistettu hänelle ja hänen elokuvaprojektilleen koskien Tshikatiloa (Чикатило) (200309). Samanlaisen mielipiteen kuulin ohjelmassa kanavalla «Культура» (Kulttuuri), jota vetää Maksimov (20030917 yhden aikaan yöllä). Ohjelman juontajat Maksimov ja Vitalij Vulf olivat Pierre Cardenin kanssa samaa mieltä. Tämä sanoi suunnilleen seuraavaa: ihmiset ovat kiinnostuneet kummallisesta enemmän kuin kauneudesta.

9. Negatiivinen henki on etualalla.
Ihmiset ovat kiinnostuneet kummallisesta enemmän kuin kauneudesta. (09010215)

09010216

Maailmassa, mukaan lukien ihmiskunta, on paljon kaikenlaista entrooppista, tuhoavaa, prosessielementtejä. Kulttuuri on aina sen kanssa vastahangassa. Se on olemukseltaan negaentrooppista.

09010217

Kierossa silmässä myös suora on kiero

09010218

Maassamme on hyväksytty joukkotiedostusvälineille nimitys «средства массовой информации», lyhennettynä СМИ (SMI), ei vastaa todellisuutta. Ne nimittäin välittävät tiedotuksia informaationa, samoin desinformaatiota vastaten todellisuutena (totuutena), samoin todellisuutta vastaamatonta (valhe, fantasia). Yksiselitteisesti todeta, että ne informoivat meitä todellisuudesta on yleisön saattamista hämmennyksen valtaan.

09010219

Ovatko uutisohjelmat elämän peili?Ottakaamme vaikka uutisohjelmat. Ne välittävät enimmäkseen elämän negatiivia (katastrofeja, haaksirikkoja, konkursseja, murhia, terroria, muita rikoksia). Joukkotiedotusvälineiden edustajat, muuten, itse tunnustavat tämän. Tässä yksi sellainen tunnustus: ’journalistit rakastavat huonoja uutisia’. Tämän fraasin kuulin ohjelmassa Euronews (20030901-0916 aamulla). Ajatelkaa vain: journalistit keskittävät huomionsa elämän negatiiviin (huonot uutiset «плохие новости») tiedostavat tämän ja kuitenkin jatkavat valehtelemista yleisölle, että heidän tiedotuksensa ovat elämän peili. Usein kuulen heidän suustaan (puolusteluna negatiivin näyttämiselle) kuuluisan sananlaskun ’älä moiti peiliä, jos ruusu on väärävartinen’.

10. 'Älä syytä peiliä, jos ruusu on kierovartinen'.
(09010219)

09010220

Omamainonnassaan НТВ (200309) vastauksena televisiojournalisti Vladimir Solovjevin (Владимир Соловьев) (200309) lausuntoon, että ”maailma ei ole hullu” informaatio-ohjelman «Сегодня» (Tänään) vetäjä Osokin (Осокин) sanoi sanasta sanaan seuraavaa: ’Mutta minä sanon joka päivä että maailma on hullu’. Merkittävä itsepaljastus! Televisiokanava NTV on kuin aliupseerin leski, joka leikkasi itseään. Maailma ei ole hullu, siis on normaali, mutta he, televisiojournalistit kuvaavat sitä hulluksi. Lopputulos ei ole väärävartinen ruusu, vaan kiero peili.

11. Kiero peili.
(09010220)

09010221

Miksi uutisväki rakastaa huonoja uutisia?Paljastava fraasi ’journalistit rakastavat huonoja uutisia’ ja tämä mainokseen sisältyvä Vladimir Solovjevin ja Osokinin dialogi NTV kanavalla vahvistavat teesini siitä, että joukkotiedotusvälineet vääristelevät todellisuutta, itse asiassa antavat yleisölle desinformaatiota maailman tapahtumista. Niin, jokaisessa yksittäisessä tapauksessa tiedotus jostakin negatiivisesta ilmiöstä voi olla riittävän oikea. Mutta kokonaisuutena miinus-merkkisten tapahtumien kokonaisuus on voittopuolinen uutisohjelmissa ja muodostuu mielikuva, että kaikki elämä on huonoa. Joukkotiedotusvälineiden johtajien pitää perusteellisesti muuttaa uutistiedotuksen politiikkaa eli jos he haluavat näyttää elämää sellaisena kuin se on, heidän täytyy rakentaa uutisohjelmansa siten, että positiivisten ja negatiivisten suhde vastaa reaalisen elämän positiivisten ja negatiivisten asioiden suhdetta. Toisin sanoen, heidän pitää koko ajan muistaa tätä journalistien mieltymystä, (heidän ’rakkauttaan’ huonoihin uutisiin) ja siistiytyä, korjata journalistien virhe, vaatia heiltä mielenkiintoisia tietoja positiivisista tapahtumista, On muuten iso valhe esittää asia siten, että tiedotus negatiivisista tapahtumista on mielenkiintoista ja tiedotus positiivisista epämielenkiintoista. Olen tällaisen mielipiteen tavannut usein. Se on yksinkertaisesti, ei vain virheellinen, vaan haitallinen ja vaarallinen. (Tällainen mielipide liittyy varsin laajalle levinneeseen vanhaan käsitykseen, että myönteisen sankarin kuva on ikävystyttävä, mutta kielteisen mielenkiintoinen).

12. Uutisväki rakastaa huonoja uutisia.
Joukkotiedotusvälineiden johtajien pitää perusteellisesti muuttaa uutistiedotuksen politiikkaa eli jos he haluavat näyttää elämää sellaisena kuin se on, heidän täytyy rakentaa uutisohjelmansa siten, että positiivisten ja negatiivisten suhde vastaa reaalisen elämän positiivisten ja negatiivisten asioiden suhdetta. (09010221)

09010222

Miksi massatiedotusvälineet mieluummin esittävät pseudotieteellisiä teorioita?Uutisohjelmien lisäksi monet joukkoviestimet levittävät muutakin desinformaatiota: julkaisevat astrologisia ennusteita (tieteessä on jo ajat sitten osoitettu, että astrologia on valetiedettä), mainostavat kaikenlaisia noitatohtoreita, selvänäkijöitä, samoin kansanparantajia, ilman minkäänlaista kriittistä analyysia tiedottavat erilaisista kvasi-, pseudotieteellisistä teorioista jne. Voin jopa sanoa: viime vuosina joukkoviestimissämme on obskurantismi kasvanut. Eli yhä kasvavassa mittakaavassa välitetään, ei vain valhedesinformaatiota, vaan pimitetään ja peukaloidaan tieteellisesti perusteltua totuutta, teorioita, käsitteitä. Esimerkki: tieteessä yleisesti hyväksytty darwinilainen teoria ihmisen synnystä yhä useammin mainitaan miinus-merkillä varustettuna.

13. Evoluutio mainitaan negatiivisessa mielessä.
(09010222)

09010223

Tai: yhä useammin logiikka, looginen ajattelu, pohdiskelu näytetään negatiivisessa valossa ja päinvastoin, positiivisessa valossa esitetään paradoksaalinen ajattelu. Erityisesti ideoiden arviointi, mielipiteet paradoksaalisina usein esiintyvät positiivisina. Tässä eräs luonteenomainen esimerkki: televisiokanavalla «Культура» uuden kauden koulutusprojektin «Плоды просвещения» (Valistuksen hedelmät, 200309) mainoksessa muiden mainoslauseiden joukossa on myös tällainen: ’Joka kerta tämä paradoksaalinen näkemys historiasta, yhteiskunta…’. Sana ’paradoksaalinen’ ei kuulosta tämän mainoksen yhteydessä miltään positiiviselta vaan joltakin viettelevältä.

14. Paradoksaalisia näkemyksiä.
(09010223)

09010224

Yleisesti nykyään ovat muodissa kaikenlaiset paradoksaaliset ilmaukset. HTB televisio-ohjelman mainoksessa «Личный вклад» (Henkilökohtainen näkemys) kuuluu paradoksaalinen lause, jota sitten jatkuvasti toistetaan (kuin kertosäettä) itsensä ohjelman vetäjän Gerasimovin toimesta: ’Jos kaiken ymmärrätte, se merkitsee, että teille ei sanota kaikkea’ (200309-10). Paradoksi ristiriita: jos kaiken ymmärrän, silloin tietenkin minulla on riittävä informaatio; mutta jos minulle ei kerrota kaikkea, merkitsee, että minulla ei ole riittävää informaatiota enkä voi kaikkea ymmärtää. Niin kuin haluat, niin ymmärrä tämä lause. Sekopää televisionkatsoja. Mahtavatko television ohjelmantekijät ajatella, että he tällä tavoin johdattelevat katsojan huomion kyseiseen televisio-ohjelmaan?!

15. Paradoksaalisia mielipiteitä.
(09010224)

09010225

Paradoksaalisten lausuntojen joukossa tavataan myös negatiivista arvostusta rakkaudesta sellaisenaan. Sitä kuvataan ajoittain jonakin ihmeellisenä, elämälle vaarallisena, patologiana. Näin kanavalla «Культура» talk-shown «Черный квадрат» (Musta neliö, 200309) mainoksessa muun muassa erään osallistujan lause kuuluu: ’Rakkaus on kliininen muoto’. Täytyy olla tärähtänyt, jotta voi tällaista sanoa! Minua ihmetyttää, että tällainen huomautus esitetään mainoksessa ja vielä kanavalla «Культура». Selvä, joku sanoi tyhmästi, mutta miksi sitä toistetaan ja kirjaimellisesti mainostetaan?! Ja tämä televisiokanavalla, jonka pitäisi viedä kulttuurin valoa ihmisille, pitää näyttää mallia hyvästä ja paremmasta, siitä, mikä muodostaa elämän väriperustan. Sillä tätä mainosta katsovat miljoonat nuoret ihmiset ja mitä heidän pitäisi ajatella? Että rakkaus on sairaus? Tämä merkitsee: alas rakkaus?! Tämä on käsittämätöntä! Tällä tavoin järjiltään lyötynä nuoret tulevat käyttäytymään rakkausasioissa varovaisesti ja epäluuloisesti tai jopa kyynisesti, halveksimaan tunteitaan ja/tai rakastettunsa tunteita. Mutta muutamat heistä tulevat välttävät rakastumista tai kamppailevat sen kanssa, jos sellainen tapahtuu. Paljonko draamoja ja tragedioita voi aiheuttaa tällainen ohjelmantekijän tyhmä lausunto, jota vahvistaa television ja erityisesti «Культура» kanavan auktoriteetti!

16. 'Rakkaus on kliininen kategoria'.
Tällä tavoin järjiltään lyötynä nuoret tulevat käyttäytymään rakkausasioissa varovaisesti ja epäluuloisesti tai jopa kyynisesti, halveksimaan tunteitaan ja (09010225)

09010226

Tai Knorr jauhemainoksessa (jo yli vuoden käytössä) kuuluu lause: ’Säännöt ovat sitä varten että niitä rikotaan’ (tästä lauseesta yksityiskohtaisemmin ks. Jäljempänä, s. 326).

090103

Joukkoviestimien, taidekirjallisuuden, elokuvan vaikutus

09010301

Tämä vaikutus on suunnaton ja vuosikymmenten, vuosisatojen myötä lisääntyy kutakuinkin geometrisen sarjan tavoin.

09010302

Julkaisemisen jälkeen 18. Vuosisadan lopulla Goethen romaani ’Nuoren Wertherin kärsimykset’, jotka toteutuvat päähenkilön itsemurhassa, Euroopan yli pyyhkäisi samanlaisten nuorten ihmisten rakkaudessa vastakaikua saamattomuuden johdosta tekemien itsemurhien aalto.

09010303

Tunnettu on yöllä näytettyjen kaapelitelevison eroottisten elokuvien vaikutus eräässä Moskovan lähistön kaupungissa (käsittääkseni Klinissä). Lyhyen ajan kuluessa tässä kaupungissa syntyvyys nousi jyrkästi.

09010304

Meidän aikanamme kirjojen, joukkoviestimien negatiivinen vaikutus yhteiskuntaan on totisesti uhkaava. Kuvaavia esimerkkejä:

09010305

1. Yhdysvalloissa 1998 maaliskuun lopussa kaksi koululaista järjesti teurastuksen koulussa. He järjestivät väijytyksen koulun oven lähelle. Toinen heistä painoi palohälyttimen nappia. Koulusta alkoi poistua juosten oppilaita ja opettajia. Tällä hetkellä alaikäiset rikolliset avasivat tulen poisjuoksevia kohti. Tuloksena muutamat koululaiset ja yksi naisopettaja saivat surmansa. Tästä ammuskelusta kaikki tiedotusvälineet tiedottivat yksityiskohtaisesti. Muutaman päivän kuluessa joukkoviestimet yhä uudelleen märehtivät tätä aihetta. Ja millä tuloksella? Jonkin ajan kuluttua toisessa amerikkalaisessa kaupungissa oppilas tappoi naisopettajan. Kului vielä jonkin aikaa ja taas koululainen ampui. Tämä on jo rikosaalto lasten koulutusta harjoittavissa laitoksissa. Asia saavutti epätavalliset mittasuhteet. 19980508 joukkoviestimet tiedottivat, että viisivuotias (!) Esikoululainen yritti ampua pistoolilla kasvattajansa sen takia, että hän pani tämän nurkkaan. Onneksi piipussa ei ollut patruunaa. Sen oli vähän ennen poistanut pienen rikollisen ystävä. 5-vuotias rikollinen pidätettiin aseen kantamisesta.

17. Massatiedotuksen negatiivisia vaikutuksia.
(09010305)

09010306

In 19980522 uutistoimistojen tiedotus: Yhdysvalloissa Springfieldin kaupungissa 15-vuotias koululainen koulun kahvilassa järjesti silmittömän tulituksen. Tulos: 1 kuollut, 16 haavoittunutta, heistä 8 vaikeasti. Tämän koululaisen kotoa löydettiin kaksi ruumista. Oletetaan, että he olivat hänen vanhempansa. Tiedotetaan myös, että edellisellä viikolla Yhdysvalloissa oli todettu kaksi samanlaista tapausta. Puhutaan keskenkasvuisten rikollisaaltoepidemiasta

09010307

In 20020426 tapahtui kauhea tragedia Erfurtissa (Saksassa). Entinen koululainen, 19-vuotias Robert Steinhauser palasi Gutenbergin lukioon, ampui 13 opettajaa, 2 oppilasta, naispoliisin ja ampui sitten itsensä. Kaikkiaan kuoli 16 ihmistä ja heidän kanssaan 17. Lukio menetti neljänneksen opettajakunnastaan. Steinhauser ampui pistoolilla. Mukana hänellä oli myös muuta (помповое) aseistusta. Hän kosti lukiosta erottamisen. Hänet erotettiin 200112 asiakirjojen väärentämisen ja huonon koulumenestyksen takia. Steinhauser oli hyvä ampuja, ampumaseuran jäsen. Hän ei tullut toimeen äitinsä kanssa. Merkillepantava yksityiskohta hänen elämänkerrassaan: hän mielellään kuunteli laulua, jossa olivat sanat ’tapa opettajatar’. Saksassa julistettiin kaksipäiväinen suruaika

18. 'tappakaa opettaja'.
(09010307)

09010308

Ei mennyt viikkoakaan, kun toisessa Euroopan kaupungissa, Vlasenitsassa (Bosniassa) yläluokkien oppilas Petkovitsh tappoi historian opettajansa, haavoittaen häntä kaulaan, ja sitten lopetti samoin kuin itsensä. Tämä tapahtui huhtikuun 28 päivänä. Poliisi yhdistää tämän tragedian koululaisen 16 ihmistä surmanneeseen ampumavälikohtaukseen Erfurtissa.

09010309

2. Viime vuosina meidän maassamme on todettu kokonainen sarja traagisia välikohtauksia armeijassa, kun asepalvelusta suorittaneet ovat käyttäneet tuliaseita palvelustovereitaan vastan. Tätä on mitä aidoin informaatioepidemia. Joukkoviestimet ovat monistaneet tietoa näistä tapauksista ja seurauksena oli dominovaikutus. Levitetty informaatio yhdestä tapauksesta muodostaa joidenkin asepalvelusta suorittavien mielessä aiheen samanlaisten tapausten suorittamiselle.

19. Tapaukset armeijassa.
(09010309)

09010310

3. Sama tilatuissa murhissa. Sellaisten murhien epidemioita on viime vuosina maassamme houkutellut esiin merkittävässä määrin näitä murhia koskevan informaation leviäminen. Murhien potentiaaliset tilaajat ja itse palkkamurhaajat valmistautuvat psyykkisesti tällaisiin rikoksiin, saavat tietoa teknologiasta ja rikosolosuhteista. Joukkoviestimet usein herkuttelevat näiden murhien yksityiskohdilla, kertovat yksityiskohtaisesti niiden teknologiasta, olosuhteista, moneen kertaan, tungetteluun saakka kaivavat esiin murhien vähäisetkin yksityiskohdat tiedotusohjelmissaan ja erikoislähetyksissään (tyyppiä ’rikoskertomus’, ’tiepartio’, «Петровки 38»).

20. Tilattuja murhia.
(09010310)

09010311

4. Joukkoviestinten kautta alkunsa saaneiden rikosten, itsemurhien luetteloa voitaisiin jatkaa aina vain. Niiden joukkoon voidaan sisällyttää narkomanian leviäminen, tietyt narkomaanien itsemurhat (aivan äskettäin kerrottiin nuoren narkomaanipariskunnan itsemurhasta, jonka he tekivät hyppäämällä monikerroksisen talon katolta, ja muutaman päivän kuluttua tapahtui analoginen tapaus, nuori narkomaani heittäytyi ikkunasta ja kuoli), panttivankien ottaminen, puhelinterrori.

21. Narkomanian leviäminen.
(09010311)

09010312

5. Yksittäisissä tapauksissa eräät lento-onnettomuudet, auto-onnettomuudet ja muut vastaavat katastrofit voivat olla joukkoviestinten provosoimia. Kun niistä yksityiskohtaisesti kerrotaan joukkoviestimissä, herkutellaan yksityiskohdilla, niin jotkut psyykkisesti tasapainottomat lentäjät, autoilijat tämän informaation vaikutuksesta voivat kokea niiden voimakkaan vaikutuksen ja jopa saada paniikkikohtauksen. Tästä on vain askel virheisiin liikennevälineen ohjaamisessa ja katastrofeihin.

22. Lentoturmat.
(09010312)

09010313

6. On jo aikoja ollut tunnettu salapoliisikirjallisuuden ja salapoliisielokuvien vaikutus rikollisuuteen. Kirjailijoiden ja elokuvan tekijöiden mielikuvitus toteutuu ajoittain yksi yhteen rikoksen muodossa. Jälkimmäiset, käyttäen salapoliisikertomuksia ohjeenaan, oppimateriaalinaan, etsien tietoa rikoksen teknologiasta, psykologisesti asennoituvat rikoksen suorittamiseen.

23. Salapoliisikertomukset oppikirjoina.
(09010313)

09010314

Rikoksen romantisointi taiteessa ja kirjallisuudessa (esimerkiksi elokuvissa ’Kummisetä’ ’Kerran Amerikassa’, ’Arpinaama’, ’Huijarin hautajaiset’, ’Nerot’, ’Prikaati’) ovat eräitä tekijöitä, jotka voivat johtaa rikosten tekemisen.

09010315

7. Vielä yksi negatiivinen vaikutus informaation levittämisestä: tiedotus järjestyshäiriöistä, lakoista ja nälkälakoista aiheuttavat uusien järjestyshäiriöiden, lakkojen ja nälkälakkojen ketjureaktioita.

24. Raportit levottomuuksista.
(09010315)

09010316

Olen vakuuttunut: jos ei olisi tätä tiedotustoimintaa joukkoviestimissä, ei olisi näitä epidemioita. Täytyy lopuksi ymmärtää yhteiskuntaa, että informaatiotiedotukset aiheuttavat voimakkaan psykologisen vaikutuksen ihmisjoukoissa. Jos nämä tiedotukset ovat miinusmerkkisiä, niin ne houkuttelevat esiin yhteiskunnassa erilaisten fobioiden ja aggressioiden purkauksia. (F209).

09010317

Viime aikoina journalistit ja joukkoviestimien johtajat yhä useammin ovat esiintyneet kuin tulella polttoaineastioiden lähellä leikkivät pienet lapset. Tästä kaksi esimerkkiä videoleikkeineen, jotka on näytetty PTP kanavalla ja musiikkikanavalla MusTV joulukuun lopussa 2001: ensimmäisessä tapauksessa laulava tyttö rikkoo raskaalla esineellä liikkeen näyteikkunan ja sieppaa nuken (nallen); toisessa tapauksessa (ryhmä Tatu) tyttö laulaa, istuen WC-pöntöllä valmistellen helvetinkonetta räjäytystä varten (tyttö täysin ammattimaisesti asettelee trotyylia räjäytyspanokseen), laulun lopussa tämä laite räjähtää, tappaako hän itsensä vai vihollisensa. Nämä videoleikkeet ovat jonkinlainen roistomaisuus. Muuta sanaa en valitse.

25. Tulella leikkiminen.
(09010317)

09010318

Videoleikkeet viittaavat vielä yhteen vakavaan ongelmaan: asioiden tärkeyden puuttumiseen nuorison alakulttuurissa. Siinä kokonaan demonstroidaan ja propagoidaan epämoraalista ja rikollista käyttäytymistä. Videoleikkeet ovat vain pieni palanen tätä epämoraalisen ja rikollisen käyttäytymisen näyttämistä ja propagandaa. Katsokaa, mitä nimityksiä käyttävät pop-muusikot. He suorastaan kilpailevat roistomaisimman, vihjailevimman, kauheimman nimityksen keksimisessä («Ногу свело» (Jalat alta), «Руки вверх» (Kädet ylös), «Авария» (Haaksirikko), «Отпетые мошенники» (Huijareiden hautajaiset), «Акула» (Hai), «Ночные снайперы» (Yön tarkka-ampujat), «Стройный ряд авантюристов» (Seikkailijoiden rakennusporukka), «Дискотека Динамит» (Dynamiitti-diskoteekki, jne.). Viitaten ryhmän «Отпетые мошенники» nimitykseen, minulla on ollut epämiellyttävä keskustelu 17-vuotiaan tyttären kanssa. Kun ilmaisin erimielisyyteni ja suuttumukseni tämän nimen johdosta, hän sanoi, että siinä ei ole mitään kauheata, tällä viitataan aloitteentekijän auktoriteettiin, nimenantajaan (amerikkalaiseen elokuvaan). Jouduin protestoimaan: eipä ole absurdimpaa, kuin nimittää musiikkiryhmää, joka esittää kauniita lyyrisiä lauluja (tunnetuin: «люби меня, люби» (rakasta minua, rakasta)) nimellä, joka on varsin kaukana erinomaisesta ja yksinkertaisesti jopa sen vastakohta. Ajatelkaa vain; huijarit ja vielä hautajaiset! Mitä loukkaajia… Voiko rikos olla kaunis, entä rikollisen kauneus?! Voidaanko syödä kakkua, joka on päällystetty sinapilla tai vielä pahempaa, ulosteella?! Minulle sanotaan: nimitys «отпетые мошенники» on vain pilaa, kyltti, jolla halutaan kiinnittää huomiota. Tähän vastaan: on pilaa ja pilaa. On sellaista pilaa, joka lyö vasten kasvoja. Ja ylipäänsä, voidaanko laskea leikkiä rikollisella tietoisuudella?! Joku laskee leikkiä ja muut ottavat vakavasti.

26. Hävytön sanankäyttö.
(09010318)

09010319

Ihmettelemme rikollisuuden orgioita, moitimme miliisiä huonosta työstä, vaadimme rangaistusten koventamista emmekä huomaa sitä, että me itse, tavalliset ihmiset, samanlaisilla omilla flirteillämme rikollisen tietoisuuden kanssa tyrkimme ihmisiä rikollisuuden syliin.

09010320

Tässä on vielä yksi ongelman mutka. Kun nuoret eivät näe mitään kauheata epänormaalissa, kun ihmiset tottuvat anomalian antikulttuuriin, niin syntyy ’arvojen uudelleen arvioimisen’ kaiken ylösalaisin kääntämisen tilanne. Normaalista tulee harvinaista, ja vastaavasti epänormaalia. Epänormaalista tulee jokapäiväistä, tavanomaista, melkein normaalia (F210). (Petr Vailj 20030929 ohjelmassa «Тем временем» (Sillä ajalla) kanavalla «Культура» sanottiin ’mitä hysteerisempää, mitä karmeampaa, sitä normaalimpaa’ näin sanottiin nykytaiteesta). Kunniallinen, tiedostava, hyvä, moraalinen käytös ei ole enää kunniassaan, vaan poikkeava käytös (kaikkine oikkuineen, dynamiitteineen, öisine tarkka-ampujineen, huijareiden hautajaisineen) katsotaan normaaliksi.

27. Rehellisyyttä ei enää kunnioiteta.
(09010320)

09010321

(Tässä esimerkki. Kuuluisa runoilija Dmitrij Prigov sitoutui sopimuksella kahdesti nimittämään ihmistä roistoksi televisio-ohjelmassa «Деликатесы» (Herkkuja) kanavalla ТВЦ 20030323. Toisella kerralla hän sanoi näin: ’Ihminen on luonteeltaan kuitenkin roisto’. Mitä tästä voidaan sanoa? Skandaali, vastuuttomuutta, ihmisen panettelua ja suunnatonta sekaannusta. Prigovia voi vain sääliä. Missä määrin hän onkaan antikulttuurin ja antihumanismin myrkyttämä… Näköjään hän on vähän nähnyt elämässä rakkautta, hyvyyttä, sydämellisyyttä, ylevämielisyyttä, sopuisuutta, kunnollisuutta, ihmisten arvokkuutta.

09010322

[Tiedoksi: sana «подлец» (roisto) merkitsee venäjän kielessä 'alhainen, kunniaton, ihminen, hylkiö, paskiainen», ja sana «подло» on mitä suurimmasa määrin kunniaton, s.o. alhainen, häpeällinen. (F211)]

09010323

Se joka toteaa, että ihminen on luonteeltaan, luonnostaan roisto, itse on olemukseltaan sellainen. ’Jokainen tyhjäntoimittaja, sanoi V.V. Stasov, epäilee muissa ihmisissä jotakin alhaista’ (F212). (Vrt.: «jos ihminen on muuttunut pahemmaksi, niin kaikki näyttää hänestä pahemmalta», М.J. Lermontov. Tästä sanoo georgialainen viisaus: «paha ihminen olettaa, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin hän». Shakespearella on säkeet:

09010324

Ja hän näkee kenessä hyvänsä lähimmäisessä valheen,
Koska lähimmäinen on hänen kaltaisensa (Tarkista!)

09010325

Ja, päinvastoin, ’mitä kunnollisempi ihminen sitä vaikeampi hänen on nähdä toisissa kunniattomuutta’ (Cicero)

09010326

Mitä tarkoittaa toteamus että ihminen on paha?Todeten, että ihminen on luonnostaan roisto, ei ole vain kunnoton, vaan aatteeltaan, tietoisesti kunnoton, tehden kunnottomuudestaan filosofian. Joko persoonallisuutensa kunnottomuudesta hän tekaisee kaikkien ihmisten kunnottomuuden, tai kaikkia paitsi itseään pitää roistoina… Joissakin tapauksissa ihminen näyttää suoraan tai välillisesti kunnottomuutensa.)

28. Näyttäen epäsuorasti...
(09010326)

09010327

Mitä pitää yhteiskunnan tehdä kaikissa näissä tapauksissa? Pohdiskella passiivisesti ja odottaa tulossa olevaa rikosta, katastrofia, järjestyshäiriötä tai ryhtyä toimenpiteisiin rikoksia, katastrofia, järjestyshäiriöitä koskevan informaation leviämisen rajoittamiseksi? Sananvapauden puolustajat tietenkin ovat kaikkia tällaisen informaation levittämisen rajoituksia vastaan. Tietenkään he eivät ole oikeassa. Vapaudella sellaisenaan on sisällään rajoituksia. Muuten se ei ole vapautta, vaan mielivaltaa, despotismia (F213).

09010328

Minusta tuntuu, että joukkoviestinten täytyy omaksua tietty käyttäytymiskoodi, itse rajoittaa informaation levitystä. Sillä eihän televisio näytä, esimerkiksi sukupuoliaktia yksityiskohtaisesti. Miksi se näyttää väkivaltakohtaukset, murhat, väkivallan jäljet, herkuttelee näyttäen murhan uhrin, ilman mittaa ja määrää näyttää kaikenlaista tuhoa, kaikenlaisia katastrofeja?

09010329

Mikä on normaalin osuus joukkotiedotusvälineissä?Normaalia on elämässä paljon enemmän kuin epänormaalia. Ihmiset rakastavat toinen toisiaan, synnyttävät, kasvattavat lapsia, opiskelevat, tekevät luovaa työtä, tekevät löytöjä, keksivät, lepäävät, nauttivat, matkustelevat, heillä on erilaisia harrastuksia jne. Tämä kaikki on normaalia toimintaa. Mitä on tulvillaan informaatioavaruus, elokuva, televisio, video, lehdistö? Anomalioiden näyttämistä: rikoksia, väkivaltaa, katastrofeja, järjestyshäiriöitä, alkoholismia, narkomaniaa, itsemurhaa. Tuloksena yhteiskunnassa syntyy painostava ilmapiiri. Ihmiset enemmän kuin on tarpeen, järkyttyvät, pelkäävät. Ennakkoasennoituminen sairaalloisiin reaktioihin (fobioihin) ja erilaisiin toimiin (aggressioihin) useammin tehdään järjettömyyksiä ja rikoksia. Syntyy pahuuden kierre: joukkoviestimet näyttävät ja herkuttelevat anomalioilla; tämä synnyttää kaksoisvaikutuksen, leveämmän aallon anomalioita. Joukkoviestimet yhä laajemmin näyttävät anomalioita, mikä aiheuttaa seuraavassa vielä voimakkaamman anomalia-aallon, ja niin aina luhistumiseen saakka.

29. Joukkotiedotusvälineet näyttävät epänormaalia.
Tuloksena yhteiskunnassa syntyy painostava ilmapiiri. Ihmiset enemmän kuin on tarpeen, järkyttyvät, pelkäävät. (09010329)

09010330

Pitäisikö epänormaali kokonaan sivuuttaa?Ehdottomasti anomalista on tietyssä suhteessa näytettävä, immuniteetin kehittämiseksi, sen tiedon saamiseksi, mitä ihmisille voi sattua, mihin heidän on oltava valmiit. Mutta että anomalioita näytetään itse anomalioiden vuoksi, hermojen kutittamiseksi, ja yksinkertaisesti mielen työllistämiseksi jollakin terävällä – se on moraalitonta!

09010331

Onko normaali epäkiinnostavaa?Vielä sanotaan: normaali on epäkiinnostavaa, mutta anomalia kiinnostavaa (F214). Tämä on kieroutunut mielipide. Kuinka voivat rakkaus, luovuus, luova etsintä ja saavutukset, harrastukset, nautiskelu, matkat ja seikkailut olla mielenkiinnottomia?! Ja kuinka voivat olla mielenkiintoisia tappaminen, väkivalta, rikollisen pahantahtoinen käytös, maniakin temput?! Valitettavasti normaaliin elämässä suhtaudutaan joskus kuten loukkaavaan, tavanomaiseen ja siksi ikävystyttävään, mielenkiinnottomaan. Niin, ja siinä on myös tämä: loukkaava, tavanomainen, rutiininomainen. Kuitenkin kuten olen jo sanonut, normaali elämä ei johda näihin asioihin. Normaalia on myös rakkauden kiihtymys, ja luovuuden puuska, ja moni, moni muu

30. Normaali otetaan tyhjänpäiväisenä.
(09010331)

090104

Mihin opettaa nykyinen mainonta?

09010401

Onko mainonnalla luovaa voimaa?Mutta mitä luo mainonta? Se tulee yhä kyynisemmäksi, röyhkeämmäksi, hävyttömämmäksi, haastavammaksi, se melkein suoraan propagoi epämoraalista ja rikollista käyttäytymistä. Tässä viime päivien mainoksia (200110): tyttö kirkuen särkee kaupan näyteikkunan ja ottaa kaupan jääkaapista kylmän Pepsi-juoman. Näkymää seuraa varsin suurikokoinen teksti: ’Ota elämältä kaikki’. Muodoltaan juliste, viihteellinen kuva, olemukseltaan rikoksen näyttäminen juridisessa mielessä ja houkutus siihen tekstin avulla. Täysin ilmeistä, että tässä tapahtuu rikollinen hyökkäys kauppaan, puuttuminen yksityiseen omaisuuteen. Ei ole tärkeätä, että mainoslauseella itse asiassa ei sovi houkutella rikkomaan ikkunan lasia. Tärkeätä on muu: mainos näyttää tien tavoitteen saavuttamiseen, rikollisen tien. Todellisessa elämässä nuoret ihmiset imitoiden tätä mainosta, voivat yksinkertaisesti ottaa ja rikkoa näyteikkunan lasin potkaisemalla, nyrkillä, jollakin raskaalla esineellä. Ja pitävät tekojaan asianmukaisina.

31. Mainostemppuja.
Mainos näyttää tien tavoitteen saavuttamiseen, rikollisen tien. (09010401)

09010402

Tai olutmainoksessa, joka alkaa sanoilla ’Jos tahdot, arvaan, mikä on nimesi…’, nuorukainen pirskottaa tytön kasvoille koko imaisemansa suullisen olutta. Taas ikään kuin hauskasti, leppoisasti. Mutta mitä tuntee tyttö, kun hänen kasvoilleen lyhyeltä etäisyydeltä purskautetaan kokonainen suihkukaivollinen märkää nestettä suusta haisevan liman ja ruuantähteiden kanssa? Mitä mustaa huumoria! Tosiasiassa karkeuden mainospropagandaa. Monimiljoonainen televisiokatsomo joutuu sietämään tätä yököttävää, monta kertaa toistettua televisiokarkeutta. Vanhemmat, opettajat opettavat nuoria ihmisiä kunnioittavaan suhtautumiseen ihmisiä kohtaan, tavanomaisten sääntöjen, hyvän tavan mukaan, etteivät olisi karkeakäytöksisiä, mutta tässä avoimesti, häpeilemättä propagoidaan karkeutta (ei vain näytetä, vaan nimenomaan propagoidaan: sillä nuori ihminen ei pyydä anteeksi eikä hänelle näytetä asianmukaista vastareaktiota)

32. Arvaan mikä on nimesi...
(09010402)

09010403

(Hieman mustasta huumorista. Nyt se on tullut muotiin. Taiteentekijät, joukkoviestinnän edustajat suorastaan kilpailevat mustan huumorin esittämisessä ja propagandassa. Mitä se itse asiassa on? Vahingoniloa puhtaimmillaan, siis iloa, miellyttävien emootioiden uudelleen kokemista epämiellyttävyyksien edessä ja toisten ihmisten kärsimysten äärellä. Musta huumori on kultivoitua vahingoniloa ja loppujen lopuksi sadismia, sadistisia tunteita. Musta huumori merkitsee itse asiassa pahan mallintamista, rehabilitointia ja propagandaa, pahoja tunteita ja toimintaa. Tästä on vain askel rikollisuuteen. Me ajamme rikollisuuden ovesta ulos, mutta se tulee takaisin luoksemme ikkunasta.)

33. Takaoven rikollisuutta.
(09010403)

09010404

Näin jo yli vuoden (toukokuusta 2002 lähtien) on kotimaisessa televisiossa näytetty Knorr liemikuutiomainosta, jota saattelevat tällaiset sanat ’mutta säännöt ovat sitä varten, että niitä rikotaan’. En olisi ikinä kuvitellut, että julkisesti (valtion televisiokanavalla PTP, OPT, HTB ja muut!) Voidaan todella propagoida sääntöjen halveksimista sellaisenaan, käytännössä kaoottisuutta. On ymmärrettävää, tietenkin, että tämä on subjektiivista, mainostajan ja televisiokanavan johtajien lähtökohdista kumpuavaa, nämä ovat vain sanoja, ei enempää kuin puolileikillinen skandaali, jonka tarkoitus on houkutella televisiokatsojan huomiota mainonnan kohteeseen. Objektiivisesti tätä skandaalia ei voida mitenkään puolustella. Nuoret televisiokatsojat, samoin monet tällaisiin sutkauksiin kouliintumattomat aikuiset ottavat vastaan tällaiset sanat tosissaan, puhumattakaan siitä, että mieltävät ne johdatukseksi toimintaan. Kuvitelkaa moraalisen käyttäytymisen tilannetta (demokraattisen yhteiskunnan moraalin perusperiaatteiden rikkominen, poliittinen ekstremismi, terrorismi), käyttäytyminen tien päällä (liikennesääntöjen rikkominen) elämän kannalta merkityksellisiä tapahtumia yleensä (elämän perussääntöjen rikkominen, sääntöjen jotka suojelevat ihmistä kuolemalta, sairauksilta ja kannustavat häntä konstruktiiviseen toimintaan, lasten synnyttämiseen, luovaan toimintaan). Kaikkia näitä tilanteita voidaan luonnehtia kahdella sanalla: elämän tuhoaminen. Kuinka paljon potentiaalisia murhaajia, ryöstäjiä, huijareita, narkomaaneja, terroristeja, auto-onnettomuuksien aiheuttajia jne. tämä tuomio ohjaa vakavissaan!

34. Tuhotaan elämää.
(09010404)

09010405

Erään elokuvan radiomainoksessa (radio Rossija tai Majakka, tarkoin en muista, 200109) puhutaan elokuvan pääsankarista kiehtovana murhaajana. Voiko murhaaja olla kiehtova?! Ihminen kyllä voi, mutta murhaaja ei koskaan! Viehätys ja murha eivät periaatteessa ole yhteen sovitettavissa. ’Viehättävä murhaaja’ on kaksimielinen niljakas ilmaisu. Puhe on ikään kuin ihmisestä, mutta voidaan myös ymmärtää siten, että ihminen nimenomaan murhaajana on viehättävä, että itse murhasta tulee se viehättävyys.

35. Murhan viehätys.
(09010405)

09010406

Vielä olen nähnyt elokuvan "Идеальное убийство" (Ideaalinen murha) mainoksen. Elokuvan tekijät ja mainosmiehet tahrivat hyvän, hyväätarkoittavan sanan ’ideaalinen’, yhdistämällä sen inhottavan ja vastenmielisen sanan ’murha’ kanssa. Ja yleensä, kuinka voi murha olla ideaalinen?! Jokin kieroutunut tiedostus…

09010407

Eräässä ulkomaisen elokuvan televisiomainoksessa esiintyvät myös sanat: «самое талантливое преступление» (mitä lahjakkain rikos, 200309).’ Taas yhteen sopimattomien yhdistäminen. Lahjakas on luova ominaisuus eli sellainen ominaisuus, jonka avulla ihminen harjoittaa luovaa toimintaa, luo. Rikos ei ole luovaa, vaan tuhoavaa. Kuinka voikaan rikos olla luova? Täysin absurdia. Sama absurdi on ilmaisussa tunnetun elokuvan «Криминальный талант» (Rikollinen lahjakkuus) nimessä.

36. Rikollinen lahjakkuus.
(09010407)

09010408

Nyt kanavalla HTB (200110) menee uuden televisio-ohjelman, nimeltään "Алчность" (Ahneus) mainos. Ajatelkaa vain: Ahneus! Leikkimieliselle televisio-ohjelmalle, jolla on positiivinen sisältö, antoivat nimeksi sanan, jota useimmiten käytetään negatiivisten moraalisten ominaisuuksien (saituuden ja itaruuden) kuvaamiseen. Ahneus on janoa, saittuutta neliöön tai vieläkin korkeampaan potenssiin. Tietenkin sanaa ’ahneus’, ’ahne’ käytetään joissakin tapauksissa muutenkin kuin negatiivisessa moraalisessa merkityksessä, mutta luonnehdinta ’kiihkeä halu saada jotakin’ (ks. С.И. Ожеговin sanakirja). Kuitenkin televisio-ohjelman nimittäminen sillä tavoin merkitsee lähtemistä liukkaalle tielle, leikkiin epämoraalisen, rikollisen tietoisuuden kanssa (F216). Sillä miten uskotkin ahneus useimmiten merkitsee negatiivista moraalista ominaisuutta. (Jumalan kiitos, tämän niminen televisio-ohjelma ei ollut olemassa enempää kuin kuusi kuukautta, televisioihmiset nähtävästi muistivat huomautuksen 20030521).

37. Kyseenalaisia moraalisia arvoja.
(09010408)

09010409

Mike Tysonin nyrkkeilyottelun mainoksessa ammattilaisten ex-maailmanmestari vaikuttaa rautaiselta, voittamattomalta ja kovalta (’Rauta-Mike, voittamaton ja brutaali… Mike Tysonin parhaat iskut…’ kanava 1, 200309 alussa). Sanaa brutaali tässä mainoksessa käytetään miinus-merkkisenä. Nimittäen Mike Tysonia brutaaliksi ikään kuin kehuen häntä, tätä hänen brutaaliuttaan. Mainosmiehet yliampuivat, samoin ne jotka näyttävät tätä mainosta. Sillä he mainostavat, ei vain Mike Tysonia, vaan myös brutaalisuutta. Olla brutaali merkitsee myös olla hyvä!

38. Mainonnan brutaalisuus.
(09010409)

09010410

Yhä useammin kuulen sanan ’aggressiivinen’ myönteisessä mielessä (esimerkiksi ’aggresiivinen bisnes’, ’aggressiivinen seksi’). Äskettäin sanaa ’kyyninen’ käytettiin (eräällä televisiokanavalla) ihmisen myönteisten ominaisuuksien yhteydessä.

39. Agressiivinen liike-elämä.
(09010410)

09010411

Mitä ovat median työntekijöiden moraaliset arvot?Tämä vapamielisyys sanojen, käsitteiden käytössä (ideaalinen, viehättävä, lahjakas, ahneus, kyynisyys, brutaali, aggressiivinen, luetteloa voitaisiin jatkaa) puhuu, ei vain nykyisten elokuvan tekijöiden, radiolaisten ja televisioväen alhaisesta kulttuurista, vaan myös heidän puutteellisesta moraalin tasostaan, heidän vastuuttomuudestaan, yksinkertaisesti heidän matalamielisyydestään ja epämoraalisuudestaan. Mitä hämmennystä he saavatkaan aikaan miljoonien katsojien mielessä sellaisella kevytmielisellä ja kyynisellä suhtautumisellaan kielen normeihin!

09010412

Mutta katsokaa, millaista on mainosten kieli: primitiivistä, kuten Ellotshki-ihmissyöjällä(?), ja amerikkalaistunutta. Nämä loputtomasti toistetut sanat: super, way, (ес, круто, клёво), class jne.

40. Amerikan sanastoa.
(09010412)

09010413

Kysymys ei ole vain mainosten täyttämisestä, vaan myös siitä, kuinka se näytetään, nimitetään katsojille, kuulijoille. Kun mainos taidefilmin tai vastaavan ohjelmakokonaisuuden keskellä katkaisee esityksen, syntyy tilanne, jossa monilla ihmisillä voi kehittyä ja kehittyy neuroosi. Kuvitelkaa, kuinka olette rakastelemassa ja teille kulminaatiokohdassa ehdotetaan keskeytystä ja mainoksen katsomista. Jotakin vastaavaa joka päivä ja joka tunti meille tarjotaan televisiossa ja radiossa. Tulos on hermoromahdus, neuroosi jne. Minne ovat katseensa kääntäneet psykiatrit, psykiatriset järjestöt?! Tällainen mainonta tekee neuroottiseksi, psyykkisesti sairaaksi koko yhteiskunnan. Mainosten näyttäminen taidefilmien ja muiden sellaisten ohjelmien aikana pitää kieltää, kuten se on tehty kuvaruudun 25 kohdalla.

41. Mainokset keskeyttävät.
(09010413)

09010414

Sanalla sanoen, nyt me vietämme mainosten anarkian, mainosten anomalismin ja hävyttömyyden bakkanaaleja.

090105

Antikulttuurin nekrofilia

09010501

Edellä puhuttiin yksittäisistä nekrofilian (kuoleman ystävyys), antikulttuurin tosiasioista. Nyt haluaisin puhua siitä sosiaalisena ilmiönä. Sillä myös jotkut filosofit avoimesti kannattavat tätä nekrofiliaa. Puhutaan kuoleman mielekkyydestä, sen myönteisestä merkityksestä elämälle, olemisesta kuoleman kasvojen edessä, jne.

42. Nekrofilia sosiaalisena ilmiönä.
(09010501)

09010502

Milloin on kuoleman itseisarvoistamisesta tullut kulttuuri-ilmiö?Kuoleman itseisarvoistaminen kulttuuri-ilmiönä. Kuoleman puolustuksella ja ’kauhun metafysiikalla’ (J.N. Davydov) oli näkyvä sija 20. Vuosisadan kulttuurissa. Tämä liittyy ennen kaikkea sellaisiin traagisiin tapahtumiin kuin olivat ensimmäinen ja toinen maailmansota. Kuoleman muuttaminen itseisarvoksi kasvoi jättiläismäiseksi sosiaaliseksi ilmiöksi, siitä tuli massakulttuurin ilmiö. Esimerkkeinä muutama kauhufilmi. Muistamme ranskalaisen elokuvan ’Diva’. Tavallinen elokuva, ei kuulu kauhu-filmeihin. Ja mitä sitten? Puolentoista tunnin aikana siinä tehdään useita murhia, jotkut niistä epätavallisen kevyesti. Syntyy sellainen mielikuva, että ihmisiä murhataan kuin siemeniä rikki rouskuteltaisiin tai säilykepurkkeja avattaisiin. Kauhu hiipii sieluun. Onko ihmisen elämä itse asiassa kopekankaan arvoinen? Elokuvissa näytetyt väkivalta- ja murhakohtaukset tahtoen tai tahtomattaan kasvattavat katsojaa filosofian ’elämä kuoleman kasvojen edessä’ hengessä, eli asennoituminen jatkuvaan kuoleman tiedostamiseen.

43. Ihminen on kuin mitätön kolikko.
(09010502)

09010503

Kysymys ei ole vain elokuvista. Nykyinen kulttuuri on ladattu itseisarvoisen kuoleman, ihmisluontoon kuuluvan kuoleman ruumismyrkyllä. Siinä on varsin merkittävä apokalyptinen, ihmisiä tappava tunnelma. Jos 19. Vuosisadalla filosofit julistivat ’jumala on kuollut’, niin 20.vuosisadalla jotkut huudahtavat: ’ihminen on kuollut’. J.N. Davydov kirjassaan ’Этика любви и метафизика своеволия’ (Rakkauden etiikka ja mielivallan metafysiikka) alistaa yksityiskohtaiseen analyysiin tämän nykykulttuurin ilmiön, osoittaa sen lähteet ja vaarallisuuden. Luvussa, jolla on kuvaava nimi ’Kauhun metafysiikka’ hän kirjoittaa:

44. Ihminen on kuollut.
(09010503)

09010504

’Kauhun ilmiötä ei sovi katsoa paikalliseksi tai perifeeriseksi, eikä pinnalliseksi tai kulttuurin alaikäiseksi ilmiöksi… Tästä puhuu jo yksinkertainen siihen syvälle juurtuneen tosiasia, ’henkinen tuotanto’, joka on erikoistunut lääkitsemään ’esteettistä’ ja muita vaikutuksia kauhun ja muun hirveyden näyttämisellä.’ (F217).

09010505

J.N. Davydov osoittaa vakuuttavasti, että kauhun tuottamisen ilmapiiriin ovat syyllisiä filosofit, ne jotka pyrkivät ’esittämään kuoleman ainoana itseisarvona’, ja ’rajaton kauhu sen edessä on totuus ihmisenä olemisesta’ On syntynyt noidankehä: ’kauhun metafysiikka viittaa kauheaan elämään, jälkimmäinen taas uudelleen näyttää meille ’kauhun metafysiikkaa’ (F218).

45. Myös filosofit ovat syyllisiä.
(09010505)

09010506

Edelleen J.N. Davydov aivan oikein huomauttaa, että normaalit ihmiset eivät ole täynnä filosofian ’elämä kuoleman kasvojen edessä’ basilleja, vaan ovat aina suhtautuneet kuolemaan elämälle alistettuna momenttina, työntäneet sen syrjään ’elämän esinäytöksen’ edestä, elämän ’varjoisaan nurkkaan, kauemmas kirkkaasta auringon valosta’ (F219).

09010507

J.N. Davydov osoittaa varsin hyvin myös, että kuoleman muuttaminen itseisarvoksi on tullut mahdolliseksi ’tämä tässä’ asenteen tekemisestä itseisarvoiseksi, kuuluvana vain hänelle yksilönä, eristettynä, muiden ihmisten, yhteiskunnan kokonaisuutena, vastakohtana.

46. 'tämän tässä' itseisarvoistaminen.
(09010507)

09010508

Muu tulos ’tämä tässä’ itseisarvoistuksesta on ihmisessä juopa muihin ihmisiin, yhteiskuntaan, eli sen tuhoutuminen, mitä tuottaa ja minkä tekee mahdolliseksi ihmisen todellinen kuolemattomuus.

47. Yhteyksien katkeaminen.
(09010508)

09010509

’Tämä ihminen, kirjoittaa J.N. Davydov, joutuu tiedostamaan ja tuntemaan itsensä täysin yksinäiseksi maailmassa, hän ei enää voi toteuttaa omia siteitään luontoon ja yhteiskuntaan, henkisiä riippuvuuksiaan, omia henkisiä ja kulttuurillisia määritteitään jonakin sellaisena jota ei voida hänestä irrottaa, välittömästi todettavina, sisäisenä suhteena olemassaolonsa nykyisyyteen ja autenttisuuteen. Hänen veri- ja sukulaisuussiteensä, suhteensa vanhempiin ja kaukaisempiin sukulaisiinsa, hänen perhesiteensä, suhteensa vaimoon, lapsiin, lapsenlapsiin, hänen henkis-uskonnolliset siteensä, suhteensa ystäviin, omaan sukupolveensa, aikalaisiinsa yleensä, lopulta hänen traditionaaliset ja kulttuurilliset riippuvuutensa, suhteensa kaukaisempiin edeltäjiinsä ja jälkeläisiinsä, kaikki tämä menettää hänelle elämän sisältöä, todellisia henkisiä arvoja luovan merkityksensä: formalisoituu, saa muodon jostakin täysin velvoittamattomasta, ulkoisesti sitovasta, ellei vieraasta ja vihamielisestä…

48. Jotakin täysin velvoittamatonta.
(09010509)

09010510

Kannattaako toistaa, että kuoleman kasvojen edessä sellainen ihminen ei voi edellyttää, että hän kokisi jotakin olennaista, pysyvää, joka ansaitsisi vakavan suhteen. Kaiken omansa hän kantaa mukanaan olemassa olemattomuuden tyhjyyteen, ja se mikä oli hänen omintaan, samaistui hän ’itseyteensä’, ei näytä hänestä arvokkaalta, ei todelliselta, ei olennaiselta. Mutta sitä enemmän kauhistuttavaksi tulee tietoisuus, jonka kanssa hän kohtaa loppunsa: tietoisuus siitä, että todellakin ’kaikki on lopussa’, nämä sanat saavat tässä täysin sananmukaisesti täydellisen katastrofin, olemisen metafyysisen mitätöitymisen merkityksen. Kaikki ne elämän kärsimykset, liikutukset ja järkytykset, jotka suojelevat tätä ’metafyysistä’ egoistia, pelko yksilöllisyytensä menettämisestä ympäröiviin kanssaihmisiinsä nähden, hän asettaa nyt viimeisen jumaluutensa, kuolemansa luisille portaille, kuoleman, joka tuo hänen silmiensä eteen näkymän absoluutista, itseisarvosta: lopullisesta instanssista, jonka kanssa olemassa olevasta suhteesta löytyy merkitys (oikeammin merkityksettömyys, eli siis negatiivinen itseisarvo, absoluutti, kaiken estävä, kirjaimellisesti vastakohta) ja ihmisenä oleminen, itse elämä’ (F220).

49. Olemattomuuden tyhjyys.
(09010510)

09010511

Tässä on välttämättä mainittava kaksi nimeä, jotka ovat tehneet henkisellä trupologiallaan (ruumis-) karmean palveluksen filosofialle. Ne ovat M. Heidegger ja K. Jaspers.

50. Henkinen raadollisuus.
(09010511)

09010512

Mikä on Heideggerin mukaan tärkeätä?K. Popper kirjoittaa heistä ironisesti: ’Heidegger soveltaa kekseliäästi Hegelin olemassaolemattomuuden teoriaa elämää koskevaan käytännön filosofiaan, eli ’olemassaoloon’. Elämää, olemassaoloa voidaan ymmärtää vain ymmärtämällä olemassaolemattomuutta. Kirjassaan ’Mitä on metafysiikka?’ Heidegger puhuu: ’Tutkimus asettaa tutkittavaksi vain olemassa olevan eikä mitään muuta,… vain olemassa olevan ja sen lisäksi – ei mitään muuta’. Mahdollisuus tutkia olemassaolemattomuutta (’Mistä löytäisimme olemassaolemattomuuden?’ ’Miten löytäisimme olemassaolemattomuuden?’) tekee mahdolliseksi se tosiseikka, että ’me tunnemme olemassaolemattomuuden’, me tunnemme sen kauhun kautta: ’Kauhu avaa olemassaolemattomuuden’.

51. Olemassaolemattomuus.
(09010512)

09010513

’Kauhu’, ’olemassaolemattomuuden kauhu’, ’kuoleman kauhu’ sellaisia ovat Heideggerin olemassaolon filosofian peruskategoriat, sellainen on elämä, jonka todellinen merkitys on ’olla jätetty heitteille olemassaoloon, joka on suuntautunut kuolemaan’. Ihmisen olemassaolo on tulkittava ’rautamyrskyksi’: ihmisen ’tietty olemassaolo’ on ’itseys’, tarve kuolla kiihkeästi sitä haluten… täydessä itsensä tiedostamisessa ja kauhussa’…

52. Rautamyrsky.
(09010513)

09010514

Mitä tarvitaan olemassaolon kokemiseksi ja arvostamiseksi Heideggerin mukaan?K. Jaspers julistaa nihilistiset pyrkimyksensä jopa selkeämmin (jos se on ylipäänsä mahdollista), kuin M. Heidegger. Vain kun kompastutte ei-mihinkään, nihilaatioon, opettaa Jaspers, olette kykeneviä kokemaan ja arvostamaan olemassaoloa. Jotta eläisitte olennaisuuden mukaan, teidän täytyy elää kriisin tilassa. Jotta kokisitte elämää, täytyy, ei vain riskeerata, vaan myös menettää! Jaspers vetää härskinä johtopäätöksenä historiallisen muutoksen ja kohtalon synkän ääripään ideaksi. Kaiken täytyy loppua, kaiken päättyä tappioon. Nimenomaan näin hänen illusioista vapaa älynsä ymmärtää todellisen historistisen kehityksen lain. Törmätkää tuhoon ja saavutatte elämänne henkeäsalpaavan huipun. Elämme todellisuudessa vain ’rajatilanteissa’, olemassaolon ja olemassaolemattomuuden rajalla. Elämän hyvä on aina yhteneväinen sen järkevyyden päättymiseen, erityisesti ruumiin elämän ääritilanteissa, ennen kaikkea ruumiillisen vaaran ääritilanteissa. Ette voi kokeilla elämää, ellette maista tuhoa. Nauttikaa omasta tuhostanne!

53. Nauti itsesi tuhoamisesta!
(09010514)

09010515

Tämän esittäjää voidaan pitää filosofisena pelurina tai gangsterina. On helppo arvata, että tällä demoninen ’pelon ja kauhun, loppuun ajetun pedon voittajan (O. Kolnai) uskonnolla, tällä todella absoluuttisella nihilismillä on vähän vain ihailijoita. Tämä hienostuneiden intellektuellien uskontunnustus, sellaisten jotka kieltävät oman järkensä ja sen myötä ihmisarvonsa’ (F221).

54. Aistien ja arvokkuuden kieltäminen.
(09010515)

09010516

Onko tällä nihilismillä vain muutamia kannattajia?Kaikki on K. Popperin arviossa oikeutettua paitsi yksi: että tällä nihilismillä on ’vähän ihailijoita’. On kulunut muutamia vuosikymmeniä siitä ajasta, kun Heidegger ja Jaspers esiintyivät myrkyllisine oppeineen, mutta heidän tahtoen tai tahtomattaan sitä olevat ihailijansa lisääntyvät ja lisääntyvät, eikä sillä ole loppua näkyvissä. Tästä olen puhunut edellä.

09010517

Mitä tapahtui Venäjällä 1985-91?Tunnettujen vuosien 1985-1991 tapahtumien jälkeen, kun ideologiset esteet kaatuivat, Venäjällä tuli muotiin puhua kuoleman teemasta. Taiteessa tästä tuli eräänlainen hallusinaatio. Venäläiset elokuvantekijät ovat viimeisten 10-12 vuoden mittaan tehneet elokuvia melkein poikkeuksetta genressä thrilleri, toiminta, salapoliisi… Ja filosofiaan on ilmestynyt tanatologian (toistamisen) ’spesialisteja’. Äskettäin kuoli 42 vuoden iässä filosofi A.V. Demitshev. Käytännöllisesti katsoen koko lyhyen elämänsä ajan hän työsti kuoleman teemaa. Hänen väitöskirjansa nimi oli «Философские и культурологические основания современной танатологии» (Nykyisen tanatologian filosofisia ja kulturologisia perusteita, 1997). Hän oli runoilija, nykyisen ’nekrorealismin’ taiteellisen suuntauksen teoreetikko, hän organisoi Pietarin Tanatologien yhdistyksen, oli eräs kahden kansainvälisen konferenssin (1993, 1995) aiheesta ’Kuoleman teema ihmiskunnan henkisenä kokemuksena’ alullepanija, mutta myös pyöreän pöydän keskusteluiden aiheista ’Kuolema uudessa arkaistisuudessa’ (1990), ’Kuolema lääketieteellisen tutkimuksen ongelmana’ (1992), ’Ivan Iljitshin kuolema: lukemisen strategia’ (1992), ’Kuolema 21. Vuosisadan kynnyksellä’ (1994), ’Hautausmaa kaupungin elämässä’ (1995). Oli viiden filosofisen almanakan ’Tanatosin kuviot’: Filosofisia ajatuksia kuoleman teemasta’ painoksen vastaava toimittaja, Pietari, 1992; ’Kuoleman teema ihmiskunna henkisessä kokemuksessa’. Pietari, 1993; Pietari, 1995; ’Kuolemisen taide’ Pietari, 1998. (F222) Kuten näemme, hän asetti elämänsä kirjaimellisesti kuoleman alttarille.

55. Tanatologian hyökyaalto.
(09010517)

09010518

Äskettäin toimineessa kolmannessa Venäjän filosofisessa kongressissa Donin Rostovissa (200209) voitiin nähdä tämän kuoleman muodin läsnäolo. Näin ’Filosofisen antropologian’ sektiossa sävyn keskustelulle antoi professori V.D. Gubinin esiintyminen teemanaan ’Ihmisen kuolema ja filosofinen antropologia’ (ks. Teesit kongressimateriaalin nide 3). Tässä muutamia professorin toteamuksia: ’Ihminen on pysyvä kuoleminen, päättyminen’, ’Inhimillinen elämä on aina epäonnistumisten ketju. Suurin piirtein mitään meistä ei tule’, ’Meistä tulee eläviä kuollessamme’, ’Suurin osa ihmisistä elää niin, että heidän olemassaololleen ei ole mitään tarvetta’. Kommentit, kuten sanotaan, ovat tarpeettomia.

56. Ihmiselämä on aina epäonnen ketju.
(09010518)

09010519

Onko filosofien 'mökä' jotenkin vaarallista?Valitettavasti, kuoleman apologia filosofiassa ja kulttuurissa ei ole niin viatonta; linkittyen antihumanismiin se valmistaa lähdettä sellaisen seikkailun irti pääsemiseen, joka uhkaa koko ihmiskuntaa tuholla. Nykymaailmassa kaikki on keskenään sidoksissa ja joidenkin ihmisten toiminta voi aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa (esimerkiksi biologista, ydinterrorismia). Filosofien ’mökä’ olemassaolosta kuoleman kasvojen edessä valaa vettä vaarallisten seikkailijoiden myllyyn, seikkailijoiden, jotka ovat valmiit ottamaan koko ihmiskunnan tuhon riskin, totuttaa ihmisiä ajatukseen ihmiskunnan mahdollisesta tuhosta.

57. Koko ihmissuvun tuhoutumisen riski.
(09010519)

090106

Niinsanotusta ’oikeudesta kuolla’

09010601

Kirjailija ja filosofi A. V. Katsura, esiintyen Yleismaailmallisen filosofikongressin venäläisten osallistujien loppuistunnossa Stambulissa (200308) sanoi kirjaimellisesti seuraavaa: ’Kukaan filosofeista ei puhunut oikeudesta kuolemaan: ’antakaa minulle oikeus kuolla’’. I.V. Vishev oikeutetusti vastasi hänelle: ’tärkeämpää on oikeus elää, kuolemaan olemme ilman oikeuttakin tuomittuja’.

09010602

Millä tavoin on 'oikeus kuolla' absurdi käsite?’Oikeus kuolemaan’ on itse asiassa typerä ilmaisu. Elämä myös siten eroaa kuolemasta, että se voidaan keskeyttää millä hetkellä hyvänsä ilman ihmisen tahtoa ja toivomusta. Kuolema taas tulee ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, tahtoi ihminen sitä tai ei. Oikeus johonkin on myönteinen käsite, joka merkitsee jonkinlaista vapautta. ’Oikeus kuolemaan’ on samanlainen typerä käsite, kuin oikeus tappaa, tehdä väkivaltaa, oikeus tehdä rikos, oikeus käyttäytyä epämoraalisesti. On olemassa sellaisia mahdollisuuksia tai sellaisia toiveita, jotka nousevat esiin tai sisältyvät oikeuteen elää. Ihmisen oikeus ei merkitse mitään ilman vastuuta. Sillä yhden ihmisen mikä hyvänsä oikeus ei saa olla ristiriidassa toisen ihmisen oikeuksien kanssa. Äidin oikeus on toivoa lapselleen oikeutta elää, elää ja elää. Hän antoi lapselleen elämän ja luonnollisesti toivoo, että tämä täysin määrin käyttäisi tätä oikeutta elää. Tämän takia synnytetyn lapsen velvollisuus on tiedostaen vastuunsa äidille, elää ja tehdä kaikkensa jottei hän joutuisi ennenaikaiseen loppuun. Mutta jo oikeudesta kuolemaan hänen ei pidä edes haaveilla, jos hän on hyvä poika tai hyvä tytär. Kyllä, on olemassa tapauksia, joissa ihminen uhraa elämänsä, esimerkiksi sodassa. Kuitenkin nämä tapaukset ovat poikkeuksia, jotka vain vahvistavat säännön. Uhrit voivat olla oikeutettuja, jos ne annetaan elämän edestä maapallolla. Elokuvassa ’Tshapajev’ («Чапаев») on eräs luonteenomainen pojan dialogi sotakokin kanssa: ’Setä, setä, miksi ihmiset menevät kuolemaan? – Miksi?.. Hm, selvästi siksi, että hyvää elämää kaikki haluavat. Jos ihmiset menevät kuolemaan, niin ei siksi, että he ovat päättäneet käyttää ’oikeuttaan kuolla’. Yksinkertaisesti tähän heitä pakottavat olosuhteet, sisäiset (esimerkiksi sietämättömät kärsimykset) tai ulkoiset (esimerkiksi osallistuminen sotatoimiin).

58. Oikeus kuolla.
(09010602)

09010603

Onko ihmisellä oikeus kuolla?Yleisesti ’oikeus kuolla’ on ovela ilmaisu. Mitä tarkoitetaan kuolemalla? Omaa vai toisen kuolemaa? Jos omaa, tätä oikeutta on nimitettävä oikeudeksi tehdä itsemurha. Jos toisen, niin oikeutta on nimitettävä oikeudeksi tehdä murha. Selvää, että mitään tappamisen oikeutta ei ihmisellä ole. Siis oikeudesta kuolemaan yleisenä oikeutena, siihen liittyen myös oikeus itsemurhaan ja oikeudesta tappaa, ei saa puhua. Siis ’oikeus kuolla’ on sikäli määrittelemätön ilmaus, että se voidaan tulkita myös oikeudeksi tappaa ja yleensä oikeudeksi tuhota elämää sellaisenaan. Jäljelle jää ensimmäinen merkitys: oikeus itsemurhaan. Juuri tästä on tavallisesti kysymys, kun puhutaan oikeudesta kuolemaan. Viime aikoina sellainen ’oikeus’ on usein yhdistetty eutanasia-ilmiön käsitteeseen (ks. Jäljempänä s. Xxx). Moraalisessa ja humanistisessa mielessä oikeutta kuolemaan ei voikaan olla olemassa. Niissä harvoissa tapauksissa, että ihminen uhraa elämänsä muiden elämän takia tai kun hän on kuolettavasti sairas ja sietämättömien tuskien takia tahtoo poistua elämästä, ei ole itse asiassa kysymys itsemurhaoikeuden toteuttamisesta, vaan pakollisesta askeleesta, eli täysin päinvastaisen oikeuden toteuttamisesta. Joku ihmisen oikeus on tämä mahdollisuus esiintyä määrätyllä tavalla, tässä yhteisössä hyväksyttyjen (tai yleisesti hyväksyttyjen) moraalinormien ja oikeuksien määrittelemällä tavalla. Sallivatko moraali ja oikeus itsemurhan ja tappamisen? Ei. Ihminen tietysti voi lopettaa elämänsä itsemurhaan tai tappaa jonkun muun. Niin, hänellä on tällainen mahdollisuus. Mutta hänellä ei ole oikeutta tehdä tätä. Eli siis moraali ja oikeus sellaisinaan eivät salli ihmisen toteuttaa tällaista mahdollisuutta, ne tuomitsevat pyrkimyksen toteuttaa itsemurha tai tappaminen. Voidaan kysyä, entä miten on kuolemanrangaistuksen suhteen? Sillä tavoin joillakin ihmisillä (tuomarit ja pyövelit) on oikeus tappaa joku muu. Niin, sellainen ’oikeus’ on olemassa, mutta tämä ei ylipäänsä ole oikeus tappaa, vaan varsin rajoitettu ’oikeus’ (lailla säädelty) tehdä päätös kuolemanrangaistuksesta ja toteuttaa tämä päätös. Muuten, on oikeampaa puhua, ei joidenkin ihmisten oikeudesta kuolemanrangaistukseen, vaan näiden ihmisten (tuomareiden, pyöveleiden) murheellisesta, raskaasta velvollisuudesta päättää konkreettisen ihmisen kuolemanrangaistuksesta ja toteuttaa tämä päätös. Nyky-yhteiskunnassa myös tämä varsin rajoitettu mahdollisuus riistää jonkun elämä oikeuden päätöksellä yhä enemmän irrotetaan valtioiden oikeuskäytännöstä. Maailman eturivin maista, kuten tiedämme, kuolemanrangaistus on poistettu. Tämä tarkoittaa, että nykyinen moraali ja oikeuskäytäntö ovat oikeuden päätöksellä sallittavaa tappamista vastaan (F223).

59. Onko ihmisellä oikeus kuolla?
Maailman eturivin maista, kuten tiedämme, kuolemanrangaistus on poistettu. Tämä tarkoittaa, että nykyinen moraali ja oikeuskäytäntö ovat oikeuden päätöksellä sallittavaa tappamista vastaan. (09010603)

09010604

Jos analysoidaan ilmausta ’oikeus kuolemaan’ logiikan kannalta, niin voidaan sanoa, että ne jotka käyttävät tätä ilmaisua ilman yhteyttä (itseensä, toisiin), tekevät loogisen käsitteiden sekoittamisen virheen. Tappamisen käsite sekoitetaan käsitteeseen kuolema. Mutta nämä ovat periaatteessa eri käsitteitä. Kun puhutaan oikeudesta johonkin, tarkoitetaan oikeutta tehdä jotakin. Kuolema ei ole jonkun tekemistä (toiveen tai tahdon mukaan), vaan joidenkin objektiivisten prosessien tulos (tappava sairaus, haaksirikko, katastrofi, onneton sattuma jne.) Tai ihmisen toiminnasta, kun hän yrittää riistää itseltään elämä (itsemurha) tai muiden elämän (murha). Jos vielä pohditaan teemaa oikeus riistää jonkun elämä, niin ei pidä puhua oikeudesta kuolla, vaan oikeudesta murhata (yksityisessä tapauksessa itsemurha) eli oikeudesta tehdä jotakin, joka johtaa kuolemaan. Ne jotka puhuvat oikeudesta kuolemaan tahtoen tai tahtomattaan naamioivat halunsa omata oikeus tappamiseen (itsemurhaan). Käyttäen ilmaisua ’oikeus kuolemaan’ oikeamman, tarkan ilmaisun ’oikeus tappaa (tappaa itsensä)’, he ikään kuin haluavat neutraalin, jalomman ja vastaavasti, hyväksyttävämmän tämä oikeus tappaa (tappaa itsensä). ’Oikeus kuolemaan’ kuulostaa kauniilta, pateettiselta. Mutta ilmausta ’oikeus tappaa’ ja ’oikeus tappaa itsensä’ ei käytännöllisesti katsoen lainkaan käytetä, koska ne paljastavat näiden ’oikeuksien’ epämoraalisen, epäinhimillisen olemuksen. Mutta seuraa myös, että ne jotka puhuvat ’oikeudesta kuolemaan’ pettävät itseään ja /tai pettävät muita.

60. Jokainen haluaa hyvän elämän.
(09010604)

09010605

(Muistutamme, että ne, jotka tappavat (oikeuden päätöksellä tai yksityisin motiivein), yrittävän välttää sanaa ’tappaa’. Puhutaan kuolemanrangaistuksesta, rangaistuksen korkeimmasta määrästä (tuomiotapauksessa) tai likvidoinnista, (märästä asiasta?), käyttävät myös ilmausta ’lakaista’, ’lopettaa’, ’tumpata’ jne. Mistä tämä puhuu? Tämä puhuu siitä, että syvä inhimillinen moraali tuomitsee minkä hyvänsä elämän loukkauksen, mutta erillisissä tapauksissa tällaista elämän loukkaamista tapahtuu (valtiollisten elinten taholta tai henkilökohtaisin motiivein), niin yritetään rauhoittaa omaa omaatuntoa tai olla järkyttämättä sitä avoimelle sanalla ’tappaminen’, vaan valita neutraalimman, vähemmän emotionaalisesti väritetyn sanan tyyppiä ’korkeimman asteen rangaistus’ tai ’lopettaa’, ’tumpata’, ’likvidoida’.)

61. Tappamisen eufemismeja.
(09010605)

090107

Tappamisen filosofia

09010701

Kuoleman apologia filosofiassa ja kulttuurissa kasvattaa eräitä rikollisuuteen taipuvaisia ihmisiä tappamisen filosofian hengessä.

09010702

Ensimmäinen esimerkki. 200302-03 kanavalla ТВС näytettiin kaksisarjainen dokumenttifilmi pietarilaisesta tappajajengistä, pääasiassa opiskelijoita, jotka tappoivat kahdesta syystä: nietzscheläisestä ja saadakseen rahaa. Tämän jengin johtaja oli opiskelija Sergei Repnikov. Tämä opiskelija oli lukenut paljon Nietzscheä ja oli nietzscheläisyyden hengen läpitunkema (hän tunsi itsensä yli-ihmiseksi, että hän voi, on vahva ja muut, useimmat ovat ali-ihmisiä, roskaa). Kaikki alkoi siten, että hän, Aleksei Djadkin, ja Ksenia Kovalev katsoivat videolla ohjaaja Alfred Hitchcockin elokuvan «Веревка» (Köysi), missä kerrotaan siitä, kuinka kaksi ystävystä kuristivat köydellä kolmannen, kätkivät hänet arkkuun, mutta paljastuivat siksi että eivät ymmärtäneet kätkeä surmatun hattua. Katselun kuluessa sikisi keskustelu. Repnikov ja Djadkin eivät keskustelleet murhan moraalisesta puolesta, vaan syyttivät näitä kahta ystävystä tyhmyydestä siinä, että he sortuivat mitättömään pikkuseikkaan. Repnikov muisti tällöin Raskolnikovin Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta, jota hän myös syytti heikkoudesta. Repnikovilla ja Djadkinilla syntyi ajatus ylittää näiden sankareiden suoritus, tehdä rikos, eli tappaa joku niin, etteivät jää kiinni. Tapaus esiteltiin. Tämä seurue tuli Repnikovin tuttavan opiskelija Plotkinin asuntoon, kun tämä muistutti häntä 200 dollarin velasta. Djadkin löi uhria erityisesti valmistetulla metallinuijalla. Ystävykset järjestivät myös Kovalevan osallistumaan murhaan: hän työnsi neulan onnettoman korvaan. Hävittääkseen jälkensä kaverukset rosvosivat Plotkinin asunnon. Repnikov sai paljon rahaa. Seuraavassa murhassa nämä ’ystävykset’ toimivat jo täysin harkiten, humaltuneena rankaisemattomuudestaan ja toivoen vielä pääsevänsä voitolle. Heihin liittyneelle neljännelle jengin jäsenelle Semjonov sanoi, että opiskelija Patskevitshilla on rahaa ja että tämä opiskelija on arvoton ihminen. He ja Semjonov osallistuivat murhaan. Repnikovilla ja Kovajovalla heräsi ruokahalu. Tarvittiin vielä rahaa. Heihin liittynyt viides jengin jäsen Nekrivda sanoi, että hänen ystävänsä sotilasopiston kurssilainen Stepan Pasjko kerää rahaa autolla ja säilyttää asunnossaan 1000 dollaria. Kurssilainen tapettiin samaan tapaan. Samalla tavalla Nekrivdan mukaan tapettiin hänen luokkatoverinsa liikemies Iskanderov. Häneltä jengi löysi 10 tuhatta dollaria. Ja lopuksi he tappoivat liikemies Aleksei Skorodelovin, Kovaljovan entisen rakastetun, samasta syystä. Kovaljova ei halunnut tätä murhaa ja hänen täytyi kätkeytyä näiltä ’kavereilta’. Saatuaan tietää Skorodelovin murhasta hän ilmoittautui syyllisenä miliisille, vaarantaen henkensä. Repnikov toisen murhan jälkeen kehui Kovaljovaa siitä, että tämä osaa Zarathustransa, ’Tahto ja valta’ ja ylipäänsä tietää kaiken. Repnikovin pidättämisen jälkeen hänen kirjoituspöydältään löydettiin Nietzschen kirja, jossa oli alleviivattu sanat ’Totuutta ei ole, kaikki on sallittua’. Tunnetusti kaikissa jengin murhissa he jättivät rikospaikalle fasistien hakaristimerkin. Nietzsche verellä ristittiin Hitlerin kanssa.

62. Tappajakertomuksset.
(09010702)

09010703

Toinen esimerkki. Äskettäin Rjazanissa tuomittiin kaksi sarjamurhaajaa, Tshurasov ja Shurmanov. Nämä murhaajat rankaisivat ankarasti uhrejaan, tappoivat heidät kirveellä, vasaralla, nuorapampulla, sitten paloittelivat ruumiit ja polttivat uunissa. Joidenkin uhrien päät ryöstettiin kotikäyttöön. Tyttö Ani Polovinkinan kallosta Tshurasov teki maljakon ja jatkuvasti rakasteli sen kanssa, koki nautintoa sen miettimisestä. Hän kehitti kokonaisen tappamisen filosofian. Hänelle ’elämä ja kuolema olivat samalla rajalla’ (hänen asiansa tutkijan sanojen mukaan), eli olivat samamerkitykselliset kategoriat. Hänelle oli kiinnostavaa ’tutustua’ tähän rajaan, riistämällä henki joltakin, miettimällä ja eläytymällä tähän siirtymiseen elämästä kuolemaan. Murhien ansiosta Igor Viktorovitsh Tshurasov toteutti itseään yli-ihmisenä, joka jakaa oikeutta ihmisille, erityisesti puhdistaa yhteiskuntaa roskasta, tarpeettomista ihmisistä. Toisin sanoen murhat antoivat hänelle vallan ihmisten yli. Tässä Tshurasovin ’tappamisen filosofiassa’ on helppo nähdä nietzscheläiset motiivit (F224). Ja Tshurasov päätyi kuten Nietzsche, psykiatriseen sairaalaan.

09010704

Voidaan esittää monia samanlaisia tapauksia. Kun kuolemassa nähdään ajatus, kun tunnistetaan sen samamerkityksellisyys elämän kanssa tai sitä arvostetaan jopa enemmän kuin elämää (F225), silloin siirtyminen tappamisen (tai itsemurhan) filosofiasta on yksi askel reaaliseen murhaan (itsemurhaan).

09010705

Itsemurhan tapauksessa on kuvaavia kaksi esimerkkiä.

09010706

1. Muinaisessa Kreikassa eli filosofi Hegesias (noin 320-280). Hän sai Peisitanatosilta lisänimen ’itsemurhan puolustaja’ tai ’kuoleman opettaja’. Hegel on kirjoittanut:

09010707

’Hegesias johdonmukaisesti pitäytyi kyreneläisen koulun opeissa. Tämä on yleisesti ilmaistu aforismissa, jota hän varsin usein toisti: Täydellistä onnea ei ole. Ruumista kiusaavat monenlaiset vaivat, ja sielu kärsii niiden mukana, tämän takia valitsemme ilman erotusta joko elämän tai kuoleman. Itsessään mikään ei ole miellyttävää eikä epämiellyttävää’, eli yleisyys on poistettu miellyttävän ja epämiellyttävän kriteereistä; tämän vuoksi itse tämä miellyttävän ja epämiellyttävän kriteeri on määräytymätön; mutta koska sillä ei ole mitään objektiivista määrittelyä, se on muuttunut pelkäksi sanaksi. Tällä tavoin määräytyvän yleisen edessä häviää olemattomiin olemassaolemattomana kaikkien määräytymättömyyksien summa, tietoisuuden ykseys, sellaisenaan, ja vastaavasti häviää olemattomiin yleisesti jopa itse elämä. ’Harvinaisuus, uutuus tai mielihyvän ylimäärä herättää joissakin mielihyvää, mutta joissakin taas mielipahaa. Köyhyydellä ja rikkaudella ei ole mitään merkitystä miellyttävän suhteen, koska näemme, että rikkailla ei ole sen enempää ilonaiheita kuin köyhilläkään. Täsmälleen samoin orjuuden ja vapauden suhteen, aristokraattinen ja epäaristokraattinen käyttäytyminen, tuttuus ja tuttuuden puute ovat yhdentekeviä suhteessa miellyttävyyteen. Vain tyhmyreille voi näin olla merkitystä elämällä, viisaalle on yhdentekevää elää tai olla elämättä’, ja hän, johdonmukaisesti, on riippumaton, itsenäinen. (…) [Diog. Laërt., II, 93 — 95.]. Yleispätevyyden, joka syntyy Hegesiuksen yksilöllisen tiedostamisen vapauden periaatteesta, hän muotoili erottamaan viisauden täydellisen yhdentekeväisyyden tilaksi; tämä yhdentekevyys kaiken suhteen, joka edustaa itsessään kieltäytymistä kaikesta toiminnallisuudesta, on täydellistä irtautumista elämästä itsessään, on kaikkien sen tapaisten filosofisten järjestelmien lopputulema. Legenda kertoo, että silloin vallassa ollut Ptolemaios kielsi Hegesiusta, joka asui Aleksandriassa, pitämästä luentoja, koska hän herätti monissa kuulijoissaan sellaisen yhdentekevyyden elämää kohtaan, sellaisen kyllästyneisyyden sitä kohtaan, että he päätyivät itsemurhaan. [Сiс., Tusc. Quaest., I, 34; Val. Max., VIII, 9.].’ (F226)

09010708

’Hegesiaksen mielestä, esittää yhteenvetona J.V. Sogomonov, elää kannattaa vain, kun on etukäteen tiedossa, että elämältä odotettavissa olevien nautintojen summa ylittää sen aiheuttamien kärsimysten summan. Mutta kannattaa vain harrastaa moraalista aritmetiikkaa, varotoimenpiteenä, Hegelin mukaan, ihminen, nopeasti tulee lohduttomaan lopputulokseen: todellinen elämä antaa enemmän kärsimystä kuin nautintoa. Yksinkertainen laskelma vakuuttaa, kun tase tehdään, että ei ole mieltä elää ja on välttämätöntä, niin kauan kuin ei ole vielä liian myöhäistä, poistua elämästä. Tradition mukaan, jonka Cicero on kertonut, Hegesiaksen luennot Aleksandriassa olivat kielletyt, koska ne mahdollistivat yksityisiä itsemurhia.’ (F227).

09010709

Diogenes Laertios on huomauttanut, että Hegesiuksen kannattajat itse asiassa ovat pyyhkäisseet pois rajan elämän ja kuoleman välistä. Sillä heille, hän kirjoitti, 'mieluisa on elämä yhtä hyvin kuin kuolema', 'elämä itsessään on järjettömälle ihmiselle miellyttävä, mutta järkevälle yhdentekevä' (F228).

09010710

2. Esimerkki K.E. Tsiolkovskin pojasta Ignatijsta. Hän oli hyvin lahjakas nuorukainen, mutta luki paljon Schopenhaueria, Nietzscheä, kuunteli keskustelua muodikkaasta aiheesta maailmankaikkeuden lämpökuolemasta eikä sietänyt tämän mielen nekrofilian painetta, lopetti itsensä. Näin kertoo tämän K.E. Tsiolkovskin tragedian K. Altaiskij:

09010711

’Vanhempi sisar Ljuba kirjoittaa päiväkirjassaan:

09010712

’Ignatij on aivan alamaissa ja ajatuksissaan. Kun kysyt häneltä jotakin, hän ei kuule’.

09010713

Ignatij on isänsä kanssa Kalugan kaupungin ulkopuolella puistossa. (…) Hän ei enää ymmärrä keskustelukumppaniaan isää, vaan pitää häntä opponenttinaan.

09010714

’Poika kulta! Mikä onni riidellä kanssasi!’ ajattelee ¨Tsiolkovskij, mutta tässä hän erehtyy. Pojan tietoisuus jäätyy kylmästä pessimismistä. Hän yhä useammin ja useammin ymmärtämättömällä itsepäisyydellä siteeraa Nietzscheä ja Schopenhaueria. Isä muistuttaa häntä, että on myös valoisia mieliä, kuten Belinskij, Tshernyshevskij.

09010715

— Minä olen samaa mieltä Belinskijn kanssa, joka on sanonut, että todellisuus on avannut silmämme, kuohahtaa Ignatij. – Mutta miksi? Olisi parempi, että sulkisi…

09010716

On aihe, joka ei jätä välinpitämättömäksi ei isää eikä poikaa. Tämä aihe on lämpökuolema. Niinä vuosina tieteellisissä piireissä kaikki osapuolet puhuivat maailmankaikkeuden lämpökuolemasta. Kysymyksessä oli valon ja pimeyden, tieteen ja uskonnon, materialismin ja idealismin taistelu. Tämä oli säälimätön taistelu. Poika sanoi isälle.

63. Maailmankaikkeuden lämpökuolema.
(09010716)

09010717

Mikä tunnustettiin ainoaksi Maailmankaikkeuden lainomaisuudeksi?— Luonnossa tapahtuu paljaalle silmälle näkymätön energian hajoamisen prosessi. Aurinko peruuttamattomasti antaa energiaansa ympäristölle, energia leviää, häviää jäljettömiin, maailmankaikkeudessa kuulumattomin askelin etenee lämpökuolema. Aurinko sammuu, mutta yhdessä auringon kanssa ja jopa ennen sitä päättyy elämä aurinkokunnan kaikilla planeetoilla. Lämpökuolema ei ole vain meidän osamme, vaan myös muiden linnunratojen osa. Sinä, isä, ehdotat ihmiskunnalle ohjattavaa johdettavaa lentokonetta, lopulta, lentävää laitetta, joka kykenee liikkumaan planeettojen välisessä avaruudessa. Mutta katso, se ei ole ratkaisu, ei pelastus. Se on joka reaktiivinen laite, nimittäkäämme sitä rakettilentokone, josta luin vielä julkaisemattomassa työssäsi, se on ammus, joka kykenee lentämään haudalta haudalle. Lentää kuolemaantuomitulta maa-planeetalta tuomitulle Venukselle, häviämään tuomitulle Marsille. Tämä on järjettömyyttä! Miehekkäämpää on hyväksyä kuolema ainoaksi maailmankaikkeuden lainomaisuudeksi.

09010718

Tsiolkovskij kuuntelee poikaansa eikä tunne häntä: onko se hänen poikansa, elämäniloinen, viisas, lahjakas ja rohkea? Mistä kotoisin on hänessä tämä synkkä filosofia kaiken katoamisesta? Hirveintä hänen päättelyketjussaan on sen kiistattomasti todelliset lenkit. Niin, aurinko on tuomittu sammumaan, kuten ennen sitä ovat sammuneet miljardit auringot. Kyllä, auringon kuollessa ovat tuomitut häviämään Maa, Mars ja Venus. Kyllä, joskus Linnunrata lakkaa olemasta, tämä miljardeista auringoista muodostuva jättiläislinssi. Ihmistietoisuudelle on annettu näkymä kuolemasta: on yhdentekevää, että koiperhonen elää vain päivän, yksivuotinen kasvi muutaman kuukauden, eläin vuosia, ihminen vuosikymmeniä mutta aurinko miljardeja vuosia. Tärkeätä on, että kaikella on loppu ja loppuna on kuolema. Muuten, myös itse ajan ottavat lämpökuoleman kannattajat epäilyksen alle. Ignatij toistaa vieraita sanoja, että ajalla ja avaruudella ei ole reaalista objektiivista olemassaoloa. Esineillä ei ole olemusta, ne ovat vain meidän kuvitelmiamme. Tämä tarkoittaa, että yksi sekunti ja miljardi vuotta eroavat toisistaan vain meidän kuvitelmissamme. Ja vain kuolema on ehdoton ja reaalisesti väistämätön.

64. Vain kuolema on absoluuttisen reaalinen ja ehdoton.
(09010718)

09010719

Tämän sanottuaan Ignatij katsoo isää merkitsevästi, toivoo kirjaimellisesti, että isä löytäisi vakavia, vakuuttavia vastaväitteitä. Sillä hänen isänsä on viisas ja tarkkanäköinen.

09010720

Kas siinä sanoisi ääneen vanhemmalle Tsiolkovskijlle, vakuuttaisi pojan, että hän on valheellisella tiellä. Sillä jos tunnustetaan, että lämpökuolema on ehdoton laki, silloin tunnustetaan, että triljoonia vuosia olemassa ollut maailmankaikkeus jo aikoja sitten olisi kuollut. Eikö olisi todellisempaa olettaa, että Maailmankaikkeus ei koskaan mene keskeytymättömään suurenmoiseen prosessiin: vain auringot sammuvat, mutta muut samanaikaisesti syttyvät. Maailmankaikkeudessa tapahtuu ikuinen voimien leikki, yksi energia siirtyy toiseksi, ja sen vuoksi Maailmankaikkeus on ikuisesti nuori ja kukoistaa. (…)

09010721

Tsiolkovskij ei epäile, että Ignatij on erinomainen matemaatikko ja luonnontieteilijä, Moskovan yliopiston ylpeys, hänen todellinen perillisensä ja seuraajansa. Vain kuinka saisi hänelle palautetuksi elämänilon, kuinka saisi häneen puhalletuksi optimismia? Äskettäin Kalugan ystävät pistäytyivät Moskovassa tapaamassa Ignatijta ja kuulivat hänen nykyisen uskontunnustuksensa: ’Parasta ihmiselle on kuolema!’

65. 'Paras mies on kuollut'
(09010721)

09010722

Ja vielä havaitsivat vodkan hajun. Vodka ja pessimismi, se on paha enne (…)

09010723

Irrallisesti, hajallaan antavat nuoret ihmiset opiskelija-asuissaan pahaenteisiä yksityiskohtia:

09010724

— Nurkasta nurkkaan synkkänä, typertyneenä ja äkisti sanoi: ’Mikään ei voi muuttaa häpeällistä elämää’.

09010725

— Ei tanssia, ei teatteria, ei konsertteja, ei vierailuja. Pois lähetti ikävästi hymyillen. Vahvisti: ’Koko tämä peli on kuurunpiiloa kuoleman kanssa’.

66. 'Kuurunpiiloa kuoleman kanssa'
(09010725)

09010726

— Istui bulevardin penkillä. Pehmeät lumihiutaleet putoilivat. Pää, hartiat muuttuivat valkeiksi, mutta hän ei huomannut. Puhui mietteissään. ’Lumi on kaiken unohdus. Poistuminen Olemassaolemattomuuteen. Kaikki on valkeata. Koko Maailmankaikkeus on valkeassa kuolinpaidassa. Jotkut kansat pitävät valkeata väriä surun värinä.’

09010727

— Jättikö hän viestin ennen kuolemaa?

09010728

Ei. Muuten, ehkä viesti olikin olemassa, mutta sen poisti yliopiston johto. Kuitenkin itsemurha on varjo yliopiston yllä. Hän myrkytti itsensä kaliumsyanidilla.’ (F229)

09010729

Lähellä itsemurhafilosofiaa on myös terrorismin filosofia. Sekä itsemurhan tekijä että terroristi ovat samassa määrin arvostamatta elämää. Ero heidän välillään on vain siinä, että terroristin tietoisuudessa murhaajan ja itsemurhaajan tietoisuus ovat samanaikaisesti läsnä. Tähän on viitannut A. Camus. Innostuneena ensimmäisen Venäjän vallankumouksen kekäleistä, heidän valmiudestaan oman henkensä kaupalla synnyttää uudelleen yleinen oikeudenmukaisuus, hän kirjoitti ’Kapinoivassa ihmisessä’: ’Tämä purskahteleva kourallinen ihmisiä, pysytellen venäläisessä kansanjoukossa, valitsi itselleen pyövelin ammatin, johon heitä ei mikään vaatinut. He olivat purskahdus paradoksista, joka yhdisti itseensä ihmiselämän kunnioituksen ja oman elämän halveksunnan, joka ulottui aina itsetuhon pelkoon saakka. Doru Brilliant ei lainkaan ollut kiinnostunut ohjelman hienouksista. Hänen silmissään terroristinen liike oli oikeutettu ennen muuta uhrin kautta, uhrin, jonka antoivat sen osanottajat… Kaljajev oli myös valmis millä hyvänsä hetkellä uhraamaan henkensä. ’Sen lisäksi hän hirveästi toivoi tätä uhrausta.’ Valmistautuessaan hyökkäykseen Pleviin hän tarjoutui heittäytymään hevosen kavioiden tallattavaksi ja kuolemaan ministerin edestä. Mutta Voinarovskin pyrkimys itsensä uhraamiseen yhdistyi kuoleman houkutukseen. Arestiin jouduttuaan hän kirjoitti vanhemmilleen: ’Montako kertaa nuoruudessani minulle tuli mieleen ottaa itseni hengiltä…’’ (F230)

090108

Alfred Hitchcock ja muut

09010801

Eräs tunnetuimmista antikulttuurin toimijoista on ollut angloamerikkalainen elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock (1901-1980).

09010802

Näin hänestä kertoo televisiojuontaja Innokentij Ivanov ohjelmassa «Сферы» (Sfäärit) kanavalla «Культура» (20030504 ja 20030505):

09010803

’Hänen suosikkinsa oli Anthony Perkins, Hitchcockin klassikon, psykoosin tähti ja tyypillinen psykopaatti, joka lopulta lopetti itsensä. Ollen tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa Hitchcock pystyisi täysin olemaan tasapainoton tyyppi, mutta hänet pelasti hyväluontoisen pyknikon porvarillinen luonne. Elokuvista ei osaa sanoa… 167 kiloa läskiä, muodottomuutta ja komplekseja. Tällainen kauhea hirviö oli Alfred Hitchcock ihanan elämänsä lopussa. Kun Amerikassa juhlittiin hirveän ohjaajan 80-vuotispäivää, hänen kollegansa näkivät, artritiksen raunioittaman, alkoholin läpikyllästämän ja iänikuiseen tummaan pukuun pukeutuneen jätin. Sellaisia samanlaisia pukuja Hitchcockilla oli koko uransa aikana 12. Kaikki ne oli ommellut kerralla sama räätäli, joka teki jokaisen pukukopion teki yhtä kokoa suuremmaksi arvaten asiakkaan vähittäisen ja väistämättömän koon kasvun. Kauhun mestari oli aina lihava ja kömpelö. Jopa lapsuudessa, kun hänen kasvattajansa jesuiitat rankaisivat poikaa rötöksistä kumipampulla. Lontoolaisessa Pyhän Ignatiuksen collegessa, mihin vuonna 1906 joutui 7-vuotias Hitchcock, vallitsi demokraattinen traditio: sillä joka odotti pieksemistä, oli oikeus siirtää rangaistusta, mutta ei enempää kuin viikolla. Oppilaat tietenkin käyttivät siirtämisoikeutta, mutta sitten seitsemän päivän ajan kärsivät öisin hirveästä kauhusta. Myös Hitchcock vapisi: häntä ei kuitenkaan huolestuttanut itse pieksäminen, vaan sen odottaminen. Tästä kauhun tuottamisesta, joka sittemmin sai nimen susping, tuli Hitchcockin ohjausmenetelmä. Mestari ymmärsi, että itse pieksämistapahtuma, vaikkakin kauhea ja käsittämätön, ei ilmeisyydellään voinut johtaa järjen sekoamiseen. Odottaminen ja pieksämisen etukäteismaistelu, taiteellisesti näytettynä voivat sen tehdä. Pääasia on laskea niiden aika ja voima.

67. Sasping.
(09010803)

09010804

Elokuvajohtaja kommentit:

09010805

’… Kauhu vaatii oven näkemistä, oven, jonka kahva hitaasti kääntyy, koska et tiedä, mitä oven takana on ja mikä sinua uhkaa. Mutta ohjaustaito on löytää täsmälleen oikea kahvan kääntymisnopeus, koska jos se kääntyy liian nopeasti, kauhu ei saavuta huippuaan, ja jos se kääntyy liian hitaasti, katsoja kyllästyy.

09010806

Jos joitakin komplekseja täytyy etsiä lapsuudesta, Hitchcoc ei ole poikkeus: häntä pidettiin aina lihavana ja muodottomana. Lapsuudessa hänen kanssaan ei leikitty, poikaiässä ei hänen kanssaan oltu ystäviä, nuoruudessa häntä ei haaveiltu vuodetoveriksi. Hitchcock kärsi komplekseista ja opiskeli hyvin ensin jesuiittacollegessa, sitten merenkulkuteknisessä oppilaitoksessa ja Lontoon yliopistossa. Koulutettu ja järkevä nuorukainen oli tovereille ja naisille lainsuojaton, mutta ei pomoille: he eivät kaivanneet seksisymbolia vaan asiantuntijaa. Työnteossa Hitchcockilla ei koskaan ollut ongelmia. Aluksi hänet pestasi sähkötysyhtiö sähkömieheksi, mutta sitten hän sai tietää vakanssista filmistudiossa. Pulskimus ilmestyi paikalle ja pääsi ensimmäisenä haastatteluun. Aluksi hänelle uskottiin tekstien piirtäminen, mutta vuodesta 1925 komennettiin kuvaamaan. Studiossa tarvittiin uusia filmejä, mutta ohjaajia oli tarpeeksi. Elokuvaan rakastuneelle Hitchcockille ilmestyi mahdollisuus, mutta hän menetti sen. Uskoa häneen osoitti skenaristi ja ohjaajan assistentti punakka ja energinen Alma Revil. Aluksi hän riisti 25-vuotiaan Hitchcockin viattomuuden, ja sitten meni tämän kanssa naimisiin. Alma auttoi tulevaa mestaria kuvaamaan ensimmäisen filmin ja oli kuolemaansa saakka ohjaajan varjo kuvauspaikalla. Hitchcock pelkäsi aina kuvauksia: hän ei osannut organisoida mitään, vaivoin tuli toimeen näyttelijöiden kanssa, ujosteli antaa ohjeita. Mutta Hitchcock tiesi tarkalleen, mitä hänen piti saada filmistä: häntä miellytti luoda jännitystä, päästää valkokankaalta ilmoille kauhun impulsseja. Mieleltään ohjaaja jäi ainaiseksi lapseksi, jota kauhu hypnotisoi ja lääkitsee.

68. Hitchcock tiesi tarkalleen, mitä hän halusi filmiltään.
(09010806)

09010807

Psykiatri ja taiteilija Andrej Bilzhon kommentit:

09010808

’Jokainen televisiokatsoja muistaa, kun hän oli pieni, kuinka häntä kauhu kiehtoi. Kaikki sadut ovat varsin pelottavia: sudet syövät tai itse sudet kuolevat tai hyvät punahatut, metsästäjät tai muut tuhoavat ne. Veri virtaa yksinkertaisesti jokena. En edes puhu siitä, että lapset pelottelevat toisiaan, kun he kerääntyvät pieniksi ryhmiksi: he kertovat hirveitä asioita hautausmaalta, kuolleista, mustasta, mustasta huoneesta, jossa on musta, musta ihminen ja niin edelleen. Tämä merkitsee, että he jotenkin nauttivat, tarkoittaa, että tämä vaisto istuu meissä jokaisessa. Me pelkäämme, ja se vetää meitä tähän kauheaan maailmaan.’

09010809

Hitchcockin jännitys ja kauhu ovat puhtaasti englantilaisia, ne on kasvatettu Conan Doylen, Agatha Christien romaaneissa, vaikka hän teki kaikki mestariteoksensa Hollywoodissa. Amerikkalaiset aikanaan ostivat tulevan neron. Hitchcock laittaa kompleksejaan valkokankaalle kaikkialla. Huomion puuttumisen heikomman sukupuolen taholta ohjaaja muistaa ainaisesti. Tämän takia hän vihaa naisia ja kostaa heille elokuvissa. Kenet hyvänsä blondin Hitchcock oli valmis tappamaan, mutta tässä hän harrasti masokismia. Hän kuvasi vain naisia vain valkeita hiuskuontaloita, punahuulisia ja näyttävärintaisia. Hitchcock kuvasi heitä siten, että se vastasi hänen salaisia toiveitaan. Hän takoi heitä käsirautoihin, ja raahasi heitä poliisiin ja nokki heitä petolinnun nokilla, tappoi ja runteli. Ohjaajalle tämä oli taiteellista ja sisäinen tarve. Tällöin hän ikuisti blonditähtiään, mutta teki sen kummallisesti. Hänen suosikkinaan pidettiin Tippi Hedreniä, näyttelijä Melony Griffithin äitiä. Kun Melony oli 5-vuotias, ohjaaja ojensi hänelle lahjan: nuken jolla oli Hedrenin kasvot ja joka makasi ruumisarkussa. Lapset herättivät Hitchcockissa pelkoa ja vihaa. He eivät koskaan ystävystyneet inhottavan Alfredin kanssa. Ei hän myöskään lukenut rakkaudesta tytär Patricialle. Kerran hän pani tämän kiipeämään korkeimmalle maailmanpyörässä. Lapsi pelkäsi kuollakseen korkealla, mutta Hitchcock halusi nähdä todellisen eikä keksityn kauhureaktion.

69. Hitchcock halusi nähdä todellisen eikä vain keksityn pelkoreaktion.
(09010809)

09010810

Kirill Razlogovin kommentit:

09010811

'Jos tarkastelemme Hitchcockin filmejä, niin kaikki nämä filmit on tehty rationaalisista aiheista: ne herättävät kauhua, ne aiheuttavat väristyksiä, ne saavat aikaan jännitystä, mutta ratkaisulla on aina rationaalinen luonne. Rikollisella on kaikki tavallisen ihmisen tuntomerkit, ei ihmissusia, ei käärmenaisia, ei taas sellaisia samanlaisia, joita oli rakennettu loistavia kohtauksia avaruudesta tulleilla olennoilla.

09010812

Varsinaisesti kauhufilmejä klassisessa mielessä Hitchcock teki vain kaksi: ’Psykoosi’ ja ’Linnut’. Kaikki muut ovat salapoliisi- ja vakoilukertomuksia, ollen fantasiaelokuvien edelläkävijä James Bondin seikkailuissa. Itse Hitchcockia pidettiin henkilöhahmojaankin hirveämpänä. Niin, ohjaajan päähän taottiin tarpeetonta informaatiota: hän muisti ehdottomasti kaiken, mikä hänelle silmään sattui. Hitchcock oli väsyttävä, hän ryhtyi puhumaan kaikesta, puristi tyhjiin kuin sitruunan. Ohjaajasta oli mahdoton irrottautua. Oli olemassa vain yksi keino: Hitchcock piti juoda kumoon. Silloin ohjaaja piti itsekontrollia päällä ja sitten alkoi kuorsata. Mutta Alfredin juopumuksen ensimmäiset minuutit olivat hirveitä. Kerran puolihoureissaan hän toimitti erään toteutumattomista seksuaalisista toiveistaan: hän vakuutti että Ingrid Bergman, Hollywoodin supertähti halusi vietellä hänet. Tämä oli ajatus, mutta Hitchcockin fantasia ei toiminut vitsin mukaan. Hän jopa kuvaili, miten näyttelijätär heittäytyi hänen päälleen vuoteella ja rukoili häneltä lihallista rakkautta. Selvänä olevan ohjaajan mielikuvitusta ja vakuuttuneisuutta monet kadehtivat. Hitchcock hahmotteli tarkkoja muotokuvia ihmisen sisäisistä olotiloista. Hänen keppihevosensa oli kauhujen, salaisuuksien ja henkisten demonien realismi.

70. Hänen bravuurinsa oli kauhun realismi.
(09010812)

09010813

Andrej Bilzhon kommentit:

09010814

’Hitchcock ei ketään mitään pannut tekemään. Hän ei pannut pelkäämään, ei pannut tekemään itsemurhia. Taiteilija ylipäänsä ei ketään mitään pannut tekemään. Hän vain tekee sen, mitä pitää tarpeellisena, sen mikä häntä miellyttää, päättää joitakin taiteilijan tehtäviään: olkoon sitten elokuva, taidemaalaus, teatteri jne.’

09010815

Hitchcockin kauhut olivat niin todellisia, että kunnialliset kansalaiset syyttivät ohjaajaa haitallisista vaikutuksista. Vastauksena britti ilkeästi laski leikkiä: huolestuneen isän soitettua ja sanottua, että hänen tyttärensä on murhakohtauksen takia voimakkaassa psykoosissa: pelkää mennä ammeeseen, ohjaaja neuvoi antamaan tyttärelle kemiallisen pesun, mutta itse iloitsi siitä, että hänen kuvaamansa kohtaus onnistui niin hyvin. Hitchcockia miellytti: se (murha) kuten koko filmi oli kuvattu nopeasti ja pienellä budjetilla. Veren osan näytteli jopa muu kuin perinteinen elokuvakuuluisuus, eli viereisestä supermarketista ostettu suklaakastike. Jopa ’Psykoosissa’ on naurun paikka. Hitchcock tiesi, että pelotella täytyy annoksittain, niin on kauheampaa.

71. Hitchcock tiesi, että kauhun pitää edetä vähitellen.
(09010815)

09010816

Kirill Razlogovin kommentit:

09010817

’Hänen filmeissään on hyvin paljon koomisia episodeja: sihteerejä, jotka paljastavat henkilökohtaisen elämänsä, koomisia välikohtauksia ja näiden koomisten välikohtauksien jälkeen tulee jo jotakin aivan hirveätä. Ilman koomisia välikohtauksia monet katsojat, jopa sellaiset, jotka rakastavat tätä kauhufilmien genreä, joutuisivat (...) Ylikyllästettyyn tilaan ja tämä ylikyllästys saisi aikaan sen että katsoja lakkaisi havaitsemasta, lakkaisi ylijännittymästä.’

09010818

Hitchcock, huolimatta maineestaan, tunsi itsensä loukatuksi. Viisi kertaa hänen filminsä oli Oscar-ehdokkaana, mutta hänelle ei annettu ainoatakaan. Turhautuneesta pyknikosta tuntui, että häntä painostettiin kuten lapsuudessa. Kollegoille Hitchcock kosti ilkeillä tempuilla: vieraita hän istutti tyynyille, jotka antoivat vatsavaivoista kielivän yksiselitteisen äänen. Eräälle näyttelijättärelle, joka vihasi kalan hajua, hän lähetti lahjaksi neljäsataa savustettua silliä. Kollegoille, joilla oli pieni asunto, hän lähetti valtavia kaappeja, joita ei voitu edes kantaa sisään taloon. Sellaiselle, joka asui yksin keskuslämmitetyssä asunnossa, Hitchcock säännöllisesti lähetti kaksi tonnia tarpeetonta hiiltä. Koko hänen uransa ja menestyksensä olivat kostoa menneestä painostuksesta ja yritystä päästä irti manioista, joita Hitchcockilla oli enemmän kuin tarpeeksi. Hän pelkäsi likaa ja kustannuksia: jokaisen peseytymisen jälkeen mestari kuivasi sekoittajan kolmella pyyhkeellä, mutta kaupoissa miljonääri riiteli jokaisesta sentistä. Ohjaaja rakasti syvästi Almaa, puolisoaan, suojelusenkeliään ja apulaistaan. Heidän välillään ei ollut vakavia intohimoja, mutta oli persoonallisuuksien liitto, heillä oli aina kiintoisaa yhdessä. Uskollisen Alman kuoleman jälkeen Hitchcock ei pelotellut käyttäen pilapuhetta: hän ymmärsi, filmaaminen ei häneltä enää onnistu. Hän alkoi juoda ja lihoa ei enää vuosivauhdilla vaan kuukausittain. Kuolema oli hänelle pienempi painajainen kuin elämä, ja siksi ennen loppuaan 198004 lopulla ohjaaja sanoi, että pian hän voi nukkua ja levätä. 80 vuotta elämää oli Hitchcockille raskas kokemus. Kaikki nämä vuodet hän voitti pelon. Tämä ikuinen voittaminen myös teki hänen filmeistään mestariteoksia, kauheita ja todellisia, kuten koko Alfred Hitchcockin elämä.’

72. 'Kauheita ja todellisia, kuten koko Alfred Hitchcockin elämä'.
(09010818)

09010819

Jotenkin A. Hitchcock lausui tyylillään pelottavan lauseen: ’eräs tärkeimmistä television ansioista on siinä, että se palautti murhan kotiin.’ Tässä lauseessa hän on kokonaan, alhaisena, halpamaisena, vihattavana. Muita sanoja en lainaa.

73. 'Televisio on palauttanut tappamisen kotiin'.
(09010819)

09010820

Siitä että ihminen oli suosittu, tunnettu, ei seuraa, että hän olisi lahjakkuus, nero. Herostratoksen monet tietävät. Ja tietävät Hitlerin, ja V.V. Zhirinovskin. Tämä on kaikki siitä: ovatko nerous ja pahanteko yhteen sovitettavissa. Hitchcock spekuloi kauhun aiheella, kielteisillä emootioilla, väkivallan ja murhan teemalla. Jos F. Nietzsche on filosofian Hitler, niin A Hitchcock on elokuvan Hitler. Kuinka monta sielua hän ampuikaan hengiltä pahansuovilla ja löyhkäävillä filmeillään! Televisio-ohjelmassa ’Sfäärejä’ Hitchcock kuvataan mestariksi, joka tiesi mittansa kauhun näyttämisessä. Niin, todellakin, taiteellisen mitan tunne ilmenee eräänä taiteellisen lahjakkuuden tunnusmerkeistä. Voidaanko kuitenkaan Hitchcockia pitää todellisena taiteilijana? Vastaan yksiselitteisesti: ei, ei ja ei! Ihminen voi olla osassa asioita taiteellinen, näppärä, taitava, kätevä jne., mutta kokonaisuutena lahjaton, tyhmä, mitätön. Otamme tähän Hitlerin. Kuinka hän osasikaan valloittaa valitsijoiden äänet vuoden 33 vaaleissa! Kuinka hän sitten koko Saksan pani tanssimaan pillinsä mukaan. Kuinka paljon hänellä olikaan seuraajia, kannattajia, fanaatikkoja! Ja mitä sitten? Halkesi kuin myllyn kirppu. Miinus-merkkinen ihminen, anti-ihminen, jonka kiroavat käytännöllisesti katsoen melkein kaikki maailman ihmiset. Samoin Hitchcock. Eräässä vaiheessa hän saattoi transsiin koko elokuvayhteisön. Mutta loppujen lopuksi hän oli anti-taiteilija, teki karhunpalveluksen ihmiskunnalle. Niin, voiko ihminen, joka kykenee pilkkaamaan omaa tytärtään, joka kykenee alhaiseen kostoon, olla vaikka jossain määrin lahjakkuus ja taiteilija, saati sitten nero?! Hänen elokuvansa ei ole suunnattu elämän säilyttämiseen, ylläpitämiseen, kehittämiseen, parantamiseen, vaan sen tuhoamiseen. Tämän takia hän on antikulttuurin, antigenialismin todellisin toimija.

74. Antikulttuurin aktivisti aidoimmillaan, antinero.
(09010820)

09010821

Kuinka vähäisiä ja mitättömiä ovatkaan Kirill Razlogov ja Andrej Bilzho yrityksessään puolustella Hitchcockia ja esittää hänet mittamestariksi! A. Bilzho on vastenmielinen panetellessaan lasten satuja, ovat muka kaikki ’varsin kauheita’, muka niissä ’veri virtaa yksinkertaisesti jokena’. Niin, hän joko todellakaan ei tunne lasten satuja tai liioittelee kauheutta niissä kuin psykiatri, eli kuin ihminen, jolla on ollut paljon tekemistä psykopaattien kanssa ja näkee kaiken patologian vääristetyssä valossa.

09010822

Hitchcock synnytti kokonaisen elokuvantekijöiden sukupolven, joka kunnostautuu kaiken kauhean, vääristyneen, kuoleman, väkivallan näyttämisessä. «Челюсти» (Paloittelijat), «Кошмар на улице вязов» (Painajainen Poppelikadulla), «Молчание ягнят» (Lampaat vaikenevat), «Криминальное чтиво» (Rikosromaani), «Имитатор» (Imitaattori) jne. Kymmeniä, satoja filmejä.

09010823

Viimeinen esimerkki: Quentin Tarantinon filmi «Убить Билла» (Tapetaan Bill, 200310). Verinen filmi, ääriään myöten täynnä brutaaleja ja väkivaltaisia kohtauksia. Ohjaaja jopa kehuu tällä filminsä verisyydellä. Eräässä haastattelussa hän ilmoitti: vaatia häneltä näyttää vähemmän verta, brutaalisuutta, väkivaltaa on samaa kuin vaatia ’Metallicalta’ äänen vaimennusta. (20031003) HTB kanavan uutisissa näytettiin aihe tämän filmin ensi-illasta Lontoossa. Tosiasiassa se oli tämän filmin mainos, ällöttävä ja alhainen. Kuinka kauan se jatkuu?! Kuinka kauan televisioihmisemme propagoivat, mainostavat brutaliteettia, väkivallan verta, murhia?!)

09010824

Ja vielä. Oli varsin kuuluisa elokuvaohjaaja Ingmar Bergman. Vuonna 1957 hän ohjasi filmin «Седьмая печать» (Seitsemäs painos). Kanavalla «Культура» (20031026) katsoin lähetyksen tästä filmistä (sen esitti Dmitri Mendelejev. Mikä sai minut varuilleen? Filmi ei kuulu kauhufilmeihin eikä toimintaelokuviin eikä se ole thrilleri. Mutta mikä on tämän filmin ideologia? Millaiset aiheet, ajatukset, ideat siihen on laitettu?! Pääosan esittäjä pelaa shakkia kuoleman kanssa. Hän etsii elämän ajatusta. Ja tällä taustalla vierivät tapahtumat. Siinä on kirkko. Taiteilija maalaa seiniä. Niillä on esitetty kuolema. Sankari kysyy: miksi hän tekee tätä? Taiteilija puolustelee ja erityisesti lausuu merkittävän lauseen ’kallo on kiinnostavampi kuin alaston tyttö’. Ja sellaiset kohtaukset, jossa kuolema jotenkin on läsnä, täyttävät koko filmin. Lopuksi, sankari löytää elämän ajatuksen. Osoittautuu, että hän löytää tämän ajatuksen elämän rajojen ulkopuolelta. Siinä sinulla on paradoksi ja monien 20. Vuosisadan intellektuellien mieliteema: elämä kuoleman kasvojen edessä. Elokuva päättyy kohtaukseen: Kuolema tanssien johdattaa pois mukanaan kulkevat.

09010825

Ovat alkaneet ilmestyä myös meille Venäjälle omat Hitchcockimme ja Tarantinomme. Eräs Sergei Jepifantsev on saavuttanut kuuluisuutta teatteriohjaajana ja näyttelijänä sillä, että hän hullun itsepäisyydellä yrittää soveltaa meidän maaperällämme kaikkia näitä mainittujen ohjaajien ja näyttelijöiden oikkuja ja yksityiskohtia. Jepifantseville mitä enemmän on kohtauksessa väkivaltaa, brutaalisuutta, kauhua ja pelkoa, kaikkea absurdia, vääristyneisyyttä, sen parempi. Kanavalla HTB uutisohjelmassa «Сегодня» (20040116) näytettiin hänestä aihe, jossa hän koko ajan näytti itseään uimahousuissa pääkallon ja ristissä olevien sääriluiden kanssa. Ja hämmentyneenä ja surullisena.

090109

Mystisismin boomi

09010901

Näemme mystisismin myrskyisän nousun. Äkkiä on alkanut astrologian massanautinto. Muotiin on tullut Zen-buddhalaisuus, jooga, spiritistiset istunnot ja noituus. Rakennetaan kultteja dionysolaisten ilojen, löydösten kielen ulkopuolisen ja jopa avaruuden ulkopuolisen kommunikaation varaan ja ympärille.

A. Toffler (Tulevaisuuden shokki, 1972)

09010902

Edellä olen puhunut sotivasta irrationalismista antikulttuurin muotona. Kaikki yksi yhteen: sekä anomalismin kiihko että nekrofilia, että narkoottinen antikulttuuri, että tämä leikki mystisismillä ja jopa sen ylistys…

09010903

Voidaan kysyä: mitä pahaa on mystiikassa? Järkevä kysymys. Artistit, muusikot, taiteilijat, kirjailijat ja eräiden muiden ammattien edustajat käyttävät ajoittain sanaa ’mystiikka’, ’mystinen’ myönteisessä mielessä (kuin sanaa ’vedenpaisumus’, ’ekstaasi’, ’inspiraatio’…). Heitä voidaan ymmärtää. He leikkivät muun muassa sanoilla. Tämä leikki ei ole täysin vakavaa ja usein muistuttaa lasten huvia tai nuorten huligaanista meininkiä. Todelliseen elämään sillä on vain välillinen suhde, joka on ikään kuin siihen liittyvä. (kaikki mainiosti ymmärtävät, että taiteessa kaikki on narrausta, erotukseksi elämästä, missä kaikki on totisinta totta. Taide on taidetta. Elämä on elämää.)

09010904

Kuitenkin se mikä taiteilijalle merkitsee leikkiä, se merkitsee uskovalle tai mystikolle täysin reaalista ajatusta (julmaa, ihmeellistä, kohtalokasta, jne.).

09010905

Mystiikka mystisenä mielentilana, mystisisminä on vakava asia, se on mielen sairaus. Sellaisena se ei ole huvia eikä leikin asia, vaan jotakin joka on järjen ja ajattelun kanssa ristiriidassa.

09010906

Kysytään, mistä syntyy mystinen mielentila? Kaikki sairaudet ovat poikkeamia normaalista, jonkun mitan rikkomuksia. Mystinen mielentila syntyy tuloksena logiikan ja intuition tasapainon rikkomuksena yliarvostuksena intuition (roolin liioitteluna, absolutisointina), intuitiivisena ajatteluna. (ks. Tästä edellä: Intuitio on hieno asia, ja edelleen).

09010907

Mystiikka (kreikan sanasta mystikos – salaperäinen) on pyrkimystä salaperäisyyteen tai salaperäisen pelkoa, pelkoa salaperäisen edessä. Salaperäinen, salaperäisyys, salaisuus – kaikki nämä sanat ovat johdannaisia sanasta 'salaisuus'. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, mitä emme tiedä, mutta oletamme, että sillä voi olla vaikutusta meihin.

09010908

Itsessään salaisuudessa ei ole mitään mystistä. Hyvin monia salaisuuksia ihmiset säilyttävät toisistaan. Tunnettuja ovat salaisuudet, jotka koskevat sotaa, valtiota, kauppaa, varastoa, tunnustusta, rakkautta. Periaatteessa jokaisella ihmisellä on omat salaisuutensa, joita hän varjelee toisilta.

09010909

Näin runollisesti on salaisuudesta kirjoittanut J. Jevtushenko:

… Oli salaisuuksineen – Toni, Tani,
Jopa varpaisillaan jaloin.
Oli salaisuuksineen tähdet, eläimet,
Lehmusten alla linnut taas,
Ja narisivat salaperäisesti ovet –
Vain lapsuudessa ovet siten narisevat
Me salaperäisesti jotakin kuiskailimme
Salaperäisellä jäällä luistelu
Ja pelokkaasti kuin salaisuus salaisuudesta
Kosketti käsi kättä
Mutta tuli odottamaton aikuisuus…
Ilman salaperäisyyttä murehdimme
Ilman salaperäisyyttä meille muut
Ja myös me ilman salaperäisyyttä heille.
Mutta jos käsi sattumalta
Koskettaa, katse vilkaisee, tämä on käsi, ei salaisuus,
Ymmärrätte – vain käsi!...

09010910

Salaisuus on olemassa vain ihmisten välisissä suhteissa. Siihen tarvitaan vähintään kaksi subjektia. Yksi säilyttää salaisuuden, toinen haluaisi sen paljastaaa. Salaisuuteen tarvitaan, että joku sen säilyttää, eikä vain säilytä vaan säilyttää sen muilta salassa. Luonnossa ei ole salaisuuksia, koska se ei ole subjekti; se ei kätke mitään eikä suojele mitään salaisuutta. Salaisuuden merkitseminen mielenkiinnottomaksi tai joksikin muuksi kuin ihmistä koskevaksi on mystiikkaa, mystistä mielentilaa. Tämä luonnehdinta syntyy tuloksena salaisuuden itseisarvoistamisesta, sen merkityksen ylikorostamisesta ihmisen elämässä. Ylikorostettu salaisuus muuttuu salaperäisyydeksi, sellaiseksi, jota ei saa paljastaa tavanomaisin, normaalein keinoin

09010911

Mystisen mielentilan perustana on pelko tuntemattoman edessä tai päinvastoin ihmeen toivominen tai odottaminen.

09010912

Mystisen ajatuksen omalaatuinen patografian antavat kirjan "Löytöretki nerokkuuteen" kirjoittajat. He kirjoittavat: "On tunnettu tosiasia, että mystisen ajattelun erityispiirre on huomiokyvyn riittämättömyys. Sen ohella nimenomaan huomiokyky saa aikaan järjestystä ilmiöiden kaaokseen ja ryhmittelee niitä siten, että ne selittävät meille ajatuksen, joka askarruttaa tarkastelijan mieltä. Kun huomiokyky pettää, maailmankuva muodostuu tarkastelijalle yksimuotoiseksi arvoituksellisten ilmiöiden kokoelmaksi, mukanaolevien, pois jäävien eikä se kerro mitään järjelle eikä tiedostavalle ajatukselle. On välttämätöntä jatkuvasti ottaa huomioon tämä perustavaa laatua oleva sielunelämän tosiasia. Hereillä olo, joka saavuttaa patologisen tason, asettaa mystisesti orientoituneen subjektin myös tekemään valinnan ilmiöiden välillä, mutta tässä häntä ei johdata tiedostava huomiokyky vaan vaikutelmat joita tiedostamaton mielenvireys tuottaa. Hän havaitsee vain sen mikä sopii yhteen hänen mielentilansa kanssa; päinvastoin se mikä ei sovi yhteen hänen mielentilansa kanssa, sitä ei hänen kannaltaan ole edes olemassa." (s. 265)

09011012

... Mystinen ajattelu, helposti herätettävien luonteiden ajattelu, sellaisten, jotka ovat ilman kykyä olla tarkkaavaisia, sallii heidän joskus havaita erittäin selvästi jonkun kuvan, joka liittyy heidän herätykseensä, mutta ei salli selittää sitä itselleen järkevästi toisiin kuviin liittyvänä nimenomaan siksi, että niiden havaitsemiseen tarvittava huomiokyky puuttuu. (s. 296)” (Г.П. Колупаев и др. Экспедиция в гениальность. М., 1999).

09010914

Mystiikka ja politiikka. Edessäni on Barkashovskin järjestön luettelo 'Venäjän kansallinen yhtenäisyys'. Se on tullut talon postilaatikkoon. Tämän luettelon alaotsikko on 'INN – Antikristuksen lehti'. Kysymys on paraikaa Venäjälle asettuvasta veronmaksajan identifiointinumerosta (INN). Listan tekijöiden mielestä mikä hyvänsä viivakoodi INN pitää sisällään luvun 666. 'Asian ydin on se, että tämä luku on 'antikristuksen, pedon luku' Siitä puhuu Johannes Jumalansana Ilmestyskirjassa: 'Tässä on viisaus. Kenellä on järki, hän muodostakoon pedon luvun, vaikka se on ihmisen luku, luku kuusisataakuusikymmentäkuusi' (Pyhän Johanneksen ilmestys, Joh.ilm.13)." Oleellista on että poliittisissa tarkoituksissa käytetään niin sanottua lukujen mystiikkaa ja silloin viittauksin nimenomaan Pyhään kirjaan, Uuteen testamenttiin. Ensinnäkin venyttäen viivakoodi INN voidaan kirjoittaa luvuksi 666. Tässä täytyy olla hyvä mielikuvitus ja hyvin, hyvin valikoiva muistihuomiokyky. Sillä kolmen ensimmäisen kakkospalstan välissä, jotka tulkitaan kolmeksi kuutoseksi, on aina muita numeroita, muun muassa kuutosia. Todellisina näkyvät vain numerot kolmen kakkospalstan välissä. Tässä tapauksessa ne toimivat vain erottimina. Kuinka voidaan erottelupalstat tulkita luvuksi 666?! Toisekseen oletettiin myös, että viivakoodissa havaitaan luku 666. Ja mitä tästä? Miten se voidaan miljoonista miljardeista erilaisista luvuista liittää johonkin laadulliseen sisällykselliseen ajatukseen?! Tälle ei ole mitään järkevää perustelua. Kyllä, todellakin, eräillä luvuilla, jotka liittyvät laadullisiin ominaisuuksiin, voi olla yksilöllisiä piirteitä. Esimerkiksi luku pii (3,14...) Joka vastaa ympyrän kehän ja halkaisijan suhdetta. Tai luku, joka merkitsee kemiallisen alkuaineen järjestysnumeroa. Esimerkiksi luku 66 vastaa tietyn kemiallisen alkuaineen sijalukua atomijärjestyksessä. Näissä ja muissa samankaltaisissa tapauksissa numerot saadaan tieteellisellä tutkimuksella, mittaamalla, kokeilemalla, havaintoja tekemällä, teoreettisilla laskelmilla. Tämä merkitsee, että meidän täytyy ottaa totena tästä luvusta Ilmestyskirjassa sanottu (melkein 2000 vuotta sitten!). Paitsi taianomaista pelkoa mainitun luvun edessä, sellainen sokea usko ei voi synnyttää mitään.

75. Mystiikka ja politiikka.
(09010914)

09010915

Käsitteen 'energia' käytöstä fysiikassa tieteenä ja sen käytännöllisistä sovelluksista tekniikassa. Sanan 'energia' perusmerkitys muotoillaan sen käyttönä fysiikan kaavoissa ja laeissa. Sen suosio aiheutuu juuri tästä, fysiikan saavutuksista ja sen käytännöllisistä sovelluksista tekniikassa. Huolimattomat ja naiivit ihmiset käyttävät tätä arvostettua energiaan liittyvää fysiikan käsitettä muissa yhteyksissä: lääketieteessä, psykologiassa, ylipäänsä kaikessa, mikä koskee ihmiselämää.

09010916

He käyttävät hyväkseen tarkoituksella tai tarkoittamatta sitä tieteen auktoriteettia (tässä tapauksessa fysiikan) saavuttaakseen omia päämääriään. He eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, että 'energia' sanan tai käsitteen käyttö fysiikan ja sen käytännöllisten sovellusten ulkopuolella automaattisesti muuttaa tämän sanan, käsitteen merkitystä, yksinkertaisesti alentaa sen arvoa. Täsmällisestä tieteellisestä käsitteestä tulee metafora, sana, jota käytetään muuntuneessa merkityksessä. Mutta käytettynä vertauskuvallisessa merkityksessä se muuntuu, hämärtyy. Sitä voidaan väännellä ja käännellä mielin määrin, antaa sille mitä hyvänsä lisämerkityksiä... Ja säilyttää tällöin sen merkitys tieteellisenä käsitteenä, perustavaa laatua olevana fysiikan suureena.

09010917

Perusvika kaikessa sanan 'energia' fysiikan ja tekniikan (tarkemmin fyysisen energiasuureen muutosprosessin) ulkopuolisessa käytössä on reduktionismi, siirtyminen korkeammasta matalampaan, monimutkaisesta yksinkertaiseen, nimenomaan siinä onko luvallista vai ei selventää kaikkia monimutkaisia korkeampia elämän, psykologian, sielunelämän ilmiöitä käyttäen epäorgaaniseen luontoon liittyvillä käsitteillä, eli jollakin yksinkertaisella käsitteellä, joka soveltuu vain epäorgaaniseen luontoon. Ihminen, elämä, sielu eivät ole fysiikan ilmiöitä. Fysiikan käsitteen 'energia' kannalta ihminen ei eroa kivestä, kuusta, molekyylistä, atomista, alkeishiukkasista...

76. Sanan 'energia' käyttö.
(09010917)

09010918

Tietenkään myöskään elävä ei kaihda tietyssä mielessä energiaan liittyviä käsitteitä. On olemassa biomekaniikka (elävän luonnon liikkeiden ja ponnistusten mekaniikka), on aineenvaihdunnassa kalorien tuleminen ja meneminen, on varsin monimutkainen bioteknologia, joka muokkaa ja käyttää kemiallista, lämpö- ja mekaanista energiaa. Tämä kaikki on. Kuitenkin kaikissa näissä tapauksissa energia on täysin fysikaalista, muuttuvaa, mitattavaa

09010919

Mutta mitä meille tarjotaan, kun puhutaan energeettisestä vampirismista, psyykkisestä energiasta, bioenergiasta... Ja tällöin unohdetaan muutos, mitattavuus? Näissä tapauksissa energia menettää tieteellisen mielekkyytensä ja muuttuu leikkikaluksi, markkinapellen ja huijarin manipuloinnin välineeksi.

09010920

Nykyään on muodikasta puhua energeettisestä vampirismista. Sanoma- ja aikakausilehdet ovat kirjavanaan tätä. Itse asiassa mitään energeettistä vampirismia ei ole olemassakaan. On vain tavallisia, hyviä, kunnon ihmisiä, suurin osa meistä. On myös pahoja, roistomaisia ja erilaisia patologisia tapauksia – heitä on vähemmistö. Nyt usein näitä ihmisiä nimitetään energeettisiksi vampiireiksi. Tavallista rikollisuutta ja pahuutta mystifioidaan. Joihinkin pahoihin tai muuten vain epämiellyttäviin ihmisiin liitetään yliluonnollisia ominaisuuksia. Ikään kuin nämä ihmiset eivät toimisi oman tahtonsa mukaan, vaan energeettisinä vampiireina. Lopputulos on, että heiltä otetaan kaikki vastuu huonosta käyttäytymisestä. He eivät ole vapaita käytöksessään ympäröivää maailmaa kohtaan.

09010921

Tästä johtuvat myös epätavalliset taistelukeinot sellaisilla ihmisillä: panttivangin ottaminen jne.

09010922

Taikausko. Omalaatuista elämän mystiikkaa ovat erilaiset taikauskon muodot.

Taikausko — taianomainen tyhjä usko. Lähimpinä syinä sille ovat pelko, toivo ja tietämättömyys.

09010928

Kohtalonuskosta. Sanalla 'kohtalo' on kaksi perusmerkitystä. Ensimmäinen merkitys on: elämä kokonaisuudessaan, eletty elämä, elettävä elämä, monimuotoinen (monimutkainen, vaikea) elämä (ks. Elokuva 'Ihmisen kohtalo'. Kun 'uskotaan kohtaloon', silloin sanalla 'kohtalo' on muu merkitys, sitä käytetään toisessa merkityksessä.

09010929

Toinen merkitys: mytologinen, puolimytologinen tai yksinkertaisesti taikauskoinen näkemys tulevaisuudesta, mahdollisuudesta, joissa pelkät naiivit käsitykset sattumien tai välttämättömyyksien objektiivisesta luonteesta. Joissakin tapauksissa ihmiset painottavat välttämättömyysnäkökohtaa, väistämättömyyttä, sanoessaan: 'kohtaloa et vältä', 'niin kuin on oleva sitä et vältä', 'mikä on kohtaloksi kirjoitettu, se on oleva'. Toisinaan he painottavat sattumanvaraisuuden näkökohtaa, jolla on kaksi vaihtoehtoa: myönteinen (kohtalon lahja) ja kielteinen (kohtalon iskut). 'Ihminen toivoo ja huolehtii siitä, kirjoittaa V.N. Sherdakov, että hänen elämänsä, toisaalta, riippuisi hänestä itsestään, hänen omista ponnistuksistaan, toisaalta asettuu riippuvuussuhteeseen olosuhteista, jotka eivät ole hänen tahtonsa alaisia. Sana 'kohtalo' on merkinnyt elämän riippuvuutta, ennaltamääräytymistä ihmisestä riippumattomien tekijöiden mukaan – aikakaudesta, luonnon, perinnöllisistä seikoista, kasvatuksesta, sattumasta jne. Tässä käsitteessä on useimmiten mystinen vire, vaikka ei pidäkään unohtaa sen reaalista perustaa. Ei ole sattuma, että sana 'kohtalo' on menettänyt uskonnollisen merkityksensä ja on käytössä jokapäiväisen elämän puheessa. (F231)

09010930

Nykyään on suurta muotia astrologia. Sanomalehtien ja aikakauslehtien sivuilla, televisio- ja radiolähetyksissä näemme lukemattomia horoskooppeja ja esiintyviä astrologeja. Verrattaessa uskontoon astrologia on niin sanotusti vähemmän vakavasti otettava. Usein se ymmärretään leikkinä. Ja vastaavasti suhtaudutaan sen arvioihin, neuvoihin, ennusteisiin. Kuitenkin astrologia tekee omaa mustaa työtään, narraa ihmistä, pelottelee ja pelästyttelee häntä tai lohduttaa turhin odotuksin.

77. Astrologia.
(09010930)

09010931

(Kohdallani sattui jo neuvostoaikana tragikoominen tapaus, joka liittyy astrologiaan. Eräs nainen halusi tutustua. Soitin hänelle ja melkein sovimme tapaamisesta. Mutta kun hän kysyi, minkä eläinradan merkin alla olin syntynyt, niin hän kieltäytyi tapaamisesta, perustellen kieltäytymistä horoskooppiemme yhteensopimattomuudella. Olen nyt siinä käsityksessä, että astrologian ja joukkoviestimissä sitä koskevan raivoisan propagandan olosuhteissa tämänkaltaiset tapaukset ovat kaikkea muuta kuin harvinaisia.)

09010932

Onko astrologia tiede?Astrologia on tieteellisesti suuntautunut mystisismin muoto. Astrologit itse ilmoittavat, että astrologia on tiede. Näillä tieteellistä asemaa, tieteellisyyttä koskevilla vaatimuksilla ei ole mitään perustetta. Ei ole tieteellistä välineistöä, ei tieteellistä metodologiaa avoinna astrologeille, tiukasti perustellen laadittuja vakiintuneita lakeja tai ilmiöitä. Mistä sitten on kysymys? Kysymys on siitä, että jotkut mystisesti suuntautuneet ihmiset ja huijarit yrittävät käyttää hyväkseen tieteen auktoriteettia. Nyky-yhteiskunnassa tämä auktoriteetti on varsin vahva ja monet ihmiset, jotka ovat asennoituneet purjehtimaan uskonnon ja mystisismin aallolla, eivätkä oikein luota uskonnon perinteisiin muotoihin tai suorastaan suhtautuvat niihin skeptisesti arkaistisina, ovat luontaisesti kallistuneet tieteellisen oloisten tai uskontomystiikan nykyaikaisten muotojen, sellaisten kuten astrologia, skientologia, ufologia jne. puoleen.

78. Onko astrologia tiede?
Astrologia on tieteellisesti suuntautunut mystisismin muoto. (09010932)

09010933

Astrologit toteavat, että tähdet ja niiden keskinäinen sijainti taivaalla vaikuttavat ihmisten elämään ja kohtaloon. Näiden toteamusten pohjalta laaditaan horoskoopit. Astronomit sanoutuvat niistä irti. Valentin Jesipov Sternbergille omistetun Astronomisen instituutin radioastronomian osaston johtaja on esittänyt tällaisen havainnollisen esimerkin. Jos kuvitellaan Aurinko pallonmuotoiseksi ja halkaisijaksi 10 senttimetriä, niin sitä lähin tähti on jossakin Pariisin paikkeilla. Mistä vaikutuksesta silloin voidaan puhua!

09010934

* * *

09010935

Antikulttuuri tuhoaa terveen mielen, samalla terveen suhteen ihmisen ja elämän, ihmisten, ihmiskunnan välillä, mahdollistaa sen että syntyy joukko ihmisiä, joiden tietoisuus on onneton ja rikollinen.

0902

Antifilosofia (Herostratoksen filosofiat

F. Nietzsche – antikulttuurin johtaja
Antihumanisti ilman mitään varauksia
Suurimman luokan filosofinen terroristi
Halveksivan alentuva suhde naiseen
Nietzschen filosofia on konfliktien, aggression, sotaisuuden filosofiaa
Nietzschen nihilismi
Carlos Castañedan psykedelinen mystisismi
Castañedan pistos

09020001

Aika ajoin ilmenee, häpeäksi ihmiskunnalle, ’filosofeja’, joille elämän korkeimmat arvot: hyvyys, totuus, kauneus, ovat vain tyhjää ääntä ja jotka omassa mieltään ja kieltään käyttävät yököttävien ideoiden saarnaamiseen.

09020002

Muinaisessa Kreikassa oli filosofi Hegesias, jota kutsuttiin kuoleman opettajaksi tai itsemurhan puolestapuhujaksi. Hänestä olen kertonut edellä, s. 341.

090201

F. Nietzsche – antikulttuurin johtaja

09020101

Nietzsche on yksinkertaisesti hullu.

Kuno Fischer

09020102

Mustaa koiraa et pesemällä valkaise.

Sananlasku

09020103

Nyt Nietzsche uudelleen, kuten 20. Vuosidadalla, on tulemassa henkisen kansalaisen, terävien, mutta henkisesti hedelmättömien intellektuaalisten sensaatioiden idoliksi.

A.L. Simanov

09020104

Etukäteen pyydän anteeksi jyrkkyyttäni. Kiehuu yli! Friedrich Nietzsche uudelleen ”muodissa”. Loputtomasti julkaistaan uudelleen hänen teoksiaan, tehdään yrityksiä pestä puhtaaksi, esittää hyviksi, opiskelijat innoissaan kirjoittavat hänestä referaatteja. Jopa Venäjän humanistisen seuran äänenkannattaja, aikakauslehti ’Terve ajatus’, on antanut periksi ja julkaissut numerossa 19 (2001) joukon materiaalia, tosiasiallisesti rehabilitoinut Nietzschen… Tämä toisaalta. Toisaalta, yhteiskunnassa kasvaa mieliala, saksalaista kansalaissosialismia muistuttava. (RNE, skinheadit, Eduard Limonovin kansallisbolshevikit, V.V. Zhirinovskij, A.G. Dugin jne.). Kaikki tämä on hyvin järkyttävää.

09020105

Kuka on tämä F. Nietzsche itse asiassa? Ei ihmisenä, ei filosofina, vaan Ilmiönä. Ajattelen, että hän on filosofian Hitler, ja suhtautua häneen pitää vastaavasti. Filosofinen sekasikiö, mokomakin filosofinen Hlestakov ja Zhirinovskij.

09020106

Minä olen sielun seikkailija, minä menen sekaisin ajatuksestani ja itseni hulluksi tekevistä ideoista.

09020107

F. Nietzsche

09020108

F. Nietzschen tärkeimmässä kirjassa ’Niin puhui Zarathustra’ on alaotsikko: ’Kirja kaikille eikä kenellekään. Ennakkoluuloton lukija sanoo: miehellä ei ole kaikki kunnossa päässään. Ja itse asiassa, Nietzsche on useimmiten puhunut ehdottoman anomalisia asioita, kuin jumalanhullu. Tässä hän muistuttaa V.V. Zhirinovskia. Nietzsche on anomalian laulaja, kaiken, mikä poikkeaa kultaisesta keskitiestä aina patologiaan saakka.

09020109

Nietzsche on hämmästyttävän kevyen sarjan filosofi. Hän innoituksella, ehdottoman tiedostamattoman kyynisesti, ilman tunnonvaivoja (filosofin, ihmisen) muotoilee fraaseja, niin kuin hän hyväksi näkee. Kunhan vain on sopivasti. Mokomakin filosofinen Hlestakov.

09020110

Nietzschen tekstit ovat makeata myrkkyä, kuin makeaäänistä Seireenien laulua, merenkulkijoita haaksirikkoon ajaen.

79. Makeasta myrkkyä.
(09020110)

09020111

Minussa nämä tekstit herättävät suurimmaksi osaksi inhon tunteen. Tämä on keskeytyksetöntä mahtailua ja örinää, tämä profeetallinen, opettavainen sävy, tämä pahansuopaisuus, tämä kaiken pilkkaaminen ja mustamaalaaminen, mikä on kallista normaalille ihmiselle, nämä loputtomat yritykset kääntää kaikki nurin niskoin, laittaa kaikki päälaelleen.

09020112

Nietzsche on filosofian Hitler. Niin minä häneen suhtaudun. Vaikka joissakin tapauksissa hän puhuukin järkeviä, varteenotettavia seikkoja, en kuitenkaan pysty suhtautumaan häneen positiivisesti edes vähäisessä määrässä, erityisesti en pysty siteeraamaan näitä järkeviä asioita hänen ajatustensa vahvistukseksi. Mutta siitä syystä että hän suoritti monta rikosta ihmiskuntaa kohtaan, en voi asennoitua häneen positiivisesti. Minulle hän on roisto, ihmissyöjä jne. Nietzsche ei ole ketään tappanut, mutta hän valmisti ja laski henkisen tien päällysteen Hitlerin tyylisille rikollisille, rikoksille ihmiskuntaa vastaan. Hän suoritti monilukuisia filosofisia ’rikoksia’, yritti rehabilitoida pahan, ’pahan viisauden’, ’valheen’, sekoittaa ja näyttää samaksi totuuden ja valheen (F232), jatkuvasti pani naurunalaisiksi positiivisia inhimillisiä arvoja (hyvän, armeliaisuuden…).

80. Nietzsche on filosofian Hitler.
Nietzsche ei ole ketään tappanut, mutta hän valmisti ja laski henkisen tien päällysteen Hitlerin tyylisille rikollisille, rikoksille ihmiskuntaa vastaan. (09020112)

09020113

Niin, Nietzsche on ihminen, ihmissuvun edustaja ja sellaisenaankin ansaitsee arvostusta. Minäkin kunnioitan häntä kuten kunnioitan Hitleriä. Jos jälkimmäinen joutuisi käsiini, en häntä alkaisi pilkata, en alkaisi häntä halventaa, polkea hänen ihmisarvoaan. Antaisin hänet vain oikeuden eteen. Samoin Nietzschen. En käytä katukieltä hänelle osoitettuna, en örise hänelle enkä ala häntä pilkata filosofina. Annan hänet vain filosofien tuomioistuimen eteen filosofisena rikollisena.

09020114

Nietzsche pikemminkin ei ole filosofi, vaan yksinkertaisesti viisastelija. Hän viisastelee, vaan ei filosofoi. Hän käyttää järkeään tarkoituksenmukaisesti, ei siihen, että pyrkisi viisauteen (F233) ja ratkaisemaan viisaudella ongelmia. Hän ei ylipäätään etsi mitään. Hän heti mollaa kaiken, mitä mieleen tulee ja ehdottomasti shokeeraavasti, iskevästi pyrkien ulkoiseen vaikutukseen. Hän ei argumentoi, ei vaivaa itseään argumenteilla, vaan vahvistaa julistaen kuin mystiikan profeetta. Hän torjuu melkein kaiken, mitä filosofinen ajattelu ennen häntä on luonut. Julistaen vallanhalun ihmisen peruspyrkimykseksi, hän esiintyy antifilosofina, ihmisenä, joka käyttää älyään epäintellektuellia kykyä (tahtoa) ihmisen pääkykynä eli anti-intellektualismin vahvistamiseen ja perusteluun (järjettömyys, mielettömyys suomeksi sanottuna).

09020115

Tässä esimerkki nietzscheläisestä antifilosofiasta: eräässä Nietzschen teoksessa mainitaan ’paha viisaus’. Ajatelkaa tätä nimitystä. Se on ihmeellisen tyhmä kuten pyöreä neliö tai kuuma lumi. Viisaus ei periaatteessa voi olla paha. Se on keskittymä ja yhteenliittymä kolmesta elämän perusarvosta: hyvyys, kauneus, totuus. Sellaisesta yhdisteestä sen voima moninkertaisesti kasvaa. Viisaudeksi ikään kuin ei sovi uusi muotisana ’synergismi’. Se ei esiinny yksin, ei totuutena, ei hyvänä, ei kauneutena. Se on niiden sellainen yhdistelmä, joka johtaa tai voi johtaa totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen, jotka ovat ennakkoehtoja tai edellytyksiä totuudelle, hyvyydelle ja kauneudelle.

09020116

Viisaus sitä enemmän viisaus, sen paremmin se johtaa hyvään ja paremmin puolustaa pahalta, koska paha on antihyvä.

090202

Antihumanisti ilman mitään varauksia

09020201

Äskettäin aikakauslehti Terve järki, Venäjän humanistisen seuran äänenkannattaja, julkaisi (numerossa 19 2001) joukon materiaalia, joka tosiasiassa kaunisteli Nietzscheä, tätä taistelevaa antihumanistia, antihumanistia ilman mitään varauksia. Mitä tämä on? Toimittajan sivistymättömyyttä tai hänen esiintymistään nykymuodin mukaan Nietzschen suhteen, flirttailua niiden kanssa, jotka nauttivat tästä muodista?

09020202

Nietzsche on kokonaan keksimänsä yli-ihmisen (herran, blondin pedon…) puolella ja vastaavasti, halveksien, väheksyen puhuu ’ihmisestä’ (ja ihmisestä johdettua: ihmiskunta, humaanisuus, humanismi). Tässä kaksi esimerkkiä:

09020203

1) ’Kaikkien näiden jalosyntyisten rotujen perustalla tarkastellaan kiihkeää eläintä, ylellistä, nautinnonhimoisesti vaeltelevaa saalista ja voittoa tavoittelevaa blondia petoa, tätä ajoittain avoimelle alustalle tarvittavaa päästöä, eläimen täytyy uudelleen päästä ulos, uudelleen palata pusikkoon, roomalaista, arabialaista, saksalaista, japanilaista aristokraattia, Homeroksen sankareita, skandinavialaisia Vikingejä, tässä tarkoituksessa ne ovat kaikki toinen toisensa kaltaisia. Jalosyntyiset rodut, nimenomaan ne kaikkialla, mihin vain niiden jalka osui, jättivät jälkeensä ’barbaari’ käsitteen jälkiä, vielä myös kulttuurinsa korkeimmilla askelmilla ilmenee tämän tietoisuus ja jopa runsaus (...) Tämä jalosyntyisten rotujen ’rohkeus’, järjetön, absurdi, äkillisesti ilmestyvä, itse ennalta-arvaamattomuus ja ryhtymistensä epätodennäköisyys… heidän yhdentekeväisyytensä ja turvallisuuden halveksuntansa, ruumista, elämää, mukavuuksia kohtaan; heidän kauhea hilpeytensä ja ilonsa syvyys, jota koetaan kaiken tuhon, kaiken voiton ja julmuuden, irstailun äärellä – kaikki tämä liittyi niihin, jotka tästä kärsivät, malli ’barbaari’, ’paha vihollinen’, sanokaamme ’gootti’, ’vandaali’. Syvä jäinen epäluottamus, vielä nytkin saksalaisen herättämä, kannattaa vain hänen tulla valtaan, ilmenee yhä jonkinlaisena poispyyhkimättömän kauhun jäänteenä, jolla Eurooppa vuosisatojen ajan katseli blondin saksalaisen pedon raivoa…’ (F234)

09020204

2) ’Ehkä ovat täysin oikeassa ne, jotka eivät lakkaa pelkäämästä blondia petoa, joka juoksentelee kaikkien jalosyntyisten rotujen syvyyksissä, ja pitää edessään korvaa tarkkana, mutta joka ei pitäisi parempana satakertaista kauhua, ehdolla, että täällä samanaikaisesti on jotakin, josta innostua, yksinkertaisesti kauhun poissaoloa joka on upotettu mahdottomuuteen päästä irti haitallisesta kaiken epäonnistumiseen jauhetun, sairaan, myrkytetyn pohtimisesta? Ja eikö se ole meidän hyökkäyksemme? Mitä lähemmäs nykyaikaa kiihdytämme kääntymistämme pois ’ihmisestä’ sitä enemmän kärsimme ihmisestä, siitä ei ole epäilystä. – Ei kauhulle; pikemminkin sille, mikä ei meitä pelota ihmisessä: että hiipivä ’ihminen’ valloittaa näyttämön etuosan ja kihisemällä kihisee siinä…’ (F235)

09020205

Nämä sanat suurella ilolla allekirjoittaisi kuka hyvänsä fasisti ja natsi. (Nimenomaan kaikkeen sopivan ajatuksen ja idean ansiosta Nietzschen pääteos ’Näin puhui Zarathustra’ oli fasistisen sotilaan repussa Raamatun ja Hitlerin ’Mein Kampfin’ kanssa.

09020206

Tässä vielä:
’Ongelma sisältyy siihen, miten enemmän voitaisiin käyttää hyödyksi ihmistä ja mahdollisuuksien mukaan saada hänet lähemmäksi konetta, joka kuten tunnettua, ei koskaan erehdy; tätä varten hänet täytyy varustaa koneen hyvillä ominaisuuksilla, hänet täytyy opettaa sietämään vaivoja, jotta mukavat tunteet väistyisivät taka-alalle. Olemassaolon konemaisen muodon, jota pidetään jalosukuisimpana, korkeimpana, täytyy palvoa itseään… Ainoa tavoite on vielä moneksi vuodeksi ihmisen pienentäminen, koska on alusta pitäen rakennettava laaja perusta, jolle voitaisiin pystyttää vahva ihmiskunta. Eurooppalaisen ihmisen pienentäminen on iso prosessi, jota ei sovi pysäyttää, vaan jota pitää vielä nopeuttaa…’ (F236) Nämä sanat vielä suuremmassa mitassa vastaavat kansallissosialismin ideologiaa.

09020207

Ja vielä: ’Vallassa olevalla rodulla voi olla vain kauhea ja julma alkuperä’ (F237). Heti muistetaan Hitlerin unelma myös tuhatvuotisesta valtakunnasta. Sillä Hitler halusi hallita maailmaa, kasvattaa hallitsevan rodun. Ja, tietenkin, hänen pyrkimyksenään oli perustaa diktatuuri Saksaan ja valloitushaluissaan hän nojautui näihin Nietzschen sanoihin: tuhatvuotiselle valtakunnalle on kohtalokkaasti varattu tämä ’kauhea ja julma alkuperä’. Näin Nietzsche ikään kuin antoi (poissa ollen) Hitlerille henkisen anteeksiannon: Sinä Suuri johtaja, et ole velvollinen ajattelemaan moraalia, armeliaisuutta, humanismia. Jos haluat muodostaa tuhatvuotisen valtakunnan, sinun on tiedettävä, että hallitsevaa rotua odottaa ’kauhea ja julma alkuperä’. Älä pelkää mitään, vuotakoot verivirrat, sillä niin pitää olla, niin on välttämätöntä, jos haluat hallita Maan päällä.

09020208

Jotta voitto olisi hallitsevan rodun mahdollinen Nietzsche ehdottaa erityisesti tällaisia välineitä:

09020209

’Pakollinen sotapalvelus ja todellisia sotia, jotka estävät pilailun asiassa’

09020210

’Sotatilan ylläpito, tämä jälkimmäinen väline, jonka on jäänyt meille joko suurten traditioiden ylläpitämiseksi tai korkeamman, voimakkaamman tyyppisen ihmisen muodostamiseksi. Kaikilla olosuhteilla, jotka ylläpitävät epämukavuutta, etäisyyttä valtioiden välillä, on näin oikeutuksensa…’ (F238).

09020211

Näissä jälkimmäisissä sitaateissa Nietzsche ei ole vain hitleriläisyyden ideaalinen innoittaja, vaan myös konsultti, joka antaa konkreettisia neuvoja kaikille hitlereille.

09020212

Nietzschestä on liikkeellä ilmaisu ’putoamassa oleva maahan törmäävä’ (F239). Jos ihminen on jossakin heikko, niin häntä ei tarvitse auttaa, pyristelköön itse kuiville tai tuhoutukoon., Toden totta, kyynisempää ilmaisua ei voi filosofin suusta tulla!

090203

Suurimman luokan filosofinen terroristi

09020301

Nietzsche on kaikkien aikojen ja kansojen suurin filosofinen terroristi. Widmann, sveitsiläinen kriitikko, on kirjoittanut esseen aiheesta ’Hyvän ja pahan tuolla puolen’ ja näki tässä kirjassa vain johdatuksen anarkismiin: ’Kirja haisee dynamiitilta’ hän sanoi. Itse Nietzsche vastaten tähän kritiikkiin kirjoitti ’Moraalin sukututkimukseen’, jossa oli erityisesti nämä sanat: ’Minä halusin, kirjoittaa hän muutaman kuukauden kukuttua tähän pieneen kirjaan viitaten, halusin paukauttaa tykinlaukauksen äänekkäällä ruudilla’ (F240). Huomaatteko, Nietzschelle ei dynamiittikaan riitä!

09020302

Nietzschen filosofinen terrorismi ei edes ole tässä. Tämä on kaikki ulkoista, koska se sijaitsee ulkopuolella. Nietzsche on olemukseltaan henkinen moralisti ja terroristi. Hän pyrki polkemaan rikki kaiken, mikä on ihmisille, filosofeille kallista, kaiken mille perustuu inhimillinen moraali ja yhteisvastuullisesti, ihmiskunnan yhteiselo, ihmisyhteiskunta yleensä. Nietzsche sanallaan, antaa vapaat kädet kaikille potentiaalisille murhaajille, rikollisille, terroristeille, diktaattoreille ja tyranneille. Hän ikään kuin tyrkkää heidät rikkomaan kaikkia elämän normeja, teoreettisesti perustelee sellaisten (pienten tai suurten) rikollisten kuten Rodion Raskolnikov (’Федор’ Раскольников) tai Adolf Hitler.

09020303

Nietzsche on todellisuudessa kaikkien henkinen isä, jotka suorittavat rikoksen ihmiskuntaa (ihmisyyttä) kohtaan. Miksi? Koska suurimmasta osasta ihmisiä hän puhuu halveksivasti ja vihaten kuin roskajoukosta, laumasta, väkijoukosta, lannasta. Ylistäen sotaisaa ja pahaa ihmistyyppiä (herraa, yli-ihmistä, blondia petoa), hän tällä ylistää sotia, eli viime kädessä ihmisten massateloituksia. Jos suurin osa ihmisistä on lantaa, ei tällä enemmistöllä ole mitään kursailemista. He ovat siihen määrätyt, että heillä lannoitetaan yli-ihmisen maaperä.

090204

Halveksivan alentuva suhde naiseen

09020401

’Aiotko tavata naisen? Älä unohda ruoskaa!’

Näin puhui Zarathustra.

09020403

Tämä ei ole satunnaisesti valittu lause. Se esitetään tällaisessa yhteydessä:
’Mutta nyt kiitokseksi ota vastaan pieni totuus! Olen siihen kyllin vanha!
Kääri se hyvin ja pane suu suppuun, muuten se huutaa täyttä kurkkua: tämä on pieni totuus’.
Anna minulle, nainen, pieni totuutesi!
Sanoin. Ja niin vanhus sanoi:
’Käytkö naisissa? Älä unohda ruoskaa!’ -
Niin sanoi Zarathustra.’ (F241).

09020407

Tämä on katkelma Nietzschen pääteoksesta (’Niin sanoi Zarathustra’). Mutta katsokaa, millaisia lukujen nimiä siinä on: ’Nuorista ja vanhoista akoista’. Nietzsche ei häpeile ilmaisuissaan. Hän on karkea, rohkea, kyyninen. Hänen kyynisyytensä nousee kaksinkertaiseen voimaan siitä, että nämä naisia alentavat sanat hän panee naisten suuhun! Nietzsche on sovinisti, naistenvihaaja. Katsokaa kuinka hän luonnehtii ’naismaisuutta’:

09020410

’Kaikki naisellinen, on orjamaista, ja erityisesti kaikki rahvaanomainen: tämä haluaa nyt päästä koko ihmiskohtalon herraksi – voi inho, inho, inho!’ (- ’Niin sanoi Zarathustra’. Luku ’Korkeammasta ihmisestä’ (F242)). Naisellisuus siinä on orjallisuuden, rahvaanomaisuuden synonyymi. Alentavasti hän sanoo siitä ’tällä’. Sen lisäksi, hän on selvästi naisten emansipaatiota vastaan. Ja kolmesti tämä ’inho’ huudahduksena, kaikuen kiroukselta suhteessa elämän naiselliseen alkuun. Lyhyt teksti, mutta kuinka paljon pahuutta, halveksuntaa, inhoa naisia kohtaan!’

09020411

Vähääkään häpeämättä, Nietzsche määrää filosofeille kielteisen suhtautumisen puolisoiden väliseen elämään:’ … filosofi kaihtaa avioelämää ja kaikkea, mikä voisi houkutella siihen, avioelämään, esteenä ja kohtalokkaana esteenä tiellään optimiin… Naimisissa oleva filosofi on pantu keskelle komediaa, se on minun tunnuslauseeni.’ (- ’Moraalin sukupuu’ (F243)). Siinä selvästi toivotusta tulee todellista. (Suuresti itsekästä Nietzscheä: hyvin usein hän ilmaisee oman subjektiivisen spesifisen mielipiteensä yleisesti hyväksyttynä mielipiteenä).

09020412

Rasisti, ylistää arjalaista rotua herrarotuna. Väittävät, ettei hän ollut protofasisti, hitleriläisyyden henkinen isä. Keskustelut ’verestä’, roduista, herrarodusta, arjalaisesta (erinäisissä tapauksissa germaanisesta) rodusta – eikö tämä ole rasismia?! Kyllä, tietenkin, Nietzsche ei ollut nationalisti sanan ahtaassa mielessä, pikemminkin hän (armottomasti) kritisoi saksalaisia ’kansallisesta kapea-alaisuudesta’ (F244). Sen sijaan hän oli rasisti, ideologi, joka piti arjalaista rotua jalosyntyisenä tai herrarotuna.

09020414

Sanotaan, että hän ei ollut antisemiitti. Valhe! Kyllä, hän ei ollut primitiivinen, karkea antisemiitti. Mutta hän oli juutalaisten vihaaja ja piti heitä orjarotuna. ’Kaikki, mikä oli tehty maan päällä, kirjoitti Nietzsche, ’valittuja’, ’mahtavia’, ’herroja’ vastaan ei sovi vähimmässäkään määrin yhteen sen kanssa, mitä juutalaiset ovat tehneet.’ (F245). — Tässä riittävästi Nietzschen fraaseja, jotta natsit häntä rakastivat. Juutalaisille hän pani pääsyyn kaikesta, mikä tehtiin herrarotua vastaan.

09020415

Hänen lausuntonsa juutalaisista valoivat vettä antisemitismin myllyyn. (Riittää kun verrataan Nietzschen juutalaisista antamien lausuntojen lukua siihen, mitä sanoi juutalaisista meidän suuri filosofimme V.S. Solovjev Dramaattinen kontrasti! V.S. Solovjev oli todellinen antisemitismin vastustaja. Koska hän vastusti sitä humanismin lähtökohdista käsin. Nietzschen kanta juutalaisia kohtaan taas oli kaksimielinen, koska hänen kannallaan ei ollut tätä lujaa ja valoisaa inhimillistä perustaa [humanismia].)

09020416

Tunnettuja ovat Nietzschen anglofobiset lausunnot. Tämä myös on polttoainetta, jolla hitlerismin nuotioita sytytettiin.

09020417

Muuten, kuka sanoi, että Nietzschen filosofia on individualistista?! Hänen rasisminsa, anglofobiansa, juutalaisvastaisuutensa, yleinen asenteensa ihmisiin – eikö se todista tietystä, olkoonkin epäselvästä Nietzschen kollektivismista? Samaan tapaan, Nietzsche käytti kaksoisstandardia suhteessa kollektivismiin (laumamaisuuden laji)[Avainsanat]

090205

Nietzschen filosofia on konfliktien, aggression, sotaisuuden filosofiaa

09020501

Nietzschen tyyli on jännittynyt, profeetallinen ja auktoritatiivinen tai katkeran ironinen. Hän koko ajan käy sotaa (sanoilla tietenkin).

09020502

Nietzschen filosofia kokonaisuutena on hyvin jännittynyttä. Hän käyttää jatkuvasti voimakkaita, pateettisia tai purevan ironisia fraaseja, jotka osoittavat, että ihminen on kiihtynyt, pahavatsainen, että ihmisen täytyy olla yli-ihminen. Hän itseisarvoistaa antagonismin, konfliktin, vihollisuuden ja jännityksen suhteet. Joko olet voittaja tai olet voitettu (joko herra tai häviäjä). Nietzsche toteaa, että yhteiskunta on lauma kiihtyneitä susia. Nietzschen mukaan ihminen toteuttaa itseään ja aina pyrkii vahvistamaan itseään olentona, joka pyrkii valtaan. Hän teki ihmisistä voittajia ja voitettuja, sankareita ja joukkoa, yli-ihmisiä ja kaikkia muita (F246). Tämä seuraa loogisesti hänen teoriastaan halu valtaan. Se joka ei pyri valtaan on mitättömyys.

090206

Nietzschen nihilismi

09020601

Nietzschen filosofia on nihilismin läpitunkemaa. Hän otti uudelleen arvioitaviksi kaikki arvot, yritti tuhota kaiken, mitä inhimillinen kulttuuri oli työstänyt. Hyvän moraali oli roskaa, omatunto järjetöntä.

09020602

Hitler toden totta oli Nietzschen innoittama, kun hän suurisuuntaisesti teoksessaan Mein Kampf kääntyi saksalaisten puoleen: ’Vapautan teidät höyrypäisyyksistä, joita nimitetään omaksitunnoksi.’ Vrt. Nietzsche ’Olenko koskaan kokenut omantunnon tuskia? Muistini säilyttää tässä suhteessa vaikenemisen.’ (Т. 1. S. 722, "Злая мудрость" (Paha viisaus), 10). Tai: Tunnontuskat – samanlainen hölmöys kuin että koira purisi kiveä.’ (Sama. S. 817, "Странник и его тень" (Sivullinen ja hänen varjonsa), 38).

09020603

Martin Luther King sanoi: ’Siitä joka ottaa vastaan pahan ilman vastustusta, tulee sen liittolainen’. F. Nietzsche on filosofisen pahan inkarnoituma. ’Siitä joka ottaa vastaan Nietzschen ilman vastustusta, tulee pahan liittolainen’.* * *

090207

Carlos Castañedan psykedelinen mystisismi
(ajatuksia, joita herätti hänen teoksensa ’Don Juanin opetuksia’ ja muiden kirjoitusten lukeminen)

09020701

Viimeisten 10 vuoden aikana on maassamme tullut muotiin filosofi Carlos Castañeda. Tämän muodin osoitin on se, että hänen kirjojaan julkaistaan suurina painoksina… Pelottava muoti. Se myös valaa öljyä narkoottisen järjettömyyden ja ylipäänsä antikulttuurin tuleen.

09020702

Meikäläiset filosofit ja opettajat ovat jotenkin hampaattomia ja apaattisia ja kertovat Castañedasta ja jopa ylistävät häntä. Tässä esimerkki. L.Z. Nemirovin oppikirjasta ’Filosofia’ luemme:

09020703

’Castañedan kirjat ovat omistettu noituuden oppitunneille, joita hän ottaa Don Juan nimiseltä intiaanilta, jaki-heimon esoteerisen tiedon haltijalta. Castañeda esittää Don Juanin Jeesus Kristuksen näköisenä (asuu kuitenkin Meksikossa). Oleellinen ero on kuitenkin se että Don Juan käyttää erikoista opetusmenetelmää: oppilaan pitää olla tilassa, joka saadaan aikaan nauttimalla psykotrooppisia kasveja (osittaisen reaalisuuden tila).

09020704

C. Castañedan tutkii tiedostamisen uutta keinoa, josta tiedetään vasta vähän, intuition, intuitiivisen avulla. Tällöin hän esittää tämän tiedostamisen tien tiettynä tienä muinaisen meksikolaisen jaki-heimon maailman tuntemiseen. Mutta olennaiselta osalta, kysymyksessä on eräs keino esoteerisen (salaisen, tavalliselta ihmiseltä salatun) maailman ymmärtämisen tiedon hankkimisesta. Tämä keino on käyttää eräitä kasveja, joilla on narkoottinen vaikutus, joka aiheuttaa hallusinaatioita. (s. 175)…’

09020705

Kertomus Castañedasta päättyy sanoihin: ’Sellaisia ovat nykyaikaisen ajattelijan ja mystikon teot, jotka vetävät meitä puoleensa etsimisen, seikkailun ja pelottomuuden hengessä. Samalla me näemme nykyaikaisten mystikkojen kirjoissa inhimillisen ajattelun etevämmyyden ilmentymän, heitä elähdyttää vuosisatojen viisaus…’ (s. 178). Näin, ei enempää eikä vähempää. Tämä oppimateriaali on julkaistu 10 tuhannen kappaleen painoksena!

09020706

Carlos Castañedan filosofia on psykedeelisten välineiden käytön tulos. Tämä on ytimeltään psykedeelinen filosofia, muuttuneen tiedostuksen, keinotekoisesti luodun psykopatologian filosofia.

09020707

Castañeda jatkaa mystisten, äärimmäisten irrationaalisten oppien traditiota. Hän kieltää käytännöllisesti katsoen koko kulttuurin maailman ja synnyttää, itse asiassa alkukantaisen ihmisen maailman. Sitä voidaan nimittää alkukantaisen ihmisen filosofiaksi, paljaan ihmisen, joka ei omista mitään muuta kuin kehonsa, ei tiedä mitään muuta kuin sen mitä ensisijaisesti havaitsee, ei halua eikä osaa tehdä mitään muuta kuin alkeellisen käyttäytymisen toiminnot (kävellä, syödä, juoda, pukeutua, peseytyä jne.) ja valmistaa ja ottaa käyttöön psykedeelisiä välineitä.

09020708

Nykyihminen käyttää kaikkia ihmisen monituhatvuotisen historian kuluessa syntyneitä henkisen ja materiaalisen kulttuurin aikaansaannoksia. Castañedalle ei merkitse mitään Beethoven, ei Rahmaninov, ei Aristoteles, ei Hegel, ei Rafael, ei Rembrandt, ei Shakespeare, ei Tolstoi, ei Einstein, ei Darwin, ei Pietari Suuri, ei Franklin D. Roosevelt, ei Edison, ei Ford. Castañeda ei tarvitse tiedettä, ei tiedemiesten saamaa tietoa, hän ei tarvitse itselleen tuntemattomia luonnonlakeja, ei ihmisen nerokkuuden aikaansaamia keksintöjä, jotka parantavat ja helpottavat ihmisen elämää, ei tarvitse vakavaa eikä kevyttä, ei klassista eikä nykymusiikkia, ei itämaista tieteellisperäistä ruumiin kulttuuria, ei intialaista jogaa, ei avaruuden valloitusta, ei tietokoneita, ei kirjapainotaitoa, ei radiota tai televisiota, ei autoa, lentokonetta jne.

09020709

Castañedan ihmisen maailma on yksinkertaistettu, primitivisoitu, köyhä – keskittynyt pelkästään ihmisen ja luonnon välisiin suhteisiin. Se on jopa yksinkertaisempi kuin alkukantaisen ihmisen maailma. Jälkimmäinen nimittäin osasi ja tiesi paljon: miten tehdään tuli ja ylläpidetään sitä, hän osasi metsästää riistaa, kalastaa, valmistaa työkaluja, synnyttää ja kasvattaa lapsia. Castañedan ihmisellä ei ollut edes metsästäjä Dersu Uzalan kenkiä.

09020710

Castañedan filosofiaa voidaan vielä luonnehtia psykedeeliseksi mystisismiksi. Maailma oli Castañedalle salaisuus, ja kaikki se mitä ihminen tekee oli hänelle 'loputonta tyhmyyttä' (s. 395: “sodat suhtautuvat maailmaan kuten loputtomaan salaisuuteen, siihen joka tekee ihmisiä, kuten loputtomaan tyhmyyteen.” — C. Castañeda. Valitut teokset., М., 1994.).

09020711

Carlos Castañeda uudelleen historian spiraalissa toistaa muinaiskreikkalaisia kyynikoita heidän pyrkimyksessään yksinkertaisuuteen, takaisin luontoon, eläimen olotilaan. Tosiasiassa hänen filosofiansa kantaa itsessään uuden barbarismin henkeä.

090208

Castañedan pistos

09020801

Tällä nimellä on julkaistu kirjoittajan Sergei Bajmuhametovin kirjassa «Сны золотые. Исповеди наркоманов» (Kultaisia unia. Narkomaanien tunnustuksia) М.: Изд-во ИКАР, 1998. Materiaali on sillä tavoin kiinnostavaa, että siinä on kuvattuna sellaisen ihmisen mielipide, joka ei ole perillä filosofiasta, mutta tietää narkomaniasta ja narkomaaneista, ei vain kuulopuheiden perusteella. Me filosofit likoamme ajoittain omassa liemessämme emmekä tiedä, mitä meistä ajattelevat ja kuinka filosofia saa vastakaikua muiden ihmisten mielissä. Bajmuhametovin materiaali on tältä kannalta varsin opettavainen näkemys.

09020802

’Viime aikoina, hän kirjoittaa, amerikkalaisen filosofin ja kirjailijan Carlos Castañedan nimi on tullut varsin suosituksi meidän omien haapojen, plataanien alla ja jopa viisaiden jäkäläaavikoilla. Sanoisin muodikas. Hänen kirjansa, erityisesti ’Don Juanin opit: tie jaki-intiaanien tietoon’, ilmestyvät erinäisissä moskovalaisissa kustantamoissa. Ja täällä pääkaupungissa niiden kysyntää on kaikkialla, Bishkekistä Ojmjakoniin.

09020803

Kuka haluaa, se lukee, paneutuu oleelliseen. Mutta minä selitän vain mistä on kysymys.

09020804

Kirjan sankari, kalifornialaisen yliopiston opiskelija tutustuu intiaaniin nimeltä Juan, tietäjään ja noitaan, maagiin. Ryhtyy tämän oppilaaksi, jolle intiaani paljastaa mystisen tiedon salaisuuksia. Se tehdään näin: opettajan johdolla sankari nauttii joitakin eksoottisia huumeita, hourailee, sekoaa ajan ja paikan suhteen, elää ja toimii ’epätavallisessa todellisuudessa’, mutta sitten yksityiskohtaisesti kertoo näkemänsä ja kokemansa. Mutta Don Juan hänelle vielä selittää, avaa ilmiön syvän olemuksen ja yhteydet.

09020805

Toisin sanoen, kirjan sankari on tehnyt kokeen itsellään. Mitä siitä, se on hänen oikeutensa.

09020806

Täsmälleen samoin on ehdottomasti oikeus tulkitsijoilla, esipuheen ja jälkisanojen kirjoittajilla pohtia sitä, että Don Juanin kuva on ’merkittävin inhimillisen fantasian persoonallisuus Kristuksen jälkeen’, ’ilmestyksistä’ ja ’käsittämättömistä näyistä’, siitä, että ’halliten esoterisen tiedon, ihminen saavuttaa sielun valaistuneisuuden’.

09020807

Tällaisiin teksteihin on ylipäänsä vaikea suhtautua ilman tiettyä epämukavuuden tunnetta, joka vielä saa sävynsä ironiasta. Suuret sanakäänteet siinä puhuvat puolestaan. Mutta Castañedan meikäläiset tulkitsijat siirtyvät siihen, millä on allaan enemmän tai vähemmän luja maaperä.

09020808

’Jokainen ihminen on tuomittu tiettyyn osaan maan päällä. Tämä on hieman ilotonta… Omaa itseään haluttaisiin suosia. Toisaalta ihminen kaikin voimin pyrkii vahvistamaan omaa psykologista pesäänsä, tehdä sen asumiskelpoiseksi. Mutta toisaalta itse sen myös räjäyttää, kirjoittaa eräs tulkitsijoistamme esipuheessa Castañedan kirjaan. – Ja meidän vuosisatamme, jatkaa tulkitsija, havainnollisesti osoittaa tämän tarpeen. 60-luvun nuoret radikaalit monessa länsimaassa esittivät yksilöllistä elämää karnevaalimaskien asemesta. Riittää oleminen pikkuvirkamiehenä, lähden intiaanireservaattiin. Ja niin narkootikot tulivat ajanmukaisiksi…’

09020809

Stop! Mikä empiria osoittaa, että näin sopii puhua … huumeiden hyödystä?! Pyhä yksinkertaisuus, ei vähempää. Eikä tämä ole kielen kömmähdys. Opin perustajalle ja sen tulkitsijoille ’hallusinogeenit … ovat vain keino tiedon saamiseen…’ Nimenomaan niin muotoillaan: vain keino.

09020810

Siinä voidaan totisesti mainita siitä, mikä on selvää kaikille, myös muun muassa filosofeille: ’keino’ ei ole milloinkaan ’vain’, keino ja päämäärä ovat aina sidoksissa toisiinsa. Mutta muistutamme, että en lähtenyt ’tuomitsemaan saapasta korkeammalle’.

09020811

Mutta minun ’saappaani’ – on huumeet. Apokalyptinen sairaus. Ihmiset, taipumuksinensa, elävät rajalla: tietoisuuden ja mielen sekaannuksen, vankilan ja vapauden, elämän ja kuoleman rajalla. Ja vielä tietenkin – lain rajan takana, inhimillisen olemassaolon rajalla ylipäänsä.

09020812

Arvaan, että joku pahastuu: kielletty ottaminen, vulgarisoitu suhtautuminen! Mutta yksinkertaisemmin sanottuna: sanopa, millainen voi olla yhteys surkeiden, säälittävien, likaisten narkomaaniemme ja – ’sielun valaistumisen’, ’esoteerisen maailmankatsomuksen’ välillä?!

09020813

Rohkenen sanoa: suoraan. Kellareissa ja ullakoilla, tietenkin, ’esoteerista tietoa’ ei pohdita, mutta jos Castañedan tulkitsijoiden ’valaistuminen’ ja ’näky’ eivät vie aaveluolien kieleen, niin saadaan ’kicksit’. Yleensä ja kokonaisuuden kannalta katsoen. Mutta jos yksityiskohtia tarkastellaan, niin: ’startti ja vauhtia’. Eli erilaisten vaiheiden kautta samaan kuin ’kickseillä’.

09020814

Ja jo täysin yksi yhteen sopivat tavallisten narkomaanien kohtaloihin totuudenmukaiset filosofien johtopäätökset siitä, että ’ihminen pyrkii riistäytymään irti itsestään’, ’voittamaan oman minänsä. Niin, pyrkimys oman tilansa, yleisesti oman ihmisluontonsa muuttamiseen. Tässä biologinen alkuperä on tiukasti sidottu sosiaaliseen. Tämä on hyvin voimakas impulssi. Mutta tästä ei suinkaan seuraa, että voitaisiin olympolaisella rauhallisuudella olettaa: ’Ja huumeet tulivat aikaan…’ Jumala varjelkoon, jos se sattuu kelle hyvänsä ihmiselle, jos tämä voimakas impulssi liittyy huumeisiin, löytää hänessä rauhan ja ekstaasin.

09020815

Todella, joillekin jo ’narkomaanien tunnustukset’, jotka tässä on otettu esille, täysin riittävät vakuuttamaan: kaikki maininnat huumeiden harmittomuudesta, varsinkin niistä ’keinona tiedon saantiin’ ovat sama asia kuin propaganda lasten tuhoamiseksi. Olkoonkin tahatonta, ajattelematonta.

09020816

Niin, ei juuri kukaan tiedä narkomaanien viheliäisestä sisäisestä elämästä, heidän oloistaan. Heidän olemassaolonsa viheliäisyydestä, siitä löyhkäävästä märästä, johon nämä onnettomat joutuvat. Epätoivosta ja umpikujasta. Fyysisestä, henkisestä alennustilasta, sielullisesta puhumattakaan.

09020817

Mutta jos normaalit ihmiset eivät tunne tätä elämää yksityiskohtaisesti, he voivat vaikka vain arvailla, olettaa. Tämä on yksinkertaista. Arvailla, mutta varoa joutumasta itse sille tielle. Kuitenkaan sitten ei, mistä syntyvät myytit ’kultaisista unista’, ’euforisista pilvistä’. Mutta vielä, kun niitä vahvistavat filosofiset tutkimukset ja tulkitsijoiden pohdinnat, hyvää älä odota…

09020818

Mutta, todella, salaisuus on vielä siinä, että tietämättömyys, puolittainen tieto aina synnyttää myyttejä. Puoleensavetäviä. Räikeästi kaunisteltuja. Totalitaarisen järjestelmän järjetön reaalisesti olemassa olevan kulttuurin komponentin kielto on monessa herättänyt pysyvän halun kaikkeen ’kiellettyyn’, välittämättä siitä mitä se on. Tällöin, lähtien laajoista kansankerroksista, kaikki puolikielletty tiedottaminen tulee heti muotiin tietyissä piireissä ihmisiä, jotka, Tshehovin ilmaisun mukaan, ’alkavat tuntea olevansa keskiarvon yläpuolella ja alkavat näytellä osaa, jonka leima on lyöty heidän otsaansa’. Sellainen on, tiedättekö, kastinmukaisuuden vaatimus, ettei vain myös henkisen aristokraattisuuden.

09020819

Mutta kas, kaikki astiat yhteiskunnassa tiedottavat. Vain kaukaisella 60-luvulla hasiksen polttamista nuorten keskuudessa kiistattomasti pidettiin älyttömyyden merkkinä. Alaikäisille hasiksen polttajille naureskeltiin, heitä säälittiin, pidettiin tyhmyreinä. Mutta nyt ei vain kellareissa ja ullakoilla, vaan jo yliopistojen käytävillä osallistuminen narkomaanien tuprutteluun on mokoma merkki elitismistä, aristokratismista. Siellä jo alkoholiin katsotaan halveksuen, sitä nimitetään ’likaiseksi kicksiksi’, ’härän voimaksi’.

09020820

On mitä miettiä.

09020821

Ja viimeisin. Sanottuani jotkin ’tiedon hankkimisen menetelmistä’ Castañedan tapaan, en voi olla mainitsematta samaa menetelmää.

09020822

Muistan, eräs ensimmäisen vuosikurssin oppilaani kuuli jostakin, on muka olemassa maailmassa kahdeksan kirjaa, jotka luettuaan ihminen kerralla tulee sivistyneeksi, henkisesti rikkaaksi ja vahvemmaksi. Ja kaikki vaativat opettajia antamaan tämän pyhän luettelon. Sillä, kaikkiaan kahdeksan (!) Kirjaa! Luetaan ja valmis, viikossa kaikki tieteet kunnossa.

09020823

Tämä ei ole vitsi. On jopa enemmän kuin tapahtunut.

09020824

Tämä on suuri myytti massaihmiselle, joka haluaa kovasti ’osallistua’, olla ’sielukas’, mutta vain nopeasti ja yksinkertaisesti.

09020825

Vain ensi silmäyksellä näyttää siltä, että Castañeda ja hänen seuraajansa ovat hyvin kaukana ’massatietoisuudesta’, että he ovat ’eliittiä’. Itse asiassa, minun järkeni mukaan itse menetelmä on tässä menneen ajan yksinkertaistus, ’massakäyttöinen’, nopeammin, halvemmalla, ilman teidän viisasteluanne ja monimutkaisuuksianne… Sillä todellisuudessa mikä hyvänsä totuus, mukaan lukien filosofinen, avautuu jokaiselle ihmiselle pitkää tietä käyttäen. Hän opiskelee, tekee työtä, lukee kirjoja, saa tietää, epäilee, kinastelee, ymmärtää itseään ja ihmisiä, ihastuu, löytää… Toisin sanoen hankkii tiedon järjen ja mielen ankaralla työllä.

09020826

Mutta tässä, jos kaikki kerrostumat otetaan ja asia pelkistetään, niin minne, miten helposti ja jopa miellyttävästi: söi sieniä, kaasi eksoottisen kasvin mehua, poltti lehteä ja kas, siinä ovat, näky ja jopa valaistuminen, jotka tulkitsee kaikkitietävä opettaja.

09020827

Tämä tie ja menetelmä eivät ole ollenkaan uusia. Ne ovat olleet olemassa niin kauan kuin ihminen on ylipäänsä ollut olemassa. Sillä aina on ollut olemassa ja tulee olemaan olemassa houkutus helppoon keinoon saavuttaa jotakin, olkoon sitten rikkaus, tieto, ammattisalaisuus. Mutta onneksi, kukaan vielä ei uskalla osoittaa, että suutarin ammatin voi hallita käsiään liikauttamatta, oppimatta mitään, mutta polttamalla vain 100 grammaa hasista. Ei kukaan. Mutta tämä kuitenkin vaalii jonkin verran toivoa terveen järjen järkkymättömyydeltä. (s. 146-153).

Viesti tekijöille

| 00 | 01 | 02 | 03 | 04 | 05 | 06 | 07 | 08 | 09 | 10 | 11 | 12 |

^F202Ei pidä sekoittaa tätä termiä termiin ’vastakulttuuri’. Vastakulttuuri on protestikulttuuri; siinä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä kulttuurillisia momentteja.
^F204L.N. Tolstoi tässä hieman taivutti keppiä (sekä juristien että keksijöiden suhteen). Mutta hänen paatokseensa kuitenkin täysin liityn. Ei kaikki, mikä näyttää tieteeltä tai taiteelta, kulttuurilta, itse asiassa ole sitä.
^F205Ihmisellä tässä tarkoitan sekä yksittäistä ihmistä että yleistyksiä ihmisestä, ihmiskuntaa kokonaisuutena.
^F206Vanhastaan tunnettu totuus on: Kasvava sukupolvi kasvaa suureksi Osaksi esimerkkejä noudattaen. Jos nuoret ihmiset näkevät huonoa esimerkkiä, he tahtomattaan ammentavat näiden huonojen esimerkkien energiaa. Ja päinvastoin. Tämän kirjoitti Seneca jo melkein 2000 vuotta sitten: ’Jos haluat vapautua paheistasi, sivuuta huonot esimerkit. Saituri, irstailija, brutaali, kavala – kaikki nämä turmelevat sinut, jos ovat lähelläsi. Heistä irroittautuminen parempaan seuraan, elä Catonin, Lelian, Tuberonin kanssa ja jos sinua miellyttää kreikkalaiset, ole Sokrateen, Zenonin (…) kanssa… Elä Crisippon, Posidonin kanssa. He antavat sinulle jumalaista ja inhimillistä tietoa, ne käskevät sinun olemaan toimelias eikä vain puhua kauniisti tuottaen sanahelinää kuulijoita miellyttääksesi, vaan olemaan myös mieleltäsi luja ja uhkaavia vastaan vahva.’ Seneca. Moraalikirjeitä Lucillukselle, 104, 21-22.
^F208Marginaalinen – rajalla, periferiassa, pientareella, sivulla, oleva; marginaalinen on ihminen, jolla on marginaalinen tiedostus, käyttäytyminen. Marginaalissa ovat rikolliset, poliittiset ja uskonnolliset äärimmäisyysihmiset, joiden käyttäytyminen on poikkeavaa.
^F209Fobia on pelon painostava kokeminen, joka kehittyy eräissä psykooseissa. Aggressio on provosoimaton hyökkäys vahinkoa aiheuttaen tai sellaisen uhkaus.
^F210Amerikkalaisessa elokuvassa ’Pactical magics (Käytännön magiaa), joka näytettiin НТВ-kanavalla 20031005su, täti sanoo veljentyttärelleen: ’Milloin lopulta opit, että normaalius ei ole hyve, vaan miehekkyyden puutetta’. Jotakin sellaista kuulen melkein joka päivä. Nietzscheläisyyttä puhtaimmillaan! Tietty osa taideyhteisöstä on yksinkertaisesti mennyt Nietzschestä sekaisin.
^F211См.: С.И.Ожегов. Словарь русского языка; Словарь синонимов (Venäjänkielen sanakirja. Synonyymisanasto). L., 1975.
^F212See: Чуковский К. Современники (Chukovsky K. Contemporaries). М.,1962. P. 683.
^F213Pyydän, että minut ymmärretään oikein: en vastusta vapautta; päinvastoin, minulle ovat läheisiä liberalismin aatteet. Ks. tästä: Л.Е.Балашов. Либерализм и свобода (L.E. Balashov: Liberalismi ja vapaus). М., ACADEMIA, 1999.
^F214Olen jo esittänyt esimerkin televisiomainoksesta: ks. s. 3.
^F215Valitettavasti mustaa huumoria sisältävät mainosten aiheet lisääntyvät kuin torakat. On ollut ranskalaisten Leis-perunoiden mainos (200112 — 200201), jossa janoinen lapsi joutuu hiirenloukkuun mukanaan paketti ranskalaisia perunoita: isoisä ojentaa kätensä pakettia kohti ja joutuu itse hiirenloukkuun. Tai suklaamainos, joka alkaa nuorten mahtavalla kolminkertaisella huudolla suuren talon pihalla yöllä ja loppuu sanoilla, että tämä on ’cool’.
^F216Huomautus 20020219 televisio-ohjelma «Алчность» (Ahneus) on pyörinyt jo useita kuukausia. Siitä huolimatta, että ohjelman nimessä on tämä häpeällinen sana ’ahneus’. Ohjelman idea on kasvatus ja kehitys ja ahneuden propaganda. Ohjelman vetäjä jatkuvasti kehottaa Osanottajia ’olemaan ahneita’, moittii heitä riittämättömästä ahneudesta tai kiittelee ahneudesta. Sitä esitetään, vaikka on konsultoitu filologeja ja etiikan asiantuntijoita.
^F217Давыдов Ю.Н. Этика любви и метафизика своеволия: Проблемы нравственной философии (Davydov J.N.: Rakkauden etiikka ja itsepäisyyden metafysiikka: Moraalifilosofian ongelmia). М., 1982. s. 10.
^F218Sama. s. 16, 15.
^F219Sama. s. 19-20.
^F220Sama. s. 23-26.
^F221Поппер К. Открытое общество и его враги (Poppeer K.: Avoin yhteiskunta ja sen viholliset). Osa 2, М., 1992. s. 92-94.
^F222Tiedot A.V. Demitshevin (А.В.Демичев) elämästä on otettu «Философы России...» (Venäjän filosofit) tietosanakirjan, s. 282
^F223Katso kuolemanrangaistuksen poistaminen LIITE 2./See on removal of death sentence APPENDIX 2.
^F224Ks. filosofi F. Nietzsche jäljempänä, s. 361.
^F225Sama Nietzsche on todennut, että kuolema on merkittävämpi momentti kuin elämä.
^F226Гегель. Лекции по истории философии (Hegel: Luentoja filosofian historiasta) ( Книга первая.
^F227Согомонов Ю.В. Добро и зло (Sogomonov Y.V. Hyvä ja paha). М., 1965. s. 7
^F228Диоген Лаэртский. О жизни, учениях и изречениях знаменитых философов (Diogenes Laertius. Kuuluisien filosofien elämästä, opetuksista ja sanonnoista). М., 1986. s. 121
^F229Алтайский К. Циолковский рассказывает… М., 1974. s. 236-240.
^F230Камю А. Бунтующий человек (A. Camus: Kapinoiva ihminen). М., 1990. s. 248.
^F231Шердаков В.Н. Иллюзия добра (Shedakov V.N.: Hyvyyden illuusio). М., 1982. s. 210-211.
^F232«Что же такое в конце концов человеческие истины? — в упор спрашивает Ницше и без колебания отвечает: — Это – неопровержимые человеческие заблуждения» — «Веселая наука» (Ницше Ф. Соч. В 2-х т. (Nietzsche F.: Kootut, 2 osaa)Osa 1. М., 1990. s. 622). Ks. комментарий в: Кучевский В.Б. Философия нигилизма Фридриха Ницше. М., 1996. s. 65-67).
^F233Sillä "filosofia" tarkoittaa kirjaimellisesti "rakkautta viisauteen".
^F234"К генеалогии морали". Ks.: Ницше Ф. Соч. В 2-х т. (Nietzsche F.: Kootut, 2 osaa)Osa 2.М., 1990. s. 428.
^F235Sama. s. 429.
^F236Цит по: Галеви Д. Жизнь Фридриха Ницше. Novosibirsk, 1992. s. 198.
^F237Цит по: там же. s. 200.
^F238Цит по: там же. s. 201.
^F239«что падает, то нужно еще толкнуть!» — «Так говорил Заратустра». ч. 3 (Ницше Ф. Соч. В 2-х т. (Nietzsche F.: Kootut, 2 osaa)Osa 2.М., 1990. s. 151).
^F240Sama. s. 194.
^F241Ницше Ф. Соч. В 2-х т. (Nietzsche F.: Kootut, 2 osaa)(Nietzsche: Koot. 2 osaa.) Osa 2.М., 1990. s. 48.
^F242Sama. s. 206.
^F243Sama. s. 480.
^F244Ks.: Галеви Д. Жизнь Фридриха Ницше. (Galevi D.: Friedrich Nietzschen elämä), Novosibirsk 1992. s. 201.
^F245Ks.: Ницше Ф. Соч. В 2-х т. (Nietzsche F.: Kootut, 2 osaa) Osa 2. М., 1990. s. 422.

Asko Korpela 20111116 (20111116) o AJK homepage o BalaPedia-page o Webmaster

09

Elämän negatiivi: antikulttuuri ja antifilosofia

0901

Antikulttuuri

090101

Antikulttuuri on sivilisaation sairaus

090102

Epänormaalin propaganda nyky-yhteiskunnassa

090103

Joukkoviestimien, taidekirjallisuuden, elokuvan vaikutus

090104

Mihin opettaa nykyinen mainonta?

090105

Antikulttuurin nekrofilia

090106

Niinsanotusta ’oikeudesta kuolla’

090107

Tappamisen filosofia

090108

Alfred Hitchcock ja muut

090109

Mystisismin boomi

0902

Antifilosofia (Herostratoksen filosofiat

090201

F. Nietzsche – antikulttuurin johtaja

090202

Antihumanisti ilman mitään varauksia

090203

Suurimman luokan filosofinen terroristi

090204

Halveksivan alentuva suhde naiseen

090205

Nietzschen filosofia on konfliktien, aggression, sotaisuuden filosofiaa

090206

Nietzschen nihilismi

090207

Carlos Castañedan psykedelinen mystisismi(ajatuksia, joita herätti hänen teoksensa ’Don Juanin opetuksia’ ja muiden kirjoitusten lukeminen)

090208

Castañedan pistos

Viesti tekijöille

Carlos Castañedan psykedelinen mystisismi
(ajatuksia, joita herätti hänen teoksensa ’Don Juanin opetuksia’ ja muiden kirjoitusten lukeminen)