Ajk kotisivu 70

Asko Korpela
Muistelmat

11-Ajka o 00-Muistelmat o 13-Nilsia
Anna palautetta
Muistelmat

12 Tulkin ikkuna Venäjälle

  1. Opiskelulla käyttötarve
  2. Ensimmäinen matka Venäjälle
  3. Uran huippu: Hasbulatov
  4. Matkamuistoja
  5. Robert
  6. Galja
  7. Sergei
  8. Irina
  9. Kuvia

Tämä on tällainen ajopuujuttu. Tai vie sinä minä vikisen juttu. Olen enemmän ajautunut kuin hakeutunut näihin Venäjä juttuihin. Vahingossa lipsahtanut. Enpä tarkoin muista, mutta liittyisikö diplomaattiurahaaveisiin. Joka tapauksessa aloin venäjää opiskella 1959 syksyllä toisen opiskeluvuoden alusta eversti A.E. Lyytisen johdolla Viherjuuren Venäjän oppikirjan mukaan. Kirjaimet nyt melkein kerralla oppii, vaikka niitä pidetäänkin korkeimpana raja-aitana koko kieleen. Ehkä ovatkin, mutta se aita näyttää kaatuvan kertarysäyksellä. Vaikka ei aivan kuitenkaan, sillä sanoisinko että kaksi vuotta joutuu sanoja lukemaan kirjain kerraltaan ennen kuin alkaa silmäyksellä koko sanan hahmottaa kuten suomea tai vierastakin meikäläisillä kirjaimilla kirjoitettua kieltä lukiessa. Tällä tavoin kyrillinen kirjaimisto ei pikku juttu olekaan.

Opiskelulla käyttötarve

Olenkin jo opintojen alkuvaiheesta kertonut, samoin siitäkin kuinka tulkiksi jouduin sen akateemikko Fedorenkon esitelmästä saadun sysäyksen johdosta. Joko tuli mainituksi sekin kuinka sain nimenomaan ajauduin Kauppakorkeakoulun palvelukseen nimenomaan venäjän kielen kautta, kun professori Fedo Vaivio pestasi minut kääntämään Voprosy ekonomiki aikakaisilehden artikkeleita. Tämä täytyi tapahtua parin vaivaisen vuoden kieliopintojen jälkeen eli heti ekonomitutkinnon tultua suoritetuksi keväällä 1961, sillä missään muualla en toimessa ole ollut kuin Kauppakorkeakoulussa, siis nimen oikeinkirjoitus näin vuoteen 1975, jolloin korkekoulu valtiollistettiin ja nimi muuttui muotoon Helsingin kauppakorkeakoulu. Nyt siis sana kauppakorkeakoulu pienellä, ennen suurella alkjkirjaimella. Siitä se on venäjän opiskelu jatkunut yli 50 vuotta. Eri hengessä kuin kaikkien muiden kielten opiskelu.

Minun venäjän taidolleni on aina ollut jokin ulkopuolinen tarve eli minua on tarvittu tulkkina, toisin kuin muissa opiskelemissani kielissä. Tämä taas johtuu siitä että venäjää ei osata itse kuten muita suuria kieliä. Taito on harvinaista. En toisaalta kuitenkaan käskystä sitä ole opiskellut, vaan ihan omasta vapaasta tahdosta. Kielellä on oma väkevä vetovoimansa. Oma vetovoimansa on tietenkin ollut sillä kaikella erilaisuudella, mikä Venäjään liittyy. Kieltä taitaen sitä pääsee maistelemaan aivan eri tavalla kuin ilman kielitaitoa. Ensimmäisen venäjänkielisen kirjan, Tolstoin Sota ja rauha osa I olen saanut luetuksi 19651121, toisen osan heti perään ja vielä Easy Readers version Pushkinin Kapteenin tyttärestä samaan syssyyn, mutta seuraavan eli ensimmäisen Dostojevskin vasta 1974. Sekin jäi kesken ja arvosanaksi annoin 0 eli en saanut siitä mitään irti. Tämä tipoittain lukeminen jatkui aina vuoteen 1987. Mutta silloin alkoikin paksu putki ja ruhjoen luin Tolstoita ja Dostojevskin Kootut teokset kahteen kertaan. En kuitenkaan kahdessa päivässä kuten siihen aikaan vitsailtiin poliittisen idolini Paavo Väyrysen sen tehneen.

Ensimmäinen matka Venäjälle

Ensimmäisen matkan Venäjälle eli silloiseen Neuvostoliittoon tein 1970 heinäkuussa, kun Sallin kanssa osallistuimme turistimatkalle Moskovaan. Siltä matkalta on vieläkin uudelleen löydettynä iranilainen fb-kaveri Farhang Sefidvash, iloinen veikko, joka silloin oleskeli Suomessa ja puhui suomea. Nyt pitää majaa Brasiliassa. Mahtaako vielä osata suomea? Täytyykin kysäistä. Saman vuoden lokakuussa olin ensi kertaa Moskovassa Kauppakorkeakoulun asioissa, Ylioppilaskunnan ystävyysmatkalla solmimassa suhteita Plehanov instituutin eli Moskovan kauppakorkeakoulun Московский Институт Народного Хозяйства МИНХ opiskelijoiden kanssa. Tästä ylioppilaiden yhteydenotosta alkoi sitten 20 vuotta jatkunut yhteydenpito myös korkeakoulujen välillä ja juuri siinä oli minun ikkunani tulkkina Venäjälle. Sen jälkeen olin aina paikalla tulkkina, kun korkeakouluilla oli keskenään kosketusta joko Helsingissä tai Moskovassa eli lähes vuosittain jommassa kummassa paikassa.

Tehtäväni katsottiin niin tärkeäksi, että sen kanssa täytettiin osa opetusvelvollisuuttani. Siihen kuului kaikki tulkinta rehtoreiden välisissä neuvotteluissa ja opettajavaihtoon kuuluvien luentojen tulkinta sekä venäjästä suomeksi että myös suomesta venäjäksi samoin kuin omat venäjänkieliset luennot, joita muutaman pidin Ajka-mallista ja Suomen kansantaloudesta Moskovassa. Nyt kyllä ihmettelen, että eipä päätä palellut, kun venäjäksi luennoin ja tulkkasin sillä taidolla. Mutta pahempaakin on nähty. Eräs vieraamme, jota hänen Suomen matkallaan myös vierailulla Turussa tulkkina seurasin, kertoi olleensa armeijan everstin ominaisuudessa sijoitettuna pitemmäksi aikaa Berliiniin. Siellä oli tulkinnut kiinalaisvaltuuskunnan puheen osaamatta sanaakaan kiinaa. "Tällainen puhe on helppo juttu: ensin vannotaan Marxin ja Leninin nimeen ja sitten kehutaan oman hallituksen aikaansaannokset tässä hengessä ja lopuksi esitetään toivotukset yhteistyön hedelmällisestä jatkumisesta."

Näinhän se siihen aikaan aatetoverien kesken oli. Mutta tätä ei koskaan sisältynyt HKKK ja MINH suhteisiin. Aina puhuttiin aitoa talousasiaa. Heidän puoleltaan kuitenkin Marxilaista terminologiaa ja ajattelutapaa käyttäen. Siinä se juju olikin. Tulkilta vaadittiin kaksi tulkintaa: marxista markkinatalouteen ja venäjästä suomeen. Minulla oli jo ensimmäisessä työtehtävässä Voprosy Ekonomiki käännöksissä opittu edellinen taito. Sen takia minua mieluummin kuin pelkästään filologisen koulutuksen saaneita tulkkeja käytettiin. Tästä syystä akateemikko Fedorenkon tulkinta lähetystön filologin toimesta oli epätyydyttävä ja minun aina sen jälkeen kelpasivat.

Uran huippu: Hasbulatov

Uran huippu tässä tulkin tehtävässä oli, kun sittemmin Venäjän valtionjohtoon noussut Ruslan Hasbulatov oli viikon vierailulla Suomessa, silloin tosin tavallisena markkinoinnin riviprofessorina. Hyvin tulimme Hasbulatovin kanssa toimeen, vaikka hän heti ensi töikseen vaati aiottua paremman hotellin ja sen myös sai. Erikoinen kokemus oli se kun hänen kanssaan kävimme oopperassa katsomassa baletin Don Quijote. Jännäsin miten vaativuutensa jo osoittanut vieras suhtautuisi meikäläiseen esitykseen heidän bravuuriasiassaan baletissa. Suuresti ylisti. Minä samaa mieltä sillä kertaa, vaikka en koskaan ole suuri baletin ystävä ollutkaan. Hasbulatovin omakätiset kiitokset ovat kotikäynniltä vieraskirjassamme. Oikein olen suomennoksen viereen liimannut. Sitten myöhemmin Hasbulatov kävi Suomessa aivan toisen tason vierailulla silloisen kolleegansa eduskunnan puhemkes Virolaisen vieraana. Rohkaistuneena sympaattisesta tapaamisestamme muutamaa vuotta aikaisemmin toimitin puhemiehen kansliaan tervehdysviestin. Siihen en koskaan mitään vastausta saanut.

Mutta ei tämä virallinen toiminta lainkaan koko näkymä Venäjän ikkunasta ollut. Ainakin yhtä iso asia olivat yksityiset ystävyyssuhteet. Niitä syntyi joka matkalla Moskovaan yhä uusia ja kaikki sen venäläisen mallin mukaisia, joka käy ilmi suurten venäläisten klassikoiden kirjoista. Pelkkää sydämellistä vieraanvaraisuutta ja suhtautumista. Ja venläiset osaavat kestitä. Muistaakseni neljä kertaa kahdessa eri kodissa olen hotellin asemesta käynneilläni jo virallisen osan aikana tai sen jälkeen yöpynyt. Tuskin siihen aikaan oli luvallista, mutta eipä ikinä mitään ongelmia syntynyt. Samat parhaat ystävät kävivät sitten, jotkut useammankin kerran kotonamme Helsingissä ja Nilsiässä. Viimeksi eilen esitteli Sallin Sallan 50-vuotispäivillä minun Moskovan matkoilta tuomiani huippuhienoja kestitysporsliineja. Minä höystin jutulla siitä kuinka Moskovan junasta onnistuin puhevikaiselta Ivan-konduktööriltä ostamaan perinteisen venäläisen tyylin mukaiset teelasit, joissa on kuvattuna vanhojen aiheiden asemesta sputnikin lento, vai onko avaruuslentäjä Gagarinin kasvotkin.

Matkamuistoja

Erikoinen muisto tältä ajalta on sekin, kun vuodesta 1976 lähtien aina viiden vuoden välein Moskovan rehtorin Boris Motshalovin kanssa lahjoitimme syntymäpäivänä yhä uuden ja erilaisen Kalevalan Seija Hongolle, silloisen meidän rehtori Jaakko Hongon rouvalle hänen silloin töyttäessään 50 vuotta. Minä sitten aina myöhemmin elokujssa soitin Moskovaan Motshaloville ja totesin tilanteen ja että hänen nimensä omistuskirjoitukseen liitin. Kun sitten 1991 taas soitin, vastasi rouva hyvin vaivaisella äänellä, että Boris on kuollut jo muutama vuosi sitten. Olen kuitenkin perinnettä jatkanut ja aina onnistunut uuden Kalevalan löytämään, viimeksi jollakin täysin käsittämättömällä afrikkalaisella kielellä.

Robert

Motshalovin lisäksi, jonka luona en sentään yöpynyt, vaikka puolin ja toisin kotona kävimmekin, minulla oli kolme tosi ystävää tästä korkeakoulujen välisestä vaihdosta ja yksi jo ennen sitä. Vain yhteen heistä on hento kontakti yhä vielä. Kaksi on kuollut ja yksi muuttanut tietymättömiin Amerikkaan. Se ensimmäinen oli suuri hurmuri Robert Tahnenko. Hän oli vuoden Suomessa jo 1968-69 stipendiaattina kulttuurivaihdon merkeissä tukikohtana Kauppakorkeakoulu juuri sen takia, että siellä oli alan opettaja, joka osasi venäjää. Mutta Robert osasi myös suomea vahvalla venäläisellä aksentillaan. Nytpä muistuukin mieleen, että meidän ensimmäinen käyntimme Moskovassa oli nimenomaan Robertin perheen luona, mutta oliko erikseen Sallin kanssa kahdestaan vai edellä mainitun turistimatkan yhteydessä. Taisi jälkimmäinen olla. Meillä kokonaan oma ikimuistoinen ohjelma, johon sisältyi (luvaton) käynti Zagorskissa, Venäjän Ortodoksisen kirkon keskuksessa, missä sitten uudelleen kävimme joskus tämän vuosituhannen puolella. Zagorskin retken teimme Robertin Suomessa lopuilla stipendirahoilla ostamalla Volgalla. Minäkin olin Volgan kymmenesosaomistaja. Sattui nimittäin niin, että Robert parkkeeratessaan tottumattomuuttaan täräytti keulan yliopiston seinään ja jäähdyttäjä hajosi. Budjetti oli laskettu niin kireäksi, että minä käytetyn varaosan maksoin.

Retkellä kävimme paitsi Zagorskissa, myös Robertin ja Galjan pojan kesäleirillä. Ei ollut vierailuaika, joten isä haki pojan aidan raosta salaa. Minä perheidyllin valokuvasin. Samalla tavalla sitten parikymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä, kun tämä leiriläispoika vaimoineen ja poikineen kävi meillä kotona. Nyt Zagorskin retkellä alkoi sadella ja pahaksi onneksi auton kumi puhkesi. No ei hätää, takapaksista löytyi varasisäkumi ja Robert tottunein ottein vaihtoi sisäkumin. Nosti tunkilla auton ja meidät muut. Me istuimme autossa ja maistelimme shampanjaa, jota oli varattu matkaevääksi. Anti olla, tiessäkö oli vika vai kumissa, mutta vielä kaksi muuta kertaa toistui kuminvaihto! Sitten muistin, että minähän osaksi omistin auton. Pitää saada ajaa. Kuskia vaihdettiin. Vähän matkaa ajoin, kunnes muistin, että shampanjaa oli juotu. Siihen jäi se ajaminen.

Sitten oli tapaus, kun olimme Robertin anopin eli Galjan äidin syntymäpäivillä. Ei ollutkaan mikä hyvänsä mummo, vaan puolueen jäsen ja puheet sen mukaiset. Olikin melkeinpä ellei ihan ainoa kerta, kun sain kuulla oikeata ja aitoa kommunismin propagandaa. Muuten moitteettomat venäläiset syntymäpäiväkekkerit. Vielä kosteammat olivat sitten Robertin ja Galjan kotona. On valokuva, jossa minä suu ammollaan laulan itseäni kitaralla säestäen ja muut tanssivat villisti. Olikohan ainoa kerta eläessäni? Ei ollut Galjakaan mikä hyvänsä Galja, vaan oikea historioitsija, joka jonkun muun kanssa vähän myöhemmin julkaisi paksun Diplomatian historian

Toisen kerran kävimme Robertin kanssa Borodinon kentällä, jossa Napoleon ja Kutuzov kohtasivat ja josta Tolstoin Sota ja rauha kertoo. Siellä kentällä ja museossa tavoittaa kyllä jotenkin sen historiallisen tunnelman. Eikä historian siipien havina hiljentynyt, vaikka samalla matkalla Moskovan ulkopuolella kävimme myös sirkuksessa.

Sitten myöhemmin, kun tuli glasnost ja yritystoiminta virisi, Robert ryhtyi yrittäjäksi ja osti Pohjanmerellä kalastaneen norjalaisen sillilaivan lastin ja rahtasi sen Muurmanskin kautta Moskovaan vähittäin myytäväksi. Ansaitsi hyvät rahat ja eräänä päivänä huomattavassa tuiterissa ilmestyi meille palkitsemaan minun hänelle osoittamaani apua ja hyvyyttä. Palkkio oli todella upea kolmihaarainen hopeinen kynttilänjalka. Silloin minulta pokka petti ja tein ison virheen. En millän suostunut vastaanottamaan niin arvokasta lahjaa vähäpätöisistä palveluksistani. Olisi pitänyt, sillä autoapu ym isoja Robertille, pieniä minulle, lahja iso minulle, pieni Robertille sillilastiin verrattuna.

Sitten vielä myöhemmin Robert taas ovella yösijaa kaivaten, mutta mukana ei hippiäismäinen Galja, vaan uhkea ja iloluontoinen, jaa mikä olikaan nimi, parikymmentä vuotta nuorempi nainen. Oli ero tullut Galjan kanssa. Tähän sitten jäivät Robertin käynnit ja kontakti katkesi kokonaan. Mitään yhteyttä ei ole ainakaan viiteentoista vuoteen ollut.

Galja

Sitten on toinen Galja eli Galina. Juuri tätä kirjoittaessani muistuu mieleen se ensi tpaamisen tilanne. Se oli sillä ensimmäisellä ylioppilaskunnan Moskovan matkalla, jolla minä olin ainoana opettajana, nuorena assistenttina mukana. Halusin nähdä opetusta. Minut vietiin seminaariharjoitukseen, jota piti vielä minuakin nuorempi assistentti. Kuten myöhemminkin olen todennut, siellä seminaariharjoitus on hieman erilainen kuin meillä. Vaikutti ikään kuin läksyn kuulustelulta. Opettaja kyseli ja opiskelijat vastasivat kysymyksiin. Opettaja kommentoi vastauksia. Se oli Galja, jolla oli hyvin napakka ja systemaattinen ote esillä olevaan asiaan. Tunnin päätyttyä teimme tuttavuutta. Nytpä en sitten muistakaan, miten siitä eteenpäin, mutta tapaaminen ei jäänyt siihen, vaan syntyi ystävyys, joka kesti 20 vuotta. Ei kuitenkaan enempää. Tavattiin joka kerta, kun Moskovassa kävin. Useamman kerran olin hänen luonaan kotona. Mahdottoman kiva mies Viktor ja tytär Alina ja äiti. Kävivät Galja ja Viktor sitten meillä Suomessa ja kävimme silloin myös Nilsiässä mökillä. Galja oli kaunis kuin Elizabeth Taylor. Tyloriksi häntä nimitinkin, ja Viktoria Burtoniksi. Viktor oli kylläkin Burtonia kauniimpi, nimenomaan kauniimpi, ei komeampi. Heidän kanssaan herkuteltiin ja Viktorin kanssa kävimme torilla ostamassa kunnon pihvit, jotka leikattiin verta vuotavasta ruhosta asiakkaan läsnä ollessa. Taatusti tuoretta oli.

Tutstuttiin Moskovan nähtävyyksiin ja kerran teimme matkan Tulaan, olisiko 100 km Moskovasta etelään. Sieltä ovat kotoisin komeat samovaarit, meilläkin yksi. Se on myös eräs Tshehovin, oliko seitsemästä asuinpaikasta, kun hän keuhko-ongelmiensa takia joutui muuttamaan kohti etelän edullisempia ilmasto-olosuhteita. Siellä satuin Tshehov-museossa parikymmenpäisen koululaisryhmän mukaan, kun opas kertoi Tshehovin elämästä. Olin siitä koululaisia paremmin perillä ja se kävi kierroksen mittaan myös ilmi. Koululaisten lähdettyä juttelimme vielä tovin oppaan kanssa ja sain hänen osoitteensakin, kun lupasin ottamiani valokuvia lähettää. Enää en muista kuinka kävi, mutta ei pitempiaikaista kontaktia syntynyt kuitenkaan.

Mutta niin kävi tässäkin, että tuli ero Galjan ja Viktorin välille. Kerran vastasi puhelimeen outo miesääni ja vähän myöhemmin oli ovellamme outo mies ja jotenkin pahasti rapistunut entinen Elisabeth Taylor. Olivat matkalla Amerikkaan, eivätkä ensimmäistä kertaa, mutta meidän kautta viimeistä kertaa. Kokonaan on kontakti menetetty. Varmaan kymmenen kertaa olen googlannut. Ei löydy. Ei Vitoria, ei Galjaa, ei Alinaa. Itse asiassa löytyykin, mutta ei näitä, vaan vieraita samannimisiä. Se on heidän tahtonsa. Kyllä minut tavoittaisivat, jos haluaisivat. En tiedä kumpaa enemmän kaipaan, alkuperäistä tuttavuutta eli Galjaa vai entistä miestään Viktoria, Moskovan vesilaitoksen insinööriä, aivan upeata kaveria.

Sergei

Sitten on Sergej, vain vähän myöhempi tuttavuus kuin Galja. Ainoa vanha tuttavuus, johon on vieläkin kontakti, tosin hento nykyään sekin. Sergein kanssa tuttavuutta tein toisella Moskovan matkallani Kauppakorkeakoulun asioissa, kolmannella kaikkiaan. Se oli himpun ennen kuin suoritin lisensiaattitutkinnon, mikä tapahtui 1971. Silloin minulla oli matkalla mukana tietokonekorttipakka, ei enää se, jolla olin Amerikassa mainetta niittänyt. Ei, nyt tuli virhe: ei vielä se, joka Amerikassa, sillä tämä tapahtui kaksi vuotta ennen Amerikkaa. Eikä pakassa ollut tietokoneohjelma vaan tullien vaikutusta tuontiin koskeva havaintoaineisto, jota ikiystäväni, oppilaani ja myöhemmin yhtiötoverini Esa Ojanen oli minulle 5 mk tuntipalkalla tullihallituksesta kerännyt. Minä sillä kertaa Moskovaan saavuttuani halusin tavata jonkun tietokonemiehen. Kyllä järjestyy: Sergej Brjuhanov. Tapasimme tietokonekeskuksessa, vanhan kirkon kellotornin alakerrassa, keskustelimme, annoin Sergeille korttipakkani. Kellotornissa oli jotakin tuttua. Siitä oli huippu katkennut pois kuten Berliinin kuulusta kirkosta, jonka tiesin ja jolle kansa oli antanut nimen 'nen hohlen Zahn' (ontto hammas).

Uusi tapaaminen samassa paikassa seuraavana aamuna. Näin tapahtui. Siellä odotti Sergej uusi korttipakka ja valtava paperinippu kainalossa. Siinä olivat korttipakan venäläinen versio ja aineistosta suoritetut laskelmat kolme kertaa A4 suuremmalla varmaan melkein satasivuisella jatkolomakkeella. Korttipakassa oli ehkä täsmälleen yhta monta korttia kuin alkuperäisessäkin, mutta reikiä korteilla oli ainakin kaksi kertaa niin paljon ja itse korteissa näkyi puupalasia. Entä mitä oli valtavassa pumaskassa? Vikmeistä desimaalia myöten samat laskelmat kuin omissani, mutta ei vain tuontia selitettyina siihen vaikuttavilla muuttujilla, ostovoimalla tuontihinnoilla ja tullimaksuilla, vaan kaikki nämä muuttujat kukin vuorollaan selitettynä kaikilla muilla. Ihan tosissani väitän, että kun tämän tajusin, lysmysi polvet kuten Kalevalassa jossakin kohdassa sanotaan.

Minuahan kiinnosti vain ostovoiman, hinnan ja tullin vaikutus tuontiin, vain tämä ainoa järkevä syyseuraussuhde. Mutta eihän tietokonemies Sergej sitä tullut ajatelleeksi, vaan laski kaikki mahdolliset riippuvuudet, myös hullun tuntuiset, esim tullitaksan selitettynä ostovoimalla, tuontihinnalla ja tullimaksulla. Silloin se tuntui pähkähullulta ajatukselta. Mutta miten olikaan asia sitten vähän myöhemmin Amerikan jälkeen? Eikö vain kansantaloudessa ja koko kansantalouden mallissa vähän kaikki riipu kaikesta, suoraan tai välillisesti? Kyllä näin on. Jos ei nyt juuri tullimaksut ole edes sellaisinaan näkyvinä mukana, niin sitten näkymättömina suuremmissa erissä.

Siitä lähtien tapasin Sergejn ilman muuta jokaisella Moskovan matkallani ja yövyin hänen luonaan kuten Galjan ja Viktorinkin kotona. Ja Sergej kävi useamman kerran luonamme Suomessa. Kerran teimme suuren kiertomatkan: Helsinki - Virolahti - Lappeenranta - Nilsiä - Sotkamo - Rovaniemi - Kemi - Haaparannassa luvaton rajanylitys ja kahvit lähimmällä kioskilla - Kemi - Oulu - Raahe ja rannikkoa pitkin Turkuun ja edelleen laivalla Ahvenanmaalle ja sieltä tamaisin suorinta tietä Helsinkiin. Eikö ollut vikkon reissu. Hauska yllätys: Sergej piirsi Suomen karttaan täydellisen kuvitetun matkareitin kaikkine yöpymisineen ja kahvi ja ravintolapysähdyksineen. En muuta voinut kuin ihmetellä ällistyneenä. Sergej, toisin kuin Robert, ei osaa suomea muuta kuin 'kiitos' ja 'ole hyvä'. Tämä kartta on saatava mukaan.

Toisen kerran Sergej oli perheineen luonamme joskus heinäkuun helteellä. Missä olisi sopiva uimaranta? No Suomenlinnassa. Niin kävi, että siellä viettivät päivänsä ja luonamme vain yöpyivät. Sen jälkeen Sergej sanoi olevansa varma, että Suomi on subtrooppinen maa.

Sitten tapahtui jotakin. Sergej muutti perheineen Prahaan joskus vuosituhannen vaihteessa. Oli jo tapahtunut aikaisemminkin jotain. Sergej kysyi, voisinko majoittaa hänet pysyvästi Suomeen. Siihen en rohjennut ryhtyä ja niin sillä kertaa jäi asia sikseen

Nytpä tästä on jo monta vuotta, kun kävimme varta vasten Prahassa Sergejtä ja Anjaa tervehtimässä. Sergejn ja Anjan liitto on kestänyt koko tuttavuutemme ajan. Lapsia on ainakin tytär Marina ja poika pikku Sergej, joka tosin nyt on huomattavasti isäänsä suurempi. Sergejllä on ainakin kaksi tytärtä myös edellisestä avioliitostaan. En ole aivan varma mitä lapsia on mukana Prahassa, mitä Moskovassa. Moskovassa aina kävimme heidän kotonaan. Olikin Sergejllä yhteen aikaan kaksi asuntoa. Toisessa itse asuivat, toisessa työtä teki ja majoitti vieraansa. Siellä olen ollut ainakin kerran ja toisen silloin kun se oli Sergejn ainoa asunto. Prahassa Sergej ei meitä kotiinsa ollenkaan vienyt. Ei selittänyt. Ihmettelimme. Nyt on joulukorttikin unohtunut puolin ja toisin. Aikaisemmin vähän väliä skype-yhteyttä pidimme. Mitä mahtaa viisi vuotta minua nuoremmalle Sergejlle ja häntä vähän nuoremmalle Anjalle nyt kuulua? Anja on sairastellut.Sen tiedämme.

Irina

Sitten on vielä moskovalainen sydänystävä Irina, aivan ihana. Kerran Sallin läsnäollessa ja luvalla Moskovassa pidin Irinalle puheen, jossa sanoin, että ellei Sallia olisi kosisin häntä saman tien. Ei tainnut Irina itse olla yhtä innostunut asiasta, mutta todella hyvä ystävä oli kuolemaansa saakka. Kuoli puoli vuotta kärsittyään autokolarissa saamiinsa vammoihin, olikohan jo viime vuosituhannen puolella. Irinaan tutustuin käynnillä Plehanov instituutissa (=МИНХ), kun hän vielä siellä opiskeli, myöhemmin oli toimessa Valtion Suunnittelukomiteassa.

Kauppakorkeakoulun ja Plehanovin välisessä vaihdossa kuului asiaan, että vierailijalle maksettiin päivärahaa. Moskovassa oli jonkinlainen ongelma, mihinkäyttää ruplansa. Irinaan tutustuin tilanteessa, jossa olin keksinyt ratkaisun. Annoin rahat hänelle ja sanoin yksinkertaisesti: 'чай и Чайковский' (teetä ja Tshaikovskia). Se myös tapahtui. Teetä en sen kummemmin muista, mutta siitä lähtien Irina alkoi sivistää minua ja muutti päivärahani loistaviin venäläisiin klassisen musiikin äänilevyihin ja kirjoihin. Salli vielä Sallan 50 synttäreillä muisteli äänilevyjä ja minä niitä muistan soittaneeni non-stop, kun kirjoitin jotakin oppikirjaani Laurilan (=kesämökkimme) saunassa kesäkuumalla joskus 1980-luvulla. Kirjoista on jäänyt mieleen siihen saakka minjlle tuntemattoman Gontsbarovin 700-sivuinen Обрыв (Jyrkänne), Ivan upea teos, parempi mielestäni kuin hänen paljon tunnetumpi Oblomov.

Irinakin kävi meillä kotona. Tuli täysin yllättäen jonkun turistiryhmän mukana eikä meillä yöpynyt kuten nämä muut. Sattui niin onnettomasti, että minä olin ankarassa flunssassa vuoteen omana, joten tapaaminen jäi jotenkin vaisuksi. Minä kävin myös Irinan kotona Moskovassa. Silloin hän oli jo naimisissa Aleksanderin kanssa ja heillä oli muutaman vjoden ikäinen poika, joka sitten jäi äidin pian tämän jälkeen oltua onnettomuudessa ja kuoltua. Jonkin aikaa Aleksanderin kanssa yteyttä pidimme. Hänen kauttaan olisi voinut varata laivamatkan Volgalla Moskovasta etelään. Mehän sitten teimme laivamatkan, joka kulki myös Volgalla, mutta Moskovasta pohjoiseen osana reittiä Moskovasta Pietariin, yhdellä parhaista matkoistamme. Sillä matkalla tutustuimme Natasha, jonka häihin meidät kutsuttiin vanhaan historialliseen kaupunkiin Nizhnyj Novgorod, hyvän matkaa Moskovasta itään. Ei ollut meistä lähtijöiksi, osittain minun jo heikentyneen liikuntakyvyn ja osittain hirmuisen helmikuun pakkasen ja hankalien junayhteyksien takia.


Selauskuvat
12-19701024001-Motshalov-NN-Honko-PlehanovInstituutti-19711024-31-Moskova-A042N 12-19701024009-JerofejevaGalina-TahnenkoGalina-MINH-Moskova-A042N 12-19751100001-Asko-EkonomitsheskajaObstanovkaBFinljandii-MINH-A55N 12-19751100002-Kuulijat-EkonomitsheskajaObstanovkaBFinljandii-MINH-A55N 12-19751100007-Kadulla-Moskova-A55N-1
12-1976-Salli-Asko-Moskova-4-6 12-197800000033-Sokolovski-Viktor-Galja-Alina 12-19780000014-Anoppi-Anja-Marusha-Sergej 12-197x-Asko-luento-Moskova-20-3 12-197xHongot-Motshalov-juna-7-1
12-197x-Irina-Mo0skova-5-51 12-197x-Irina-poika-Moskova9-41 12-197x-LeponiemiArvi-Moskova14 12-197xLuennolla-Moskova-21-3 12-197x-Motshalov-Honko-Jaakko-Seija10-1
12-197x-NN-Salli-Asko-Taiteilija-Moskova-21 12-197x-Salli-Asko-Irina-Moskova-17-4 12-197x-Salli-Asko-Moskova-9-51 12-197x-Salli-Asko-Tsarpushka-Moskova-6 12-197xTimofejevAleksandr-Poika12-41
12-197x-Viktor-aiti-Galja-25-201 12-19840400008-LeponiemiArvi-ParviainenAimo-KYnPuhJoht-Moskova 12-19840400008-Moskova-Motshalov-Valentina-Boris 12-19840471001-LeponiemiArvi-ParviainenAimo-Hki-Moskova-A071N
12-19851206+Hasbulatov-vierask
12-198905+Sergei01 12-198905-Sergei02 12-198905-Sergei03 12-198905-Sergei04 12-198905-Sergei05
12-198905-Sergei06 12-198905-Sergei07 12-198905-Sergei08
12-19891000015+Viktor-Valentina-Galina-Alina-Asko 12-19891000031-Tshehov_retki 12-19891000034-Thehov_museo-Tula 12-19891000052-Opas-Tshehov_museo-Tula 12-19891200074-Timofeeva_Irina
12-19891200144-Irina-Salli-Sergej-asemalla 12-19xx-NN-TahnenkoRobert-Helsinki 12-19xx-NN-TahnenkoRobert-Helsinki-2



PageTop
11-Ajka o 00-Muistelmat o 13-Nilsia

Asko Korpela 20171120 (20170401)