|
| 00 |
01 |
02 |
03 |
04 |
05 |
06 |
07 |
08 |
09 |
10 |
11 |
12 |
|
|
 07
|
Liberalismi ja vapaus |
|
0701 |
Liberalismi |
|
07010001
|
Viime vuosisatoina liberalismista, vapauden asian etenemisestä poliittisena aatteena on tullut yhteiskunnallisen ajattelun mahtavan virran lippulaiva. Jälkimmäistä voidaan pitää henkisenä virtauksena, joka julistaa vapautta elämän korkeimpana arvona, ja liikettä suurempaan vapauteen valtiollisten ja muiden instituutioiden olennaisimmaksi tehtäväksi. |
1. Liike kohti suurempaa vapautta.
Liberalismi - henkinen virtaus,joka julistaa vapautta elämän korkeimpana arvona, ja liikettä suurempaan vapauteen valtiollisten ja muiden instituutioiden olennaisimmaksi tehtäväksi. (07010001) |
|
07010002
|
Liberalismin käsite täytyy puhdistaa kerrostumista, joita on syntynyt vapautta koskevista rajoitetuista mielipiteistä ja mielipiteistä, jotka koskevat varsinaisesti liberalismia vapaan ihmisen ideologiana. |
|
07010003
|
Liberalismia ei sovi sitoa ei pehmeään luonteettomuuteen, eikä kaiken sallivaan sallivaisuuteen. Itsessään liberalismi ei ole mitään sellaista, joka osoittaisi näitä inhimillisiä ominaisuuksia ja toimintoja. Vapaus, kuten jäljempänä osoitan, ei sulje pois luonteen lujuutta eikä vastuullista käyttäytymistä. Päinvastoin, se edellyttää niitä. |
|
07010004
|
Se joka moittii liberalismia, joko ei vaivaudu selvittämään termin merkitystä tai on inhimillisen vapauden vastustaja. Suhtautuminen liberalismiin on jonkun poliittisen toimijan edistyksellisyyden tai taantumuksellisuuden lakmuspaperi. |
|
07010005
|
Liberalismi edellyttää kehittynyttä ja differentioitunutta vapauden käsitystä. Jokaista toiminnan piiriä vastaa määrätty vapauden laji: |
|
07010006
|
Mitä pidetään viitenä tärkeimpänä liberalismin osa-alueena?Vapaamielisyys tai ajattelun vapaus
Vakaumuksen vapaus
Omantunnon vapaus
- Uskontunnustuksen vapaus
Tahdon vapaus
Sosiaalinen vapaus
Poliittinen vapaus
- Sanan ja informaation vapaus
- Kokoontumisvapaus
- Yhdistymisvapaus
- Liikkumisen vapaus
- Asumisen vapaus
Taloudellinen vapaus
- Yrittämisen vapaus
- Omaisuuden vapaus
- Kaupan vapaus
- Kilpailun vapaus
Luomisen vapaus
- Taiteellinen vapaus
- Tieteellisen luomistyön ja tutkimuksen vapaus
- Filosofinen vapaus
Rakkauden vapaus
- Seksuaalinen vapaus.
|
|
07010007
|
Tästä kaikkea muuta kuin täydellisestä luettelosta voidaan nähdä, ettei liberalismi ole erityisesti poliittinen liike. Se on kaikkien niiden liike, jotka pyrkivät suurempaan vapauteen. |
|
07010008
|
Anna esimerkkejä toisistaan riippuvista vapauden eri aspekteista.Tietenkään eivät kaikki vapauden lajit kuulu käsitteeseen liberalismi. Liberalismi koskee ennen kaikkea ja pääasiassa ihmisten välisiä suhteita, ihmisen elämää yhteiskunnassa ihmisten keskellä. Mutta se suhtautuu myönteisesti kaikkiin muihin vapauksiin, jotka syntyvät puhtaasti ihmisten keskeisistä suhteista (teknisistä vapauksista tai vapauksista suhteessa luonnon objekteihin: lentämisen vapaudesta, avaruuden valloituksen vapaudesta jne.) Sen lisäksi on olemassa sellaisia vapauden lajeja, jotka edellyttävät ei vain ihmistenvälisten suhteiden vapautta, vaan yleensä ihmisen vapautta (suhteessa luontoon ja maailmaan). Tarkastelemme esimerkiksi muuttamisen vapautta. Sen komponentteja voivat olla sekä poliittinen mahdollisuus muuttaa, ja taloudellinen, ja tekninen mahdollisuus muuttaa. Taloudellinen ja tekninen mahdollisuus muuttaa riippuvat ei niinkään ihmisten välisistä suhteista, kuin muuttamisvälineiden teknisen kehityksen tasosta ja ihmisten yleisen hyvinvoinnin tasosta. Mainituista varsinaisesti liberalismiin liittyy vain poliittisesti muodostunut muuttamisen vapaus. Kuitenkaan liberalismille eivät ole yhdentekeviä muutkaan tämän vapauden osatekijät, jos poliittinen muuttamisvapaus on pelkkä kirjain, jos taloudellinen ja tekninen vapaus puuttuvat. Yleisesti liberalismin kannalta ei ole yhdentekevää, tieteellis-tekninen kehitys, joka laajentaa materiaalisen, vapaan kehityksen puitteita ja samalla palvelee vapauden laajentumista ihmistenvälisissä suhteissa.
|
2. Toisistaan riippuvat vapauden lajit.
Liberalismi koskee ihmisten välisiä suhteita, elämää yhteiskunnassa. Mutta se suhtautuu myönteisesti myöskaikkiin muihin vapauksiin. (07010008) |
|
07010009
|
Mitä erityispiirteitä sisältää marxilainen näkemys vapaudesta?Marxilaisessa filosofiassa liberalismi yhteiskunnallisen ajattelun virtauksena yksiselitteisesti sidotaan porvariluokkaan. Filosofis-ensyklopedistisesta sanakirjasta (Филос. Энцикл. Словаре (М., 1983)) voimme lukea: ’Liberalismi on aatepoliittinen liike, joka yhdistää porvarillisparlamentaariset rakenteet ja porvarilliset ’vapaudet’ taloudellisilla ja poliittisilla aloilla’. Tällainen liberalismin ymmärtäminen on ainakin kahdessa mielessä virheellinen. Ensinnäkin, erittäin yksinkertaistetusta sosiaalisen luokittelun mallista, joka on ilmaistu luokkateoriana, erityisesti teoriana, jonka mukaan yhteiskunta on jaettu kahteen luokkaan: porvaristoon ja proletariaattiin. Tämä teoria ’asettaa’ liberalismin ja muut yhteiskunnallispoliittiset liikkeet Prokrusteen vuoteelle. Toiseksi, itse nimitys liberalismi ei ole mitenkään nimenomaisesti porvarillinen. Voidaan puhua jonkunlaisen liberalismin rajoittuneisuudesta, mutta koko liberalismin arvioiminen porvarilliseksi on karkea looginen virhe.
|
3. Marxilainen liberalismin määritelmä.
’Liberalismi on aatepoliittinen liike, joka yhdistää porvarillisparlamentaariset rakenteet ja porvarilliset ’vapaudet’ taloudellisilla ja poliittisilla aloilla’. (07010009) |
|
07010010
|
Liberalismia ei voida myöskään kuvata ’vakaumukseksi, joka pyrkii erottautumaan traditiosta, tavoista, dogmeista jne. (ks. Краткая филос. Энц. М., 1994. S. 241 (Lyhyt filosofian tietosanakirja)). |
|
07010011
|
Ensinnäkin, liberalismi ei ole negatiivinen tendenssi, joka vain pyrkii jostakin irrottautumaan. |
|
07010012
|
Mikä on liberalismin asenne vanhaa ja uutta kohtaan?Toiseksi, ei sovi traditioita, tapoja, henkisiä stereotypioita sokeasti luetella arviona siitä, mistä vapaa ihminen pyrkii eroon. Itse tavat ja tottumukset, traditiot, ajatuksen ja käyttäytymisen stereotypiat ihmissuhteiden säätelyn muodoiksi, ei hyviksi eikä huonoiksi. Paremminkin niillä on tärkeä sija tässä säätelyssä. Puhe voi olla vain muutamista tavoista, traditioista, stereotypiasta, ja nimenomaan niistä, jotka ovat vanhentuneet ja häiritsevät ihmistä hänen liikkuessaan kohti suurempaa vapautta. Liberaalin ei kuulu sanoutua irti vanhasta vain sen vuoksi että se on vanhaa, eikä kannattaa uutta vain sen vuoksi että se on uutta.
|
4. Suhde vanhaan ja uuteen.
Liberaalin ei kuulu sanoutua irti vanhasta vain sen vuoksi että se on vanhaa, eikä kannattaa uutta vain sen vuoksi että se on uutta. (07010012) |
|
07010013
|
Mikä on liberalismin asenne humanismia kohtaan?Luonnollisessa asussaan nimensä mukaan aluksi liberalismi täysin on sopusoinnussa humanismin kanssa. Lisäksi liberalismi ja humanismi ovat yhteismitallisia keskenään. Ei voi olla liberalismia ilman humanismia, eikä humanismia ilman liberalismia. Humanismi on liberalismia tarkasteltuna ihmisyyden näkökulmasta, liberalismi on humanismia tarkasteltuna vapauden näkökulmasta. Jos humanistiksi itseään nimittävä esittää epähumaaneja ja humanismin vastaisia näkökantoja, hän ei ole liberaali sanan aidossa mielessä.
|
5. Liberalismi ja humanismi.
Ei voi olla liberalismia ilman humanismia, eikä humanismia ilman liberalismia. Humanismi on liberalismia tarkasteltuna ihmisyyden näkökulmasta, liberalismi on humanismia tarkasteltuna vapauden näkökulmasta. (07010013) |
|
07010014
|
'Jos annat kahleet orjalle, niiden toinen pää on kiinnitetty sinuun'. Mitä se tarkoittaa?Itse asiassa liberaalille vapaus on korkein arvo. Ja hän kunnioittaa sitä ei vain itsessään ja itseään varten, vaan myös muissa ja muiden tähden. Jos oletamme, että ihminen tunnustaa vapauden vain itselleen tai vain muutamille harvoille, niin hän itse asiassa kieltää sen, koska vapaudella ’itsessä ja itseä varten’ tuo mukanaan varsin rajoitetun (yksinkertaisen, ei yleistä) luonnetta. Oleminen vapaa orjien joukossa, orjien ympäröimänä, on vailla mieltä. Joku viisas ihminen on sanonut: ’Jos panette orjan kaulan ketjun, sen toinen pää on omassanne’. Jo aikoja sitten on huomattu, että vanginvartija, joka vartioi vankia, on monessa suhteessa itsekin vanki. Todellisuudessa vapaa voi olla vain vapaiden joukossa. Tämän vuoksi todellinen liberaali ei arvosta vain vapauttaan, vaan myös muiden vapautta. Sen mukaan hän on siis määritelmän mukaan myös humaani ihminen.
|
6. Muiden vapaus.
Todellisuudessa vapaa voi olla vain vapaiden joukossa. Tämän vuoksi todellinen liberaali ei arvosta vain vapauttaan, vaan myös muiden vapautta. (07010014) |
|
07010015
|
Mikä on oikea vapauden minimitaso?Liberaalille on ehdottomasti läheinen kaava, jonka aikoinaan muotoili T Hobbes: ”ihmisen täytyy tyytyä siihen määrään vapautta muihin ihmisiin nähden kuin hän itse soisi muille ihmisille itsensä suhteen” (F169). Tämä kaava on parafraasi käyttäytymisen kultaisesta säännöstä, ja se erinomaisesti kuvaa vapauden ja ihmisyyden, liberalismin ja humanismin suhdetta.
|
7. Liberalismi ja kultainen sääntö.
”Ihmisen täytyy tyytyä siihen määrään vapautta muihin ihmisiin nähden kuin hän itse soisi muille ihmisille itsensä suhteen” (07010015) |
|
07010016
|
Liberaalille ei ole vieras myöskään toinen kultaisen säännön parafraasi: ’Älä loukkaa toisten oikeuksia, niin säilytät omasi’ (F170). Tätä sääntöä noudattavat Amazonin kullankaivajat. Heidän keskuudessaan ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan varkauksia. |
8. Toinen kultaisen säännön parafraasi:
’Älä loukkaa toisten oikeuksia, niin säilytät omasi’ (07010016) |
|
07010017
|
'Liberaali on entinen individualisti, joka pyrkii pidättyvyyteen ja eristäytymiseen.' Mitä tästä voidaan sanoa?Liberaaleiksi on ajoittain luokiteltu ne jotka ovat olemukseltaan esiliberaaleja, jotka varsin rajoitetusti ovat harrastaneet vapautta (riippumattomuutena tavoista, traditioista, yksilöllisenä vapautena) Nämä esiliberaalit ovat synnyttäneet käsityksen, että liberaali on entinen individualisti, joka pyrkii eristäytymään, sulkeutumaan. Mitä tästä voidaan sanoa? Tämä on ehdottomasti väärä käsitys. Vapaus on olemukseltaan avointa, sillä ei ole mitään yhteistä sulkeutuneisuuden ja isolationismin kanssa. Vapaa yhteiskunta on avoin yhteiskunta. Vapaa ihminen on avoin ihminen (vapaa kanssakäymiseen, yhteistoimintaan, yhteistyöhön muiden kanssa). On vaikea kuvitella liberaalisti asennoitunutta henkilöä joka on sellainen yksinäinen susi, ihmisvihaaja, syrjäytynyt muista ihmisistä, tai asuu periaatteella ’minun mökkini on maalla, mitään en tiedä’.
|
9. 'Kotini on linnani'.
Vapaus on olemukseltaan avointa, sillä ei ole mitään yhteistä sulkeutuneisuuden ja isolationismin kanssa. (07010017) |
|
07010018
|
Mikä on liberalismin asenne individualismin ja kollektivismin suhteen?Individualismin ja kollektivismin kiistassa liberalismi ottaa välittäjän aseman ja esiintyy yhtä hyvin äärimmäistä, inhimillistä vapautta pienentävää kollektivismia vastaan kuin äärimmäistä muiden ihmisten vapaudesta välittämätöntä ja yleistä vapautta maahan polkevaa individualismiakin vastaan.
|
10. Individualismi, kollektivismi, liberalismi.
Liberalismi ottaa välittäjän aseman ja esiintyy yhtä hyvin äärimmäistä kollektivismia vastaan kuin äärimmäistä yleistä vapautta maahan polkevaa individualismiakin vastaan. (07010018) |
|
07010019
|
Liberalismin erityispiirre yhteiskunnallisena ilmiönä on siinä, että se esiintyy ei vain kaikkien vapauden puolesta, vaan suuremman vapauden puolesta, se vaatii edistystä vapauden asiassa. Sen vuoksi konkreettisessa tilanteessa liberalismi voi saada osakseen konservatiivien hylkäämisen, niiden kaikkien hylkäämisen, jotka pelkäävät vapautta, suurempaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. |
|
07010020
|
Sikäli kuin edistys vapauden asiassa edellyttää muutoksia, liberalismi on alun perin, määritelmänsä mukaan asennoitunut uudistusten, yhteiskunnan uudelleen muotoilun, suurempaa vapautta suosivien järjestelmien kannalle. |
11. Uudistetaan yhteiskuntaa.
(07010020) |
|
07010021
|
Liberaali voi olla myös konservatiivi, jo vapauden hankkimisessa saavutettu vapauden taso syödään, hankitaan muutoksia, jotka eivät ole vapaudelle hyödyksi vaan haitaksi. Liberaali ei ole ainoastaan provosoiva viestintuoja, vapauden tekijä, vaan myös puolustaja ja säilyttäjä. Viestintuojana ja vapauden tekijänä hän on edistyksellinen, reformaattori, ja jopa vallankumouksellinen. Säilyttäjänä, vapauden puolustajana hän on konservatiivi. |
12. Konservatiivi vapauden puolustajana.
(07010021) |
|
07010022
|
Mikä on liberalismin peruskäsite?Sikäli kuin liberalismin ideologian pohjalla on vapauden käsite, nimenomaan tämän käsitteen tarkastelusta riippuu merkittävässä määrässä liberalismin olemuksen ymmärtäminen.
|
13. Peruskäsite.
Vapaus (07010022) |
|
0702 |
Vapaus. |
|
07020001
|
Minun kannaltani vapaus on mahdollisuuden kategoria, joka edustaa itsessään rajoitettua yhtenäisyyttä (itsensä mahdolliseksi tekemistä) sattumaa ja välttämättömyyttä. – Ks. ’Mahdollisuuden’ diagrammaa jäljempänä |
14. Category of possibility.
(07020001) |
|
07020002
|
Missä mielessä vapaus on mahdollisuuksien ja välttämättömyyksien yhdiste? Jos sattuma määrää mahdollisuuksien monikirjon, mutta välttämättömyys niiden yksimuotoisuuden, niin vapaus on mahdollisuuksien yksikkö niiden monimuotoisuudessa tai mahdollisuuksien monimuotoisuus niin yhteydessä.
|
15. Mahdollisuuksien kirjo.
(07020002) |
|
070201 |
Vastakkaisia näkemyksiä vapaudesta |
|
07020101
|
Mitkä ovat kaksi toisensa poissulkevaa näkemystä vapaudesta?Filosofian historiassa voidaan havaita kaksi toisensa poissulkevaa näkökulmaa vapauden käsitteestä.
|
16. Kaksi toisensa poissulkevaa näkemystä.
(07020101) |
|
07020102
|
Jotkut filosofit (esimerkiksi Spinoza, Holbach, Kant, Schelling, Hegel) lähestyvät käsitettä vapaus, käsitteestä välttämättömyys käsin; he joko kieltävät sen olemassaolon tai väheksyvät sen merkitystä. Näin on luonnehtinut vapautta B. Spinoza: ’Vapaudeksi nimitetään sellaista asiaa, joka on olemassa ainoastaan luonnon itsensä välttämättömyydestä ja määritellään omasta itsestään lähtevänä toimintana. Spinozalta on peräisin kuuluisa määritelmä: ’Vapaus on välttämättömyyden tunnustamista’ (hänen tekstissään se kuulostaa tältä: ’vapaus on tunnistamista ’jonkun ikuisen välttämättömyyden itsensä, Jumalan ja (sellaisten) asioiden (tunnistamista)’ [Этика (Etiikka), Т. 42]). Hegel omalla tavallaan omaksui tämän kaavan. Sitten marxismissa siitä tuli perusta vapauden määritelmälle. |
17. Välttämättömyyden tunnistaminen.
(07020102) |
|
07020103
|
Mitä Holbach tarkoittaa vapaudella väistämättömänä välttämättömyytenä?Oman äärimmäisen ilmaisunsa tämä näkökulma on saanut Holbachilla. ’Ihmiselle, hän kirjoittaa, vapaus ei ole mitään muuta kuin siihen itseensä sisältyvä välttämättömyys" (F171). Lisäksi Holbach oli sitä mieltä, että ihminen ei voi olla aidossa mielessä vapaa, koska hänen on alistuttava lakien vaikutukselle ja siis hän on vääjäämättömän välttämättömyyden vallan alla. Vapauden tunne, hän kirjoittaa, on se illuusio, jota voidaan verrata tarinan kärpäsen illuusioon, kun se istuu raskaiden vaunujen tislalla ja kuvittelee ohjaavansa maailmankoneen liikkeitä, itse asiassa nimenomaan tämä kone pyörii ympyrää ihmisen liikkeellä ollen tämän tietämättä." (F172).
|
18. Väistämätön välttämättömyys.
Holbach: Ihminen ei voi olla aidossa mielessä vapaa, koska hänen on alistuttava lakien vaikutukselle ja siis hän on vääjäämättömän välttämättömyyden vallan alla. (07020103) |
|
07020104
|
Mitä on vapaus Kantin mukaan?Kant teoksessaan ’Terveen järjen kritiikki’ esittää antinomin: ihmisessä on vapaus, ei mitään vapautta. Ilmiöiden maailmassa, Kantin mukaan, ei ole mitään vapautta. Ilmiöiden maailmassa vallitsee välttämättömyys, esineiden maailmassa itse ihminen on vapaa. Mutta mitä on tämä Kantin mukainen vapaus? Kysyy A.A. Gulyga. Ja hän vastaa Kantin tapaan: ’Tämä moraalisen velvollisuuden noudattaminen, eli taas ihmisen antautuminen välttämättömyydelle. Tehtävä on siinä, että valitaan oikea välttämättömyys’ (F173). Kantille omistetussa kirjassaan A.A. Gulyga selvittää näkökantaansa seuraavasti: ’Vapaus etiikan kannalta ei ole toteutunut. Se ei ole yksinkertaisesti looginen konstruktio, joka voisi annetuista lähtökohdista käsin tasaveroisesti tuottaa eri vaikutuksia. Haluan – toimin niin, mutta haluan aivan päinvastaista. Henkilön moraalinen vapaus muodostuu velvollisuuden tiedostamisesta ja sen täyttämisestä. Oman itsensä ja muiden ihmisten edessä ’vapaa tahto ja tahto, joka on alistettu moraalisten lakien alaisuuteen on yksi ja sama asia.’’ (F174).
|
19. Persoonallisuuden moraalinen vapaus.
Gulyga Kantin tapaan: Henkilön moraalinen vapaus muodostuu velvollisuuden tiedostamisesta ja sen täyttämisestä. (07020104) |
|
07020105
|
Mitä on aito vapaus Schellingin mukaan?Schellingin näkökanta on monessa suhteessa samanlainen kuin Kantin. ’Ihminen on paha tai hyvä, kirjoittaa A.A. Gulyga, selittäessään Schellingin näkökantaa, ei sattumalta, hänen vapaa tahtonsa on ennalta määrätty. Juuda edelsi Kristusta vapaaehtoisesti, mutta hän ei voinut menetellä toisin. Ihminen käyttäytyy luonteensa mukaan, mutta luonnetta ei valita. Kohtaloa et pakene! Oppina vapaudesta valita Schelling mainitsee ’moraalin ruton’. Moraali ei voi rauhoittua niin epävakaalla perustalla, kuin henkilökohtainen halu tai päätöksenteko. Moraalin perusta on käyttäytymisen saneleman välttämättömyyden tiedostaminen. ’Tässä seison, enkä muuta voi.’ Lutherin sanat, tiedostaen itsensä kohtalon kantajaksi, moraalisen tiedostamisen malliksi. Todellinen vapaus muodostuu sopusoinnusta välttämättömyyden kanssa. Vapaus ja välttämättömyys ovat olemassa toinen toisessaan’ (F175) Toisessa kohdassa A.A. Gulyga selostaa Schellingin näkökantaa näin: ’Luomisprosessi on jumalan itsensä rajoittama. (’Mestari ilmaisee itsensä osaamalla rajoittaa’, siteeraa Schelling Goethea) Tämä tapahtuu jumalan vapaasta tahdosta. Merkitseekö tämä, että maailma on syntynyt sattumalta? Ei, ei merkitse: absoluuttinen vapaus esittäytyy absoluuttisena välttämättömyytenä, ei minään valintana, tahdon vapaasta ilmauksesta ei voi olla puhettakaan. Valintaongelma on siinä, missä epäröidään, missä tahto ei ole selkiintynyt, eikä siis ole vapaa. Kuka tietää, mitä hän tarvitsee, toimii eikä valitse’ (F176) ’Transkendenttisen idealismin järjestelmässä’ Schelling, pohtien yhteiskunnan liikkeitä, maailmankansalaisuutta kohti, hän puhuu ihmisten vapaan toiminnan keskinäisestä vyyhdeksi punoutumisesta historiallisen välttämättömyyden kanssa (kuten sitten siitä puhuvat myös Hegel, ja Marx ja Engels): ’Ihminen vaikka vapaa suhteessa välittömään toimintaansa, mutta tulos, johon se hänet johtaa on sikäli kuin se nähdään riippuvainen välttämättömyydestä, joka seisoo toiminnan ja osallistumisen varassa, jopa hänen vapautensa kehittyessä. A. Gulyga kommentoi: ’Me toimimme täysin vapaasti, täysin tiedostaen, mutta tuloksena tiedostamattomasta tulee jotakin aivan muuta, kuin oli missään vaiheessa mielessämme. Hegel mainitsee samanlaisen ’järjen oveluuden’ yhdistelmän (F177). Kirjassa ’Yliopisto-opetuksen menetelmästä’ Schelling puhuu välttämättömyyden merkityksestä historiassa: ’Historiassa, kuten draamassa, tapahtumat virtaavat välttämättömästi edellisistä ja eikä niitä voida ymmärtää empiirisesti, vaan asioiden korkeamman järjestyksen perusteella. Empiiriset syyt tyydyttävät järkeilyä, järkeenkäyvää on historia vain silloin, kun siinä ilmenee korkeimman välttämättömyyden instrumentteja ja välineitä.’ Hän toteaa myös, että täydellisessä valtiossa välttämättömyys sulautuu vapauteen.
|
20. Vapaa tahto on ennakkoon määrätty.
Schelling: Todellinen vapaus muodostuu sopusoinnusta välttämättömyyden kanssa. (07020105) |
|
07020106
|
Tässä on Hegelin mielipide vapaudesta ja välttämättömyydestä: |
|
07020107
|
Mikä on Hegelin näkemys vapaudesta?”… mutta todellinen, sielu on konkreettinen, ja sen määritelmiä ovat myös vapaus ja välttämättömyys. Sillä tavoin ylempi käsite muodostuu siitä, että sielu on vapaa välttämättömyydessään ja vain siinä on sen vapaus, aivan kuten vastavuoroisesti sen välttämättömyys asuukin vain sen vapaudessa. Vain tässä meidän on todellisempi olettaa ykseys, kuin luonnon esineissä. Mutta vapaus voi myös olla abstrakti vapaus ilman välttämättömyyttä, tämä valheellinen vapaus on mielivaltaa, ja juuri sen vuoksi itsensä vastakohta, tiedostamaton riippuvuus, tyhjä mielipide vapaudesta, muodollinen vapaus.” (F178).
|
21. ...sielu on väistämättä vapaa...
(07020107) |
|
07020108
|
Muut filosofit, päinvastoin, asettavat vastakkain vapauden käsitteen ja välttämättömyyden käsitteen ja samalla tuovat sen sattuman ja mielivallan käsitteiden lähelle. |
22. Satunnaisuus, mielivaltaisuus.
(07020108) |
|
07020109
|
Milloin ihminen on vapaa Herbert J. Muellerin mukaan?Amerikkalainen filosofi Herbert J. Mueller kirjoittaa esimerkiksi: ”Yksinkertaisesti sanoen, ihminen on vapaa sikäli, kuin hän voi oman mielensä mukaan ryhtyä johonkin tai kieltäytyä siitä, tehdä itse omat ratkaisunsa, vastata ’kyllä’ tai ’ei’ mihin hyvänsä kysymykseen tai käskyyn ja oman järkeilynsä johdattamana määritellen velvollisuutensa ja tavoitteensa. Hän ei ole vapaa sikäli kuin häneltä puuttuu mahdollisuus seurata taipumuksiaan, ja hän suoraan tai seurausten pelosta joutuu toimimaan vastoin omaa haluaan, jolloin toiveilla ei ole merkitystä eikä sillä onko toiminnasta hänelle hyötyä vai haittaa.’ (F184).
|
23. Yksinkertaisesti sanoen...
Herbert J. Mueller: ihminen on vapaa sikäli, kuin hän voi oman mielensä mukaan ryhtyä johonkin tai kieltäytyä siitä. (07020109) |
|
07020110
|
'Minä teen mitä haluan'. Mitä Hegel tästä sanoo?Tällainen vapauden ymmärtäminen (periaatteen ’mitä haluan, sitä myös teen’ periaatteen mukaan) löytyy myös saksalaisessa filosofian sanakirjassa (F180), ja teoksessa “Краткая философская энциклопедия” (F181) (Lyhyt filosofian tietosanakirja). Hegel tämän mukaan aivan oikein huomautti: ’Kun kuulemme, että vapaus muodostuu mahdollisuudesta tehdä kaikkea, mitä tahdotaan, voidaan tällainen käsitys hyväksyä täysin riippumatta ajatuskulttuurista.’ (F182).
|
|
07020111
|
Mitä vankila-aforismisti sanoo vapaudesta?Tässä taas on terävä huomautus vankila-aforismien kokoelmasta: tee mitä tahdot, mutta niin, ettet siten riistä mahdollisuutta tehdä samaa tulevaisuudessakin.
|
24. Vankila-aforismisti.
(07020111) |
|
07020112
|
Vapauden sattumanvaraisuus marxilaisessa filosofiassa.On tietysti varsin mutkikasta tiedostaa vapauden läsnäolo molemmissa momenteissa: sattuma ja välttämättömyys. Harkitseva ajatus jauhautuu ’tai’ leuoissa. Marxilaisessa filosofiassa riippumatta siitä, että kaikki ovat pitäneet itseään dialektikkoina, on ollut olemassa joku sattumapelko vapauden arvostamisessa ja luonnehdinnassa. Näin kirjoitti esimerkiksi I.V. Bytshko:
|
25. Marxilaisessa filosofiassa.
(07020112) |
|
07020113
|
’’Sattuman olemassaolo…, - toteaa eräs johtavista amerikkalaisen naturalismin edustajista C. Lamont, - synnyttää valinnan vapauden, vaikkakaan ei takaa, että se todella on olemassa’ (Ks. Lamont. Freedom of Choice Affirmed. N.Y. 1967, p. 62). Identifioituaan (tai ainakin äärimmilleen yhdistettyään (чрезмерно сблизив)) vapauden ja sattuman, Lamont tällä perusteella täysin 18. Vuosisadan materialismin hengessä, asettaa vastakkain vapauden ja determinismin’ (F183). |
|
07020114
|
Esitetty sitaatti C. Lamontin teoksesta ei sisällä sitä, mitä I.V. Bytshko panee hänen nimiinsä. Hänen ajatuksensa sisällyttäminen siihen on kuitenkin täysin oikeutettua. Kuinka paradoksaalista se onkin, mutta vapaus edellyttää välttämättömästi sattumaa, ilman sitä se on mahdotonta. Jo Aristoteles huomautti, että sattuman reaalisen olemassaolon kieltäminen tuo mukanaan valinnan mahdollisuuden käytännön toiminnassa, että se on absurdia. ’Sattuman tuhoaminen, hän kirjoittaa, tuo mukanaan järjettömiä seurauksia… Jos ilmiöissä ei ole sattumaa, mutta kaikki on olemassa ja tapahtuu väistämättömästi, silloin ei tarvita neuvottelua, ei toimintaa jotta jos toimitaan niin, olisi jotakin, jos toisin, olisi jotakin muuta’ (F184). |
26. Aristoteles:
Jos ilmiöissä ei ole sattumaa, mutta kaikki on olemassa ja tapahtuu väistämättömästi, silloin ei tarvita neuvottelua: jos toimitaan niin, olisi jotakin, jos toisin, olisi jotakin muuta’ (07020114) |
|
07020115
|
Hegel: 'todellinen ja järkevä vapauden käsite sisältää...' (Mitä?)Jotkut filosofimme kirjaimellisesti ’pyörivät’ kaavassa ’vapaus on tiedostettu välttämättömyys’. Muun muassa itse Hegel, jos otetaan huomioon kaikki hänen kirjoituksensa vapaudesta, ei ymmärtänyt näin yksinkertaistetusti tätä kategoriaa. Hän itse asiassa hyväksyi sen, että vapaus sisältää annetulla tavalla molemmat momentit: sattumanvaraisuuden ja välttämättömyyden, eikä vain pelkästään välttämättömyyden. Näin Pienessä logiikassa (§ 145) hän puhuu paljaasta mielivallasta tahtona sattuman muodossa. Toisaalta hän ei kiellä, että todella vapaa tahto mainitulla tavalla sisältää itsessään mielivaltaa (halu ’sisältää sattuman mielivallan muodossa, mutta sisältää sen vain otettuna momenttina’). Toisessa kohdassa Pientä logiikkaa (§ 182) hän kirjoittaa, että ’todellinen ja järkevä vapauden käsite sisältää välttämättömyyden oletettuna’. Sillä tavoin Hegelin nimiin pantu käsitys, että vapaus on tunnistettu välttämättömyys on vain puolitotuus, joka sanoo mutkikkaan ja monipuolisen käsityksen saksalaisen ajattelijan vapauskäsityksestä.
|
27. Sattumanvaraisuus ja välttämättömyys.
Hegel: ’todellinen ja järkevä vapauden käsite sisältää välttämättömyyden oletettuna’. (07020115) |
|
070202 |
Niinsanotusta vapauden paradoksista |
|
07020201
|
Mikä on vapauden paradoksi?K. Popper kuvaa seuraavalla tavalla tätä paradoksia: ’Niin sanottu vapauden paradoksi osoittaa, että vapauden jonkun sitä rajoittavan kontrollin puuttuessa pitää tuoda sen merkittäväksi rajoitukseksi, koska se antaa mahdollisuuden ripeälle toimia äkkiä. Tämän ajatuksen on Platon ilmaissut selkeästi, vaikka hieman toisin ja täysin muussa tarkoituksessa.’ (F185)
|
28. Vapauden paradoksi.
(07020201) |
|
07020202
|
Mikä tekee vapauden paradoksista paradoksin?Toisessa kohdassa K. Popper kirjoittaa: ’Tämä (vapauden – L.B.) paradoksi voi olla muotoiltu seuraavaan tapaan: rajoittamaton vapaus johtaa vastakohtaansa, sikäli kuin ilman puolustusta ja lain suomaa rajoitusta vapaus välttämättä tuo tullessaan vahvojen tyrannian heikkoja kohtaan. Tämän paradoksin hämärästi muotoiltuna esitti Rousseau, sen ratkaisi Kant, joka vaati, että jokaisen ihmisen vapautta rajoitetaan, mutta ei niiden rajojen yli, jotka ovat välttämättömiä, jotta kaikki saisivat saman vapauden.’ (F186)
|
29. ... rajoitettu, mutta ei ulkopuolella...
(07020202) |
|
07020203
|
Mitä seuraa, jos vapaus ymmärretään vain negatiivisessa mielessä, jonakin, jota pitää rajoittaa?Kuten näemme, K. Popper seuraa I. Kantia vapauden paradoksin ymmärtämisessä. Sen asemesta Hegel jo alisti kritiikille mainitun Kantin teesin. Hän kirjoitti: ’… ei ole mitään laajemmalle levinnyttä kuin käsitys, että jokaisen täytyy rajoittaa vapauttaan suhteessa muiden vapauteen, että valtio on tämän molemminpuolisen rajoittamisen verkosto ja lait itse rajoitusten olemus. Tällaisissa käsityksissä, hän jatkaa kritiikkiä, vapaus ymmärretään vain tilapäisenä oikkuna ja mielivaltana.’ (F187) Itse asiassa, jos vapaus ymmärretään vain negatiivisessa mielessä, kuten että täytyy rajoittaa, se väistämättä lähestyy oikkua ja mielivaltaa.
|
|
07020204
|
Mitä havainnollistetaan esimerkillä 'vapauden vilkuttaa päättymisestä siinä missä toisen henkilön nenä alkaa'?Nimenomaan sellainen vapauskäsitys on tunnetussa ranskalaisessa tarussa. Siinä kerrotaan tuomiosta henkilölle, joka käsin viittilöidessään löi toista nenään. Syytetty puolustautui sillä, että kukaan ei häneltä voi poistaa oikeutta viittilöidä omin käsin. Oikeuden päätös tässä asiassa oli: syytetty on syyllinen, koska yhden ihmisen vapaus viittilöidä käsin päättyy siellä, missä toisen ihmisen nenä alkaa.
|
30. Vapaus on verkosto.
Yhden ihmisen vapaus viittilöidä käsin päättyy siellä, missä toisen ihmisen nenä alkaa. (07020204) |
|
07020205
|
Se kuinka laajalle levinnyt on tämä käsitys voidaan ymmärtää seuraavasta tosiasiasta: N. J. Senkevitsh astuessaan televisiokanavan NTV pääjohtajan tehtävään ilmoitti lehdistökonferenssissa 20030125. ’Henkilökohtaisesti takaan, että mitään sananvapauden rajoituksia NTV kanavalla ei tule olemaan’ Tämä on populistinen ja utopistinen ilmoitus. |
|
07020206
|
Entä vapaus ilman sisäisiä rajoituksia?Vapautta, mitään vapautta ei ole olemassa ilman rajoituksia. Sen vuoksi on alun perin epäasianmukainen ja yksinkertaisesti mieletön kysymys siitä, rajoitetaanko vapautta vai eikö rajoiteta. Oikeampaa on asettaa kysymys rajoitusten laadusta ja määrästä, miten ne vaikuttavat vapauteen ja missä suhteessa ne ovat täysin vastakkaiseen toimintaan, erilaisten asioiden sallimiseen. Sillä jokaisen meistä vapaus ei yhteiskunnassa vain rajoitu, vaan myös sitä sallitaan. Toisin sanoen ei tapahdu vain vapauden rajoittamista vaan myös sen sallimista. Tässä on oikeusjärjestyksen olemus. Tässä myös säädellään valtion tehtävä. Edellä jo olen puhunut: vapauden keskinäisestä rajoittamisesta syntyvät monimuotoiset ihmisen sitoutumiset; keskinäisestä vapauden sallimisesta syntyvät monimuotoiset ihmisen oikeudet. Hegel ollen eri mieltä Kantin kanssa vastustaa vapauden rajoittamattomuutta (että se voi olla rajoittamaton). Hän oikeutetusti olettaa, että on olemassa rajoituksia, sisäisesti vapauteen liittyviä. Vapaus ilman sisäisiä rajoituksia ei ole vapautta vaan mielivaltaa.
|
31. Vapaus ilman sisäisiä rajoituksia.
Vapaus ilman sisäisiä rajoituksia ei ole vapautta vaan mielivaltaa. (07020206) |
|
07020207
|
Onko vapauden paradoksi todella olemassa? Ellei, miksi ei?Näin, itse asiassa, ei ole olemassa mitään vapauden paradoksia. Sillä rajoittamatonta, absoluuttista vapautta ei ole olemassa (omavaltaisuus, mielivalta ei ole vapautta; eikä sillä ole rajoja). Reaalinen vapaus on aina rajoitettua sekä sisäisesti että ulkoisesti (sisäisesti: sisäinen välttämättömyys, olosuhteet; ulkoisesti: ulkoiset tarpeet ja velvollisuudet). Mutta se, että vapaista vaaleista valtaan saattaa tulla tyranni ja diktaattori (kuten tapahtui 1933 Saksassa), puhuu vain sen puolesta, että vapaus sinänsä ei anna ehdotonta takuuta itsepuolustuksesta. Vapaus sisältää aina riskin, jopa äärimmäisen riskin, itsensä tuhoamiseen. Vapaus on mahdollisuus, mutta mahdollisuus voi sisältää myös kiellon.
|
32. Onko paradoksi olemassa?
Ei ole olemassa mitään vapauden paradoksia, sillä rajoittamatonta, absoluuttista vapautta ei ole olemassa. (07020207) |
|
07020208
|
(Jonkin asian ehdottoman takuun suhteen voidaan sanoa: sitä ei periaatteessa ole olemassa! Jos kysymys on vapaudesta, turvallisuutta, menestystä, voittoa, elämän velvollisuutta jne.) |
|
070203 |
Vapaus valinnan mahdollisuutena |
|
07020301
|
Millä tavoin ammatinvalinta on hyvä esimerkki vapauden käsitteen kahdesta momentista?Varsin suosittu on käsitys vapaudesta valinnan mahdollisuutena. Ja se onkin aivan oikeutettu. Tässä vapauskäsitteessä voidaan selvästi nähdä molemmat vastakkaiset momentit, sattumanvaraisuus ja välttämättömyys. Tarkastelemme tätä konkreettisessa esimerkissä. Ammatin valinta on elämän kannalta tärkeä ongelma melkein kaikille ihmisille. Se sisältää molemmat momentit. Välttämätön momentti on – aikuistuneen ihmisen pitää päättää ammatinvalinnassa, miten hän itseään toteuttaa, valintaa ei ole. Sattumanvarainen momentti on valinta nimenomaan tämä, vaihtoehtoja ei ole.
|
33. Ammatinvalinta.
Välttämätön momentti on: aikuistuneen ihmisen pitää päättää, miten hän itseään toteuttaa, valintaa ei ole. Sattumanvarainen momentti on: valinta nimenomaan tämä, vaihtoehtoja ei ole. (07020301) |
|
07020302
|
Sattumanvarainen momentti: nimenomaan tämän valitseminen, eikä minkään muun ammatin, erikoisala riippuen satunnaisista tekijöistä (paikka, aika jne.) Tai haluamisen satunnaisuudesta. |
|
07020303
|
Välttämättömän ja satunnaisen yhdistyminen ammatinvalinnassa tapahtuu silloin, kun tämä valinta tapahtuu kutsumuksesta. |
34. Välttämättömyyden ja satunnaisuuden orgaaninen yhdiste.
(07020303) |
|
07020304
|
Mitkä ovat sosiaalisesti välttämätön ja sisäisesti välttämättömät ammantinvalinnan momentit?Edelleen, voidaan nähdä, että valinnan välttämätön momentti löytää ilmaisunsa kahdessa kategoriassa, tarpeen kategoriassa ja velvollisuuden (moraalisen vastuun) kategoriassa. Tarpeen kategoria ilmaisee henkilökohtaisesti tarpeellista valinnan momenttia (ihminen tarvitsee, kokee jonkinlaiseen toimintaan tai jonkun asian tai esineen välttämätöntä tarvetta; sen hän voisi saavuttaa vain työteon avulla). Velvollisuuden (vastuun) kategoria ilmaisee yhteiskunnallisesti tarpeellista valinnan momenttia (ihmisen täytyy, on velvollinen tekemään työtä, työllistymään, jottei olisi tyhjäntoimittaja, siivellä kulkija, parasiitti). Sekä tarve että velvollisuus ovat sisäisesti välttämättömiä ihmiselle. Vain tarve on lähtöisin biologisista käyttäytymisen säätelymekanismeista, velvollisuus taas sosiaalisista mekanismeista.
|
|
07020305
|
Vastuu välttämättömyyden ilmaisuna vapaudessa. Missä tapauksessa se voi kumota vapauden?(Muuten vapaudesta ja vastuusta. Ensinnäkin, ei pidä liittää yhteen kaikkia vapauden ja välttämättömyyden kysymyksiä ja vapauden ja vastuun keskinäisiä suhteita ja ongelmia. Vastuu on vain yksi välttämättömyyden ilmaus. Toiseksi, kaikissa tapauksissa ei vapaus ole orgaanisesti sidottuja vastuuseen, vaan ikään kuin vain on sen ystävä. On myös olemassa sellaisia vastuullisuuden muotoja, jotka tekevät ihmisen epävapaiksi. Esimerkiksi vastuu rikoksista ja pahanteosta, orjan, maaorjan, pidätetyn vastuu. Sillä tavoin on vastuu, jota vapaus edellyttää, ja on vastuu, joka kieltää vapauden jossakin suhteessa.)
|
35. Vastuu, joka kumoaa vapauden.
(07020305) |
|
07020306
|
Ammatin valinta kutsumuksesta juuri yhdistää molemmat välttämättömyyden momentit, henkilökohtaisesti merkitsevän ja yhteiskunnallisesti merkitsevän. |
|
07020307
|
Tätä valinnan välttämättömyyden momenttia vastaa kaksi satunnaista momenttia: subjektiivinen, haluamisen satunnaisuus, ja objektiivinen, tilanteen, olosuhteiden satunnaisuus, jne. (esimerkiksi syntymän satunnaisuus, olosuhteiden yhteen sattuminen) |
|
07020308
|
Haluamisen satunnaisuudella (F188) tarkoitan tiettyä annosta mielivaltaa, joka on aina läsnä ihmisen pyrkimyksissä ja toiminnassa. Esimerkiksi ihminen on valinnut ammatin kutsumuksen perusteella, hänestä tuli muusikko. Tämä on vapaa valinta. Ja kuitenkin, määrättyjen konkreettisten musikaalisten esiintymistaitojen vallitessa, ja vielä useammin, tietyn konkreettisen työpaikan ollessa saatavilla, ihminen voi orientoitua sattumanvaraisin, ammattiin liittymättömin edellytyksin, yksittäisten työtovereita tai esimiehiä kohtaan tuntemiensa sympatioiden tai antipatioiden perusteella. Nämä sympatiat tai antipatiat voivat olla täysin sattumanvaraisia suhteessa valittuun toimintaan. |
36. Sympathies and antipathies limiting the free choice.
(07020308) |
|
07020309
|
Vapaudessa valinnan mahdollisuutena tarkastellaan erikseen subjektiivista ja objektiivista momenttia. |
37. Subjektiivinen ja objektiivinen.
(07020309) |
|
07020310
|
Objektiiviselta puolelta valinnan mahdollisuus merkitsee että on jotakin, josta voidaan valita. Objektiivinen valinnan mahdollisuus on varsin monimuotoinen. |
|
07020311
|
Vanhoina aikoina vapaus oli orjuuden vastakohta. Se on vapaa, joka ei ole orja, sanotaan Johanneksen evankeliumissa (Joh. 8,33). Nähtävästi tämä vapauden käsite ei ollut ohjeena Aristoteleelle, kun hän kirjoitti: ’vapaaksi sanotaan ihmistä, joka elää oman itsensä vuoksi, eikä toista varten’ (F189). Kiinnostavaa, että melkein samalla tavoin luonnehtii vapautta Hegel: ’vapaus muodostuu nimenomaan siitä, että minua vastaan ei ole mitään absoluuttisesti toista, mutta minä olen riippuvainen sisällöstä, joka olen minä itse’ (F190). |
38. Vapaus contra orjuus.
(07020311) |
|
07020312
|
Mutta mitä ajatuksia ilmaisikaan pidätetty elämästä tahtonsa mukaan: ’Vapaat ihmiset eivät havaitse, mitä merkitsee mennä maan päällä, mihin ja miten itse ikinä haluaa odottamatta komentoa ja noudattamatta sitä. |
39. Vangin elämä.
(07020312) |
|
07020313
|
Onko vangilla oikeus valita?Vapaat ihmiset eivät vielä arvosta erästä suurta oikeutta, oikeutta valita, joka puuttuu orjalta, vangitulta, vapaiden ihmisten sanakirjasta on tipahtanut pois sana ’tai’ heidän tekemisensä eivät ole alistettu toisten ja pahan tahdon alle (F191). Ihminen menee vankilasta vapauteen. Tämä merkitsee, että hänen edessään avautuu joukko mahdollisuuksia elää normaalisti, ihmisen tavoin. Tavallisesti ihmisen edessä on auki laajat mahdollisuudet ilmaista itseään, esiintyä vastaten hänen toiveitaan ja tarpeitaan.
|
40. Ei valinnan vapautta.
(07020313) |
|
070204 |
Valintakyky |
|
07020401
|
Subjektiiviselta puolelta valinnan mahdollisuus merkitsee sopivaisuutta valintaan. Ihminen huolimatta valtavista mahdollisuuksista, joita hänellä on, voi osoittautua kyvyttömäksi valitsemaan. Tämä tapahtuu joko huomaamatta tai mielen, tahdon tai ymmärryksen heikkouden takia. |
41. Subjektiivinen kyky.
(07020401) |
|
07020402
|
Mikä on itsenäisyyden merkitys valintakyvylle?Ihmisillä on eritasoiset ja erilaiset kyvyt valitsemiseen. Todennäköisesti yleinen kyvykkyys valitsemiseen ilmenee käsitteessä ’itsenäisyys’. Mitä suurempi valintakyky (määrällisessä ja laadullisessa suhteessa) ihmisellä on sitä itsenäisempi hän on (muiden olosuhteiden ollessa samat).
|
42. Itsenäisyys.
(07020402) |
|
07020403
|
Valintakyky ei ole vain ihmisillä vaan myös eläimillä ja yleensä elävillä organismeilla. Tosin yksinkertaisimmilla elävillä organismeilla, yksisoluisilla, tämä kyky on minimaalinen. Ne voivat vain toteuttaa valinnan ravinnon ja ei-ravinnon välillä. Organismien kehittyessä monimuotoisemmiksi ja paremmiksi niiden valintakyky kasvaa. Yksinkertaisimmat organismit ja kasvit (F192) eivät esimerkiksi voi valita ympäristöään, mutta eläimet voivat sen tehdä. Eläimet harjoittavat yleensä aktiivista sopivan elinympäristön valintaa. |
43. Eläimet ja valintakyky.
Eläimet harjoittavat yleensä aktiivista sopivan elinympäristön valintaa. (07020403) |
|
07020404
|
Kykenemättömiä valitsemaan ovat epäorgaaniset kappaleet (kristallit, kivet, planeetat jne.) . Tämä onkin ymmärrettävää. Niillä ei ole mitään toimintaa. Niiden ’käyttäytymisen’ ehdollistaa kokonaan joko välttämättömyys (esimerkiksi planeettojen liike auringon ympäri) tai sattuma (esimerkiksi pölyhiukkaset ilmassa), tai todennäköisyys, tilapäinen tila välttämättömyyden ja sattumanvaraisuuden välissä. |
44. Kyvyttömyys valintaan.
(07020404) |
|
07020405
|
Valintakyky on edellä määritelty valinnan subjektiivisena momenttina. Se vuorostaan jakautuu kahteen momenttiin: tiedostettuun ja tahdonalaiseen (puhe on tietenkin ihmisen valintakyvystä). |
45. Conscious and voluntary.
(07020405) |
|
07020406
|
'Seitsemästi mitattu, kerran leikattu'. Mitä on tällä toteamuksella tekemistä valintakyvyn kanssa?Tiedostettu valintakyvyn momentti merkitsee, että ihminen on kykenevä harkitsemaan ’mittailemaan’ laskelmoimaan ennen kuin päättää, minkä toiminnan vaihtoehdon hän valitsee, eli on kykenevä toimimaan ’tiedostaen asian’. Tässä toimii sääntö: ’seitsemästi mittaa, kerran leikkaa’. Leibnitz on kirjoittanut: ’jo Aristoteles huomasi, että vapaaksi toiminnaksi nimitämme ei vain niitä, joita spontaanisti vaan myös niitä, jotka lisäksi teemme harkiten’ (F193). Leibnitz tarkoitti sitä kohtaa ’Nikomakean etiikassa’, jossa Aristoteles yksityiskohtaisesti tarkastelee kysymystä siitä, mikä on tietoinen valinta. Vrt. Saksalainen sanonta: ’Kenen valinta, sen päänsärky’ ("Wer die Wahl hat, hat die Qual). Paikallaan on tässä myös tunnettu sana Johanneksen evankeliumista (Joh. 8:32): ’Tuntekaa totuus, ja totuus tekee teidät vapaiksi’. (Minulla on myös samantapainen sanonta: ’mitä objektiivisempi näkemys ihmisellä on asioista, sitä riippumattomampi hän on niistä’). Tietenkin nämä sanonnat ovat yksipuolisia, mutta ne terävöittävät ajatusta ja sillä tavoin panevat ajattelemaan.
|
46. Tietoinen harkinta.
Balashov: ’mitä objektiivisempi näkemys ihmisellä on asioista, sitä riippumattomampi hän on niistä’. (07020406) |
|
07020407
|
Miksi tieto on välttämätön, mutta ei riittävä toimintavapauden ehto?Mielenkiintoinen on V.E. Shljapentohin pohdinta vapauden ja tiedon (informaation) yhteydestä: ’Toiminnan vapaus ja mahdollisuus tehdä päätöksiä ilmenevät vain silloin, kun on olemassa mahdollisuus valita erilaisia käyttäytymisen vaihtoehtoja. Tässä käsite vapaus voi periaatteessa olla kvantifioitu: vapautta sitä ’enemmän’, mitä enemmän on valintavaihtoehtoja… Tieto mahdollisista käyttäytymisen vaihtoehdoista on ehdoton edellytys yksilön tai ryhmän ’vapauden’ olemassaololle. Vastakkaisessa tapauksessa tapahtuu ’vapaus itsessään’. Todellisuudessa mitä enemmän informaatiota koululaisella on olemassa olevista ammateista, ostajalla kaupassa saatavissa olevista tavaroista, sitä suuremmassa määrin heillä on toiminnassaan vapautta. Tästä tulee sellainen yhteys vapauden käsitteen ja informaatiokategorian välille, että ilmeisesti informaatio on välttämätön, mutta ei riittävä vapauden ehto. Jos yksilö on tarkoin tietoinen siitä, että kaikissa kaupungin elokuvateattereissa näytetään vain yhtä elokuvaa, niin valinnan vapaus ei hänellä kuitenkaan lisäänny tämän informaation ansiosta’ (F194).
|
47. Vapaus ja tieto.
Tieto mahdollisista käyttäytymisen vaihtoehdoista on ehdoton edellytys yksilön tai ryhmän ’vapauden’ olemassaololle. (07020407) |
|
07020408
|
Mitä Buridanin aasilla on tekemistä valinnanvapauden kanssa?Tahdonvallan alainen valintakyvyn momentti merkitsee, että ihminen kykenee päättämään jonkun toimintavaihtoehdon valinnasta tiedon, kokemuksen tai miettimisajan riittämättömyydestä huolimatta. Kyky tahdonvallan alaiseen valintaan, päätökseen sallii myös välttää Buridanin aasin tilanteen. Filosofisessa vertauksessa, joka on pantu Buridanin nimiin, aasi kuolee nälkään, koska se ei pysty valitsemaan kummasta kahdesta heinäsuovasta se söisi. Se ei pysty ratkaisemaan tehtävää toisen kahdesta yhtäläisestä mahdollisuudesta hyväksi.
|
48. Buridanin aasi.
Aasi kuolee nälkään, koska se ei pysty valitsemaan kummasta kahdesta heinäsuovasta se söisi. (07020408) |
|
07020409
|
Mitä ovat tiedostettu ja tahdonvallan alainen (valinta)kykymomentit?Todellisessa elämässä ihmisillä tiedostetut ja tahdonvallan alaiset valintakykymomentit eivät aina ole samalla tavoin ilmaistuina tai kehittyneinä. Joillakin ihmisillä voi olla paremmin kehittynyt tiedostettu valintakykymomentti. He pystyvät hyvin ja paljon miettimään, laskelmoimaan, mutta ajoittain eivät pysty päättämään lopullisesti valinnastaan tai heidän valintansa, päätöksensä ovat varovaisia, eivätkä mahdollista tarkkaa muotoilua. Toisilla ihmisillä voi olla paremmin kehittynyt tahdonvallan alainen valintakykymomentti. He pitävät tahdonvallan alaista lähestymistapaa, turvautumista onnelliseen sattumaan, jopa ’tuuria’ parempana kuin huolellista harkintaa, punnitsemista.
|
49. Tiedostettu ja tahdonvallan alainen.
(07020409) |
|
07020410
|
Rationaalinen ja irrationaalinen päätöksenteko.Tahdonvallan alaisten, vapaaehtoisuuteen perustuvien ratkaisujen perustana on valinnan sattumanvaraisuus, kun ’tahtoponnistuksen’ vaakakuppi painaa enemmän kuin pohtimisen ja ’mittailun’ kuppi. Pohtiminen ja ’mittailu’ perustuvat tietoisuuteen ja laskelmiin kaikista todellisuuden ja mahdollisuuksien aspekteista, siis ei vain sattumaan, tavanomaisen järjestyksen puutteeseen, vaan myös tarpeeseen, lainomaisuuksiin, asioiden tavanomaiseen järjestykseen. Ihminen joka toteuttaa tahdonvallan alaisen päätöksen, tiedostaen tai tiedostamatta itseisarvoistaa sattumanvaraisen momentin, järjestyksen puutteeseen perustuvan momentin eikä arvosta tarpeellisuusmomenttia tai lainmukaisuutta. Tästä on muuten peräisin filosofian voluntarismin ja irrationalismin välinen yhteys. Tiedostamisessa olennaista osaa näyttelee tapahtumia ohjaavien lainomaisuuksien etsiminen ja löytäminen. Irrationalismi on tällaisen tiedostamisen vihollinen. Tässä voluntarismi ja irrationalismi yhtyvät. Ne molemmat itseisarvoistavat erään ajattelun kyvyn, intuition, eivätkä arvosta tai kieltävät toisen suoraan vastakohtaisen ajattelun kyvyn, logiikan, harkinnan. Tämä jälkimmäinen kyky suuremmassa määrin kuin edellinen on suuntautunut ajatteluun ja objektiivisen tarpeen, lainomaisuuden, tavanomaisen järjestyksen tiedostamiseen. Intuitio on suuntautunut pääasiassa olemassa olevan objektiivisen sattumanvaraisuuden huomioonottamiseen ja hyödyntämiseen.
|
50. Voluntarismi ja irrationalismi kohtaavat.
Tiedostamisessa olennaista osaa näyttelee tapahtumia ohjaavien lainomaisuuksien etsiminen ja löytäminen. Irrationalismi on tällaisen tiedostamisen vihollinen. (07020410) |
|
07020411
|
Näin kirjoittaa V.A. Abtshuk tasapainoisen lähestymistavan merkityksestä tiedostetun ja tahdonvallan alaisen vapaan valinnan aspekteille: |
51. Vapaan valinnan tiedostettu ja tahdonvallan alainen aspekti.
(07020411) |
|
07020412
|
’Informaation muokkaamisen johtamissuunnitelmaan liittyy toimintatavan määrittelyn valinta. Tämä toimintamallin valinta on myös päätös. Päätöksenteko on johtamisen perusta, sen ydinmehu… |
|
07020413
|
Päätöstä tehdessään nykyaikaisen aluksen ohjaajan, insinöörin, talousjohtajan täytyy ottaa huomioon suuri joukko näkökohtia, laskentatuloksia ja laadullisia seikkoja, jotka eivät johda yksiselitteisiin vastauksiin. Ja yleensä saadaan tulokseksi, että lähtökohdista voidaan toimia niin tai myös toisin. Mutta elämä vaatii jotakin täysin määrättyä yksittäistä ratkaisua. Silloin ei tulla toimeen ilman valintaa, joka mielipiteen lisäksi vaatii myös tahtomisominaisuuksia. |
|
07020414
|
… Jean Buridan on laatinut hauskan vertauksen aasista, joka kuoli nälkään, koska ei osannut valita toista kahdesta heinäsuovasta, jotka isäntä oli häntä varten varannut. Surullinen Buridanin aasin kertomus on paras havainnollistus sille, mitä voi tapahtua, jos päätöksentekijältä puuttuu tahto. Tässä valossa tulee ymmärrettäväksi ensi näkemältä kummallinen aforismi ’Parempi yksi huono päätös kuin kaksi hyvää’… |
52. Mitä Buridanin aasilta puuttui?
Surullinen Buridanin aasin kertomus on paras havainnollistus sille, mitä voi tapahtua, jos päätöksentekijältä puuttuu tahto. (07020414) |
|
07020415
|
Päätöksen tahtoperäisen alun välttämättömyys ja tärkeys on vailla epäilystä. Mutta johtaja ja ’tahtoja’ joutuu toiseen vaaraan, joka ei ole sen pienempi kuin se, joka surmasi aasin, vaaraan tehdä päätös pelkästään tahdon avulla, menettää valintansa viisaan perustelun pohjalta. Sellaisella toiminnalla on jopa tieteellinen nimi: ’voluntarismi’… |
|
07020416
|
Näin sanassa ’päätti’ akateemisen ’kuvittelee mahdolliseksi’ pitää kuulua metallinen sävel ’tämän mukaan on’. Millainen on tämän tärkeän suhteen oltava? Puoliksi? Yhden suhteessa kahteen?... |
|
07020417
|
Tähän kysymykseen ette löydä vastausta yhdestä oppikirjasta, jokaiselle päätökselle suhteen pitää olla oma. Muuten jokin yhteinen lainomaisuus voidaan kuitenkin selvittää, ’seitsemästi mittaa, kerran leikkaa’ (7:1), ei päinvastoin. Päätöksen laskennalliselle alulle, ’mittaa’, annetaan selvä etulyöntiasema. Näin kuitenkin toimimme kanssanne, kunnioitettu lukija, kun elämä asettaa meidät päättämään. Pyrimmekö pidättymään villistä halusta ’leikata’ heti, ilman mitään laskelmia, lähtien niin sanotusta terveestä järjestä vai päätämmekö yksinkertaisesti silmämääräisesti. |
|
07020418
|
Tahdonvarainen toiminta edellyttää tavoitteen ja välineiden väliaikaista tiedostamista, ajatuksellista perusteiden pohtimista, joka sanoo ’puolesta’ tai ’vastaan’ täytäntöönpanon suhteen. |
|
07020419
|
Päätöksenteko ei ole matemaattisen teoreeman todistus tai matemaattisen tehtävän vastauksen saaminen, sillä siinä ei ole tahtomomenttia, vastaus on yksiselitteinen, (tässä mielessä ilmaisu ’ratkaista aritmeettinen tehtävä’ ei ole tarkka). Toisaalta, päätös ei myöskään ole puhtaasti tahdonvallan asia, tahtoponnistus suorittaa loppuun perustellun valinnan, laskelman. |
|
07020420
|
Yleensä, päätöksenteko edellyttää, tahdon myötävaikutuksella tehtävää valintaa, jossa yksi toimintavaihtoehto muutamista mahdollisista valitaan’ (F195). |
|
070205 |
Vapauden kaava |
|
07020501
|
Määritelmän mukaan vapaus on sattumanvaraisuuden ja välttämättömyyden molemminpuolista mahdollistamista. Se voidaan ilmaista kaavalla: |
|
07020502
|
Mitä osia sisältää vapauden kaava?Св1 = ( Н - [ С - Н ) - С ]
|
|
07020503
|
missä:(Н-С-Н) on välttämättömyyden toteuttaminen sattumanvaraisuudella;
[С-Н-С] on sattumanvaraisuuden toteuttaminen välttämättömyydellä;
Св1 on ensimmäisen asteen vapaus (jota ei sovi sekoittaa ’vapausasteeseen’, jota käytetään mekaniikassa ja muutamissa muissa tieteissä!) |
53. Vapauden kaava.
(07020503) |
|
07020504
|
Ensimmäisen asteen vapaus jota esiintyy yksinkertaisimmilla elävillä organismeilla (yksisoluisilla) jotka kykenevät itsenäiseen olemassaoloon. |
|
07020505
|
Elävien organismien käydessä monimuotoisemmiksi ja kehittyessä niiden käyttäytyminen muuttuu laveammaksi ja vapaus syvemmäksi eli niiden vapauden aste nousee. (empiirisellä tasolla tämä ilmenee erityisesti vapauden asteen nousuna) (F196). Monimuotoisimmalla ja täydellisimmällä organismilla, ihmisellä on 600 lihasta ja vähintään 250 vapauden astetta!). Kategoris-loogisella tasolla vapauden asteiden nousu ilmenee välttämättömyyden ja sattumanvaraisuuden keskinäisen mahdollistamisen syvenemisenä. Tämä syveneminen voi tapahtua hyppäyksellisesti tai portaittain. Ensimmäisen, toisen, kolmannen jne. asteen vapautta vastaavat erilaiset diskreetit keskinäisen mahdollistamisen tasot. Jäljempänä ks. Diagrammaa ’Välttämättömyyden ja sattumanvaraisuuden keskinäisen mahdollistamisen tasot (syvyys)’. Mitä korkeampi vapauden taso, sitä syvemmät välttämättömyyden ja sattumanvaraisuuden kerrokset se (vapaus) valtaa tuloksena molemminpuolisesta näiden kahden vastapoolin mahdollistamisesta. |
54. Vapaus lisääntyy organismin monipuolistuessa.
Monimuotoisimmalla ja täydellisimmällä organismilla, ihmisellä on 600 lihasta ja vähintään 250 vapauden astetta! (07020505) |
|
07020506
|
Vapaus ihmisyhteisössä on luonteeltaan varsin monimuotoinen. Mitä tasoa se edustaa, se on varsin vaikeata arvioida. Tutkimusta tarvitaan. |
|
07020507
|
 |
|
07020508
|
Jos orientoidutaan kaikkein yleisimmin havainnollistuksin, niin voidaan kuvitella, että ihmisellä on ainakin seitsemännen tai korkeamman tason vapaus. Itse asiassa, jos oletetaan, että yksinkertaisimmilla elävillä organismeilla (yksisoluisilla) on ensimmäisen asteen vapaus, monisoluisilla kasviorganismeilla toisen asteen, eläimillä 3-6 asteen vapaus (selkärangattomilla kylmäverisillä, selkärankaisilla kylmäverisillä, selkärankaisilla lämminverisillä munivilla, maitoa ravintona käyttävillä ja eläviä poikasia synnyttävillä), niin silloin ihmisellä täytyy olla vähintään seitsemännen asteen vapaus. |
|
07020509
|
Tällä tavoin elävän luonnon ja ihmisen syntyminen voidaan kuvitella vapauden asian edistymiseksi, eli johdonmukaiseksi nousuksi ensimmäisen asteen vapaudesta toisiin korkeampiin asteisiin. |
|
07020510
|
Miten olisi ymmärrettävä välttämättömyyden ja satunnaisuuden keskinäinen mahdollistaminen? Yritämme selvittää tätä meille läheisillä esimerkeillä ihmisen elämästä. On vain otettava huomioon, että nämä ’mahdollistajat’ eivät sellaisinaan ole niin yksiselitteisiä, kuin vapauden ensimmäisellä asteella. Sillä jos jälkimmäisessä tapauksessa molemminpuolinen välttämättömyyden ja satunnaisuuden mahdollistaja on jollakin tavoin välillinen (joko [Н - С - Н], tai (С - Н - С) ), niin ihmisellä olevan vapauden puitteissa tämä molemminpuolinen mahdollistaja ei ole välitön, vaan moninkertaisesti välillinen, kuten molemminpuolinen mahdollistaja kolmanteen tai neljänteen potenssiin. |
|
07020511
|
Tämän takia liittyen suureen ihmisyhteiskunnassa toimivan välttämättömyyden ja sattumanvaraisuuden mahdollistajan monimutkaisuuteen tarkoituksella esitän sen yksinkertaistetussa muodossa: (Н-С-Н) tai [С-Н-С] (venäjän kirjaimet С [случайность = sattumanvaraisuus] ja Н [необходимость = välttämättömyys] olisivat oikeastaan suomalaisittain S ja N (tai sitten S – sattumanvaraisuus ja V – välttämättömyys), mutta tässä käytetään alkuperäisen tekstin tunnisteita C ja H). |
|
07020512
|
Mitä tarkoitetaan 'satunnaisella löydöksellä'?Tarkastelemme ensimmäistä versiota [С-Н-С], välttämättömyyden mahdollistamaa sattumanvaraisuutta. Otamme seuraavan esimerkin. Tieteessä tunnetaan niin sanottuja satunnaisia löydöksiä, jolloin tutkija etsii jotakin, mutta löytää jotakin aivan muuta. Sellainen on Henri Becquerelin radioaktiivisuuden löytymisen historia. Vaikka tämä löytö onkin satunnainen, sitä ei kuitenkaan olisi olemassa, ellei sitä olisi mahdollistanut välttämättömyys, ja nimenomaan ranskalaisen tiedemiehen kaikki tiedot, ajatuksen logiikka ja mielenkiinnon kohdistuneisuus. Juuri ennen tätä löydöstä oli löydetty röntgen-säteily. Henri Becquerel ajatteli koko ajan tätä löytöä, kuten elämänkerta todistaa, ja tämä ’ajattelu’ muodosti tutkimukselle erityisen ilmapiirin. ’Ajattelun’ taustalla oli myös uraanin suolan radioaktiivinen säteily. Näin kuvailee tätä löytöä :
|
55. Radioaktiivisuuden löytyminen.
Esimerkki satunnaisesta löydöksestä. (07020512) |
|
07020513
|
”Sen jälkeen kun Röntgen oli löytänyt X-säteet Henri Poincaré päätti tutkia, eivätkö olisi X-säteilyn kaltaista myöskin se säteily, joka lähtee fluorisoituneista esineistä valon vaikutuksen alaisena. Tällaisen tehtävän innoittamana Henri Becquerel tutki uraanin suoloja. Mutta odottamansa ilmiön asemesta hän havaitsi toisen, aivan erilaisen ja selittämättömän: uraanin suolat itsenäisesti ilman edeltävää valon vaikutusta niihin lähettivät tuntemattomasta lähteestä tulevaa säteilyä. Uraania sisältävä aines, asetettuna valokuvauslevylle käännetylle mustalle paperille vaikutti levyyn myös paperin kautta. Samoin X-säteet ja ’uraani’-säteet latasivat elektroskoopin, muuttaen ympärillä olevan ilman johtavaksi. |
|
07020514
|
Henri Becquerel vakuuttui siitä, että nämä ominaisuudet eivät riippuneet tilapäisestä säteilystä, vaan ilmenivät muuttumatta ja aina, kun uraania sisältävää ainesta pidettiin kauan pimeydessä. Hän löysi saman ilmiön, joka myöhemmin oli saava Marie Curielta nimen ’radioaktiivisuus’’ (F197). |
|
07020515
|
Samanlaiset keksinnöt, sattumanvaraisimmatkaan, eivät synny vahingossa. Ne mahdollistaa aina joku toinen välttämätön momentti. Sattuma auttaa vain harjaantunutta mieltä, on Louis Pasteur sanonut. Tai: sattuma hymyilee vain sille, joka ymmärtää käyttää sitä hyväkseen (F198) |
|
07020516
|
Tarkastelemme nyt toista versiota: [Н-С-Н], sattumanvaraisuuden mahdollistamaa välttämättömyyttä. Esimerkiksi otamme ammatinvalintatilanteen. Alusta saakka on annettu työnteko, jonkun ammatin valinta, aikuisen elämän välttämättömänä ehtona. Kuitenkin tämä välttämättömyys mahdollistuu satunnaisilla tapahtumilla tai olosuhteilla. Samaa voidaan sanoa minkä hyvänsä, aiotun valinnasta. Se on alun perin annettu aikuisen elämän välttämättömänä ehtona. Toisaalta tämän valinnan, koska se on kuitenkin valinta, mahdollistaa suuri joukko sattumanvaraisuuksia. Rakkausasioissa suurta osaa näyttelee Hänen Ylhäisyytensä Sattuma eikä vain kielteisessä, vaan myös myönteisessä mielessä. Sattumanvaraisuus ilmenee eräänlaisena kätilönä, joka auttaa rakkauden syntymistä. Samanlaista osaa sattuma näyttelee taiteessa. Näin kirjoitti Aleksandr Grin: ’On olemassa kokonaan siveltimenvedoilla tai piirtäen kuvattavissa oleva luonteenomaisten liikkeiden moitteeton puhtaus. Tämä on sitä elämässä, joka asettaa taiteelle alun. Todellinen sattuma, joka on kytketty esteettisen sävyn moitteettomaan yksinkertaisuuteen; sitä odotamme joka askeleella koko sydämestämme, aina täynnä ihastusta. Niin harvoin, mutta niin täyteläisenä syntyy silloin vaikutelma.’ ("Крысолов").[LB08] Kiinnostavan luovan tilanteen kuvailee L. Tolstoi Anna Kareninan sivuilla, omistettuna taiteilija Mihailoville: 'Paperi, jossa oli hylätty piirros, löydettiin, mutta se oli tuhrittu ja liattu steariinilla. Hän kuitenkin otti piirroksen, sijoitti sen pöydälle ja mentyään kurkistamaan sivulta jäi sitä katsomaan. Äkkiä hän hymyili ja vilkutti käsillään. - No, no! hän sanoi ja sillä hetkellä, ottaen kynän, alkoi piirtää. Steariinitahrasta syntyi henkilölle uusi asento... Tämä uusi asettelu esitti koko kuvion energisessä voimassa, niin että se näytti olevan steariinitahran tekemä.' |
|
07020517
|
Mitä tarkoitetaan 'vihjauksen' ongelmalla?Mahdollistamisen ongelman analyysin kannalta on kiinnostava ’vihje’ käyttäytymisen muotona. Tässä käyttäytymisen muodossa käytetään tietoisesti sattuman elementtiä. Vihje voidaan ymmärtää, mutta voidaan myös jättää ymmärtämättä. Vastaavasti se voi jäädä ilman vastausta. Se joka tekee vihjeen, haluaisi, että toinen tai toiset sen ymmärtäisivät. Mutta toisaalta hän sallii, että vihjettä ei ymmärretä ja vastaavasti se mitä hän toivoo voi jäädä toteutumatta. Esimerkiksi tyttö vihjaa nuorukaiselle tunteistaan ja toiveistaan. Tämän hänen käyttäytymisensä pohjana on tarve eli välttämättömyys. Mutta muodoltaan hänen käyttäytymisensä on pelin luontoista, sellaisen jonka eräänä ilmenemisenä on vihje, erityisellä tavalla muodostunut sattumanvaraisuus.
|
56. Vihjauksen ongelma.
(07020517) |
|
070206 |
Riippuvuus ja riippumattomuus |
|
07020601
|
Miten ymmärrät otsikon 'Kehitys tuo riippumattomuutta'?Edellä olen puhunut elävän luonnon ja ihmiskunnan synnystä johdonmukaisena nousuna ensimmäisen asteen vapaudesta toisen, korkeamman asteen vapauteen. Mutta prosessi vapauden asiassa voidaan ajatella myös liikkeenä riippuvuudesta riippumattomuuteen, suuremmasta riippuvuudesta pienempään riippuvuuteen. Ihminen elävänä olentona on ehdottomasti riippumattomampi ympäristöstään kuin eläin. Nykyaikainen ihminen on riippumattomampi siitä kuin aikaisemmin olemassa olleet ihmiset. Mennessään avaruuteen ja valloittaessaan sen hän on alkanut jopa voittaa maan vetovoiman. (Muuten avaruuden valloittamisen tosiasialla ihmiskunta on ratkaissut tehtävän, joka nousee kaiken sen yläpuolelle, mitä elävä luonto on voinut tehdä maan päällä.)
|
57. Kehitys tuo riippumattomuutta.
(07020601) |
|
07020602
|
Riippuvuus ja riippumattomuus ovat vielä kaksi dialektisesti keskenään vastakkaisessa riippuvuussuhteessa olevaa vapauden puolta. |
58. Vapauden kaksi vastakkaista puolta.
(07020602) |
|
07020603
|
Niin lapsi varhaisessa iässä on maksimaalisesti riippuvainen vanhemmistaan. Kypsässä iässä ihminen on minimaalisesti riippuvainen ja vastaavasti maksimaalisesti riippumaton vanhemmistaan. |
|
07020604
|
Kuvaile yhteyttä yksilön ja yhteiskunnan välillä!Todellakaan, ei voida yksiselitteisesti sitoa riippuvuutta välttämättömyyteen, eikä riippumattomuutta sattumanvaraisuuteen. Lapsen riippuvuus vanhemmistaan sisältää itsessään välttämättömyyden elementin (suotuisien olosuhteiden luominen elämää ja kehitystä varten), samoin sattumanvaraisuuden elementin (esimerkiksi riippuvuus oikusta, virheestä, vanhempien kömmähdyksistä, heidän tietämättömyydestään ja ymmärtämättömyydestään). Tai toinen esimerkki. Ihminen on tuhansin säikein sidottu yhteiskuntaan, sanan täydessä merkityksessä ’elää yhteiskunnassa’. Ja ihmisen riippuvuutta yhteiskunnasta ei ole vain hänen riippuvuutensa moninaisesta sosiaalisesta välttämättömyydestä moraalisessa, juridisessa, taloudellisessa poliittisessa mielessä, vaan myös riippuvuutta sosiaalisten muutosten sattumanvaraisuudesta, konflikteista, järkähdyksistä, syntymän ja annetussa yhteisössä, annettuna aikana tapahtuvan kasvatuksen sattumanvaraisuudesta.
|
59. Ihminen on tuhansin säikein sidottu yhteiskuntaan.
(07020604) |
|
07020605
|
Onko siirtyminen ulkoavaruuteen realistinen mahdollisuus?Samoin myös riippumattomuus voi olla seurausta ei vain subjektiivisesta tai objektiivisesta sattumanvaraisuudesta, vaan myös subjektiivisesta tai objektiivisesta välttämättömyydestä. Samoin ihmisen meneminen avaruuteen, hänen maan vetovoiman voittamisensa on tulos monien tekijöiden vaikutuksesta, muun muassa sellainen kuin tieteellis-teknisen edistyksen logiikka. Tai ihmisen käyttäytyminen hänen elämänsä kannalta pelkästään vaarallisissa olosuhteissa. Sellainen subjektiivinen välttämättömyys kuin elämänjano (elämänhalu) on tässä aina tarjoamassa palveluksiaan.
|
60. Ihmisen siirtyminen ulkoavaruuteen.
(07020605) |
|
07020606
|
Suhde riippuvuus-riippumattomuus ilmaisee subjektin vapauden asteen (ja vastaavasti epävapauden asteen) suhteessa toiseen, objektiin. |
|
07020607
|
Pyrkimys yhä suurempaan vapauteen. Kuinka se voi olla ongelma?Ihminen, ollen vielä elossa, on aina vapaa, on vapaa olento. Hänellä on alun perin joku minimimäärä vapautta pelkästään elävänä olentona. Mutta samalla ihmiseen on asetettu pyrkimys, erottamaton pyrkimys, suurempaan vapauteen. Tästä johtuvat kaikki ongelmat.
|
|
07020608
|
Millainen vapaus voisi olla orjalla yhteiskunnassa, joka perustuu orjuuteen, esimerkiksi muinaisessa Roomassa tai Amerikassa 1800-luvun alussa?Kun puhe on epävapaudesta, orjuudesta, ikeestä, ei ole tarpeen ymmärtää tätä täytenä vapauden puutteena. Jopa kaikkein epämukavimmissa ihmisen olosuhteissa ihmisellä on tietty minimimäärä vapautta, ennen kaikkea, kyky valita. Tämä juuri sallii hänen taistella vapauttamisensa puolesta, vapauden laajentamiseksi.
|
|
07020609
|
* * * |
|
07020610
|
Kuten näemme, vapauden käsite on varsin mutkikas, monitahoinen; toisaalta, erittäin lavea, toisaalta täysin konkreettinen. Vastaavasti myös liberalismi on varsin monimutkainen, historiallisesti kehittyneen yhteiskunnallisen ajattelun virta. Se mitä liberalismilla tarkoittavat sen puolustajat ja vastustajat on ajoittain varsin kaukana sen todellisesta merkityksestä. On jatkuvasti päivitettävä subjektiivista näkemystä liberalismista luonnollisen vapauden käsitteellä ja tuottaa tämän näkemyksen korjauksia. |
|
07020611
|
Liberalismi, ehdottomasti, kerran synnyttyään, kehittyy sen mukaan, kuinka sosiaalisen ja muun vapauden puitteet laajenevat, kuinka ihmiset ratkaisevat vapauden asiaan liittyvän edistyksen tehtävän. |
|
|
|
Viesti tekijöille
|
|
|
|
| 00 |
01 |
02 |
03 |
04 |
05 |
06 |
07 |
08 |
09 |
10 |
11 |
12 |
|
|